Kokemuksia vastaavasta tai aitoja neuvoja, moraalisaarnaajat ja hihhulit hiiteen:
Varattu- pitkäaikaisessa kaukosuhteessa,mutta ihstunut palavasti toiseen mieheen ja tunteet ainakin jonkin verran molemminpuolisia.
Pelkään että joku kaunis päivä (luultavimmin ilta) menen ja tunnustan tämän kaiken hänelle itselleen. Miten reagoisitte?
Kiva, mutta olisi ollut parempi kuulematta kenties...?!
Varattu- pitkäaikaisessa kaukosuhteessa,mutta ihstunut palavasti toiseen mieheen ja tunteet ainakin jonkin verran molemminpuolisia.
Pelkään että joku kaunis päivä (luultavimmin ilta) menen ja tunnustan tämän kaiken hänelle itselleen. Miten reagoisitte?
Kiva, mutta olisi ollut parempi kuulematta kenties...?!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kenelle sinä ajattelit tunnustaa? Kumppanillesi vai sille miehelle kehen olet ihastunut? Toivottavasti kumppanillesi, ennen kuin teet mitään peruuttamatonta.
kyllä asiasta. Tuntuu vaan jotenkin itsekkäältä mennä kertomaan tunteistani myös ihastukselleni, JOS vaikka hänellä olisi samanlaisia tunteita minua kohtaan, koska sitten en tietäisi mitä asialle tekisin. Vai onko tämä sitä outoa naisen logiikkaa?!
Jos olet kertonut kumppanillesi, niin kysypä hänen mielipidettään.
Jos et nimenomaan halua pettää kumppaniasi, niin en näe mitään syytä miksi sinun pitäisi kertoa tunteistasi ihastuksellesi.
ihastuksesi kanssa asiasta..sun täytyy erota entisestä ennenkuin alat mihinkään tämän uuden kanssa.
...tunteen...; ). Ahh niin ihanaa se ihasumisvaihe. Maailma näyttää ruusunpunaiselta ja tamman nahkat kun on silmillä, ei ole mitää muuta totuutta...; ). Miehistä kun sanotaan, että on ne ns. "putkiaivot" niin tässä kohdalla voisi sanoa samaa...niin minusta tuntuu. Ihastuminen täyttää parhaillaan koko maailman...mutta menee ohi !
Jos sulla on toimiva suhde, Taistele sen puolesta, äläkä ainakaan mene siihen iänikuiseen halpaan -pettämiseen. Myötä ja vastamäessä ! Ja mitä se miehes sanoo tästä?
Se on raakaa ja rankkaa peliä kun oikein tulee houkutus...ei siinä kysytä lupaa kun ihastus iskee ja armoton jysäys kun käy että huomaa rakastumisen merkkejä...jos pääsee tutummaksi. Mutta rakastumisessakin on eri vaiheita ja asteita. Tiedän kylmenneitä ja ns. hiipuneita suhteita joista ainakin yhdessä tapauksessa mies petti ja nainen antoi anteeksi. Mies ei välitänyt, oli kylmäkiskoinen ja nainen oli hämillään. Sitten asia tuli ilmi...en tiedä mitä tunnemylläkkää oli, mutta tänä päivänä on 3 lasta ja nainen sanoo että on aivan ihanaa...eikä olisi uskonut että niin pitkän ajan perästä vois tuntea omaan mieheensä niin suurta rakkautta. Kuhertelevat kuulema kun teini-ikäisetja mies on koko ajan kimpussa.
Mutta kaikille ei käy näin...en itse kestä, jos minua petetään (on petetty)...raskas prosessi erota jos välittää toisesta ja vasta silloin tämä minun pettäjänikin alkoi kärsiä todella, kun tuli konkreettisesti eteen ero. Kärsii siitä vieläkin, enkä ole siitä iloinen mutta en luota enää. Olen huomannut, että on muitakin miehiä ja paljon jotka olisivat heti tulossa, jos vain vinkkaisin.
Tässä sinulle neuvo: Mitä teetkin MUTTA ANNA AJAN KULUA JA TUTKI ITSEÄSI...mutta älä masennu tilanteesta....toivon parasta sinulle kun olet vain rehellinen..ja muista myös tämä: viljele huumoria tilantesta mielessäsi, jos siihen pystyt olet Voittaja !
Millainen kaukosuhde teillä on ?? Onko se erittäin harvoin näkemistä? Mulla oli muuten--voi sanoa kaukosuhteeksi, kun ei juuri nähnyt koskaan. Kyllä se on rankkaa oottaakki toista aina vierellensä jos pitkiä aikoja on pois. Mutta tosirakkaus kestää. Oletko kenties yksinäinen liitossa?
Harvoin näemme juu. Kaksi vuotta olen kipristellyt näiden tunteideni kanssa - olen siis antanut ajan ainakin jonkin verran kulua - tätä toista miekkosta kohtaan ja on kyllä ollut niin monesti lähellä, etten mitään ole sanonut/tehnyt. Pahinta on se, että jos hän sanoisi/tekisi jotain, niin se olisi menoa sitten. Kaikki energia viim.puolen vuoden aikana on mennyt siihen, että olen yrittänyt ylläpitää mielenrauhaa itselleni. Aika kehnoin tuloksin. Tuloksena lähinnä pieleen menneet työjutut,maksamattomat laskut, laihtuminen, univelka sekä yleinen epävarmuus kaikesta..
olet edelleen kaukosuhteessa jos kerran noin paljon joku toinen kiinnostaa? Oletko miehesi kanssa muuten vaan, vailla tunteita? Erikoista, mutta eipähän tuo minulle kuulu.
Niin ja jos kerran miehesi tietää tästä sinun ihastuksesta, niin mitäs sinä häviät siinä vaikka kertoisitkin tunteistasi tälle ihastukselle? Jos sanoo ettei kiinnosta yhtään, niin mitäs sitten. Pääset ainakin mielenrauhaan, eikä tarvitse jahkaille sen suhteen, että tykkääkö tämä ihastus sinusta vaiko ei :)
Tai sitten et ole kertonut kaikkea oleellista ;)
No senhän takia juuri, että tunteita on tietenkin mieheeni. Jollain lailla haluan katsoa, ettei tämä ihastukseni ole vain tästä kaukosuhteestani johtuvaa, ts. asua yhdessä hänen kanssaan, jonka aika koittaa pian. Ei se mitään "varalla pitämistä" ole.
Ja se syy, etten ole kertonut mitään ihastukselleni on vain se, että sen kerran epäsuorasti mielenhäiriössä jo tein. Hän suhtautui positiivisesti eli oli myös kiinnostunut. Itse pakitin tuolloin, koska kuitenkin seurustelin saman ihmisen kanssa kuin nyt.Ja se todellakaan ei siis tuonut mitään mielenrauhaa! Pikemminkin kauheat omantunnontuskat ja kriisin suhteeseeni.
En siis halua sählätä uudelleen ja toiseksi,tärkeämpi syy on se, että se olisi mielestäni minulta itsekästä, jos hänellä vaikka olisikin tunteita ed.minua kohtaan ja sitten en tietäisi taaskaan mitä tekisin. Niin, kovin sekavaa on siis. Aikuisena naisena nostan siis kädet fiksusti pystyyn ja kärsin.....
ps.Mitä ikinä sitten kommentoitkaan, niin mielestäni sinulla on ollut varsin mukavia vastauksia täällä palstalla.
"Jollain lailla haluan katsoa, ettei tämä ihastukseni ole vain tästä kaukosuhteestani johtuvaa"
Eli pelkäät, että olet ihastunut vain sen takia, että oma kultasi on kaukana -> eli jotenkin alitajuisesti tarvitsisit miehen lähellesi (aarghh... osasinkohan selittää mitä tarkoitin vai ymmärsinkö juuri väärinpäin)
"Ja se todellakaan ei siis tuonut mitään mielenrauhaa! Pikemminkin kauheat omantunnontuskat ja kriisin suhteeseeni"
No ei varmasti niin, koska asiahan jäi puolitiehen. Eli vaikka mies suhtautui positiivisesti, niin sinä livistit ;)
Koska nyttenhän voisi luulla niin (ainakin minun mielestäni), että jos olisit valmis jättämään nykyisen miehesi ja saisit vastakaikua tunteillesi, niin tuskin se järkyttäisi sinun mielenrauhaa, negatiivisessa mielessä ainakaan. Mutta kun et ollutkaan niin varma tunteistasi, niin kävi sitten niin kuin kävi.
"En siis halua sählätä uudelleen ja toiseksi,tärkeämpi syy on se, että se olisi mielestäni minulta itsekästä, jos hänellä vaikka olisikin tunteita ed.minua kohtaan ja sitten en tietäisi taaskaan mitä tekisin."
Aivan, eihän se olisi reilua tätä ihastusta kohtaan. Mutta jotenkin tuntuisi, että kannattaa kuitenkin sumplia välit selviksi tämän nykyisesi kanssa. Sinun pitää tehdä se päätös, haluatko jatkaa kaukosuhdettasi vaiko et.
"Aikuisena naisena nostan siis kädet fiksusti pystyyn ja kärsin....."
Äläpäs nytten, luovuttaminen ei ole aikuisen käytöstä. Aikuinen kantaa vastuun teoistaan ja päätöksistään, se erottaa aikuisen lapsista :)
Ainakin sen kohdan, että pelkään olevani ihastunut vain sen takia, että mieheni ei ole täällä. Ja ihan salettiin varmaan kaipaan myös miehen lähelleni. Mut ei tää kyllä mitään pelkkää miehenkipee-juttua ole. En ole itseasiassa ikinä aikaisemmin ihastunut näin. En edes silloin kun tapasin nykyiseni. Häntä heiluttaa koiraa..enkä minä uskalla tehdä mitään. Tuntuu, että se olen minä, jona tässä pitäisi vaihtaa kerralla maisemaa. Nyt on vain sellainen olo, että loukkaan jotakuta.
Niin, ja se aikuinen nainen-juttu oli lähinnä itseironiaa;)
Ulkonäköön ja sellaseen sä vaan olet ihastunut. Kadut vaan jos sä jätät miehesi sen toisen takia. Älä ala pildeä jakamaan.
Mistä tietää eron? Siis sen, että onko se pelkästä ulkonäöstä vai muustakin, jos otetaan huomioon, että jollain lailla tietenkin tuntee henkilön?