Minulla on jo jonkin aikaa ollut suhde perheelliseen mieheen. Tapaamme arkisin lähes päivittäin, mutta emme voi paljastaa suhteemme todellista laatua muiden läsnäollessa. Kahdestaan saamme olla todella harvoin, sillä hän ei halua jäädä kiinni suhteestamme, eikä myöskään valehdella vaimolleen ja keksiä tekosyitä kotoa poistumiseen vain siksi, että voisimme olla kahden. Tiedän, että hän ei jätä vaimoaan minun takiani, sillä nykyinen elämäntyyli ja onnellinen perhe-elämä autoineen, asuntoineen, vaimoineen ja lapsineen on hänelle liian tärkeää. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään ja saa kotona seksiäkin, ymmärtääkseni paljon enemmän ja useammin kuin mihin meillä on mahdollisuuksia. Minua hän ei rakasta, vaikka hän omien sanojensa mukaan paljon minusta pitää ja välittääkin.
Toivon toisinaan, että olisin hänelle tärkeämpi, että hän edes joskus tulisi luokseni jonkin tekosyyn varjolla ja saisimme olla kahden. Vaikka ymmärränkin hänen varovaisuutensa ja sen, että hän ei halua jäädä kiinni, tuntuu pahalta, kun hänen kanssaan ei voi viettää enempää aikaa. Ja vaikka lupasin itselleni, että niin ei kävisi, sekin tuntuu joskus pahalta, kun tietää hänen viettävän ihania hetkiä perheensä parissa ja romanttisia ja intohimoisia hetkiä vaimonsa kanssa.
Välillä mietin, mitä järkeä suhteessamme on kummankaan kannalta, miksi suhteemme on ylipäätään olemassa. Se ei ole pelkkä seksisuhde, sillä pidämme toisistamme sekä ystävinä että muutenkin, emmekä toisaalta olosuhteiden pakosta edes pääse harrastamaan seksiä kovinkaan usein. Kuitenkaan suhteemme ei voi milloinkaan edetä rinnakkaissuhteesta oikeaksi julkiseksi suhteeksi, sen tämä toinen osapuoli on tehnyt selväksi alusta lähtien. Silti kumpikaan ei toistaiseksi ole ollut halukas suhdettamme lopettamaan. Miksi? Hänen puolestaan en voi vastata, mutta omasta puolestani tiedän, että pidän hänestä paljon ja seksi hänen kanssaan on ihanaa, silloin (harvoin) kun sitä saa. Hän kieltää, että kyse olisi pelkästä seksistä, ja sanoo pitävänsä minusta oikeasti (olemme puhuneet asiasta), mutta pieni kyynikko minussa on kuitenkin taipuvainen uskomaan, että ystävän ja olkapään lisäksi olen hänelle lähinnä extrapesä tutun ja turvallisen vaimon lisäksi. Joku jolta saa seksiä silloin kun sitä ei jostain syystä kotoa saa.
Olen ollut sinkku jo useamman vuoden ja haluaisin ennen muuta löytää pysyvän, oikean kumppanin, jonka kanssa voisi jossain vaiheessa asettua aloilleen ja perustaa vaikka perheenkin. Tästä miehestä ei siihen ole, sattuneesta syystä, sen olen tiennyt alusta asti. Kuitenkin, jos lopettaisin tämän suhteen, minusta tuntuu, että elämässäni ei olisi senkään vertaa "sutinaa" ja positiivisia fiiliksiä kuin mitä siinä nyt on. Olen arka lähestymään miehiä, en osaa "iskeä" ketään enkä muutenkaan "tehdä itseäni tykö". Tätäkään miestä en olisi lähestynyt, en muutenkaan enkä varsinkaan siksi, että hän on naimisissa, ellei hän itse olisi tehnyt aloitetta.
Koitan toki pitää silmäni auki ja olla avoin uusille ihmisille, sitä varatun miehen rinnakkaissuhteena oleminen ei ole estänyt. En tunne pettäväni ketään tai olevani uskoton kenellekään (tarkoitan tätä varattua miestä), vaikka kuljenkin silmät ja korvat auki ja toivon löytäväni ihanan, vapaan miehen itselleni. Jos niin kävisi, että löytäisin oman kumppanin, rinnakkaissuhteessa oleminen loppuisi minun osaltani siihen. Helppoa se tuskin olisi kummallekaan, sen verran tässä lienee tunteita pelissä puolin ja toisinkin, tosin epäilemättä enemmän minun puoleltani. Omissa suhteissani arvostan kuitenkin uskollisuutta, joten jos elämääni astuisi oikeasti potentiaalinen poikaystävä/sulhas/elämänkumppanikandidaatti, rinnakkaissuhteen katkaiseminen olisi minulle ainoa oikea vaihtoehto.
Toivon toisinaan, että olisin hänelle tärkeämpi, että hän edes joskus tulisi luokseni jonkin tekosyyn varjolla ja saisimme olla kahden. Vaikka ymmärränkin hänen varovaisuutensa ja sen, että hän ei halua jäädä kiinni, tuntuu pahalta, kun hänen kanssaan ei voi viettää enempää aikaa. Ja vaikka lupasin itselleni, että niin ei kävisi, sekin tuntuu joskus pahalta, kun tietää hänen viettävän ihania hetkiä perheensä parissa ja romanttisia ja intohimoisia hetkiä vaimonsa kanssa.
Välillä mietin, mitä järkeä suhteessamme on kummankaan kannalta, miksi suhteemme on ylipäätään olemassa. Se ei ole pelkkä seksisuhde, sillä pidämme toisistamme sekä ystävinä että muutenkin, emmekä toisaalta olosuhteiden pakosta edes pääse harrastamaan seksiä kovinkaan usein. Kuitenkaan suhteemme ei voi milloinkaan edetä rinnakkaissuhteesta oikeaksi julkiseksi suhteeksi, sen tämä toinen osapuoli on tehnyt selväksi alusta lähtien. Silti kumpikaan ei toistaiseksi ole ollut halukas suhdettamme lopettamaan. Miksi? Hänen puolestaan en voi vastata, mutta omasta puolestani tiedän, että pidän hänestä paljon ja seksi hänen kanssaan on ihanaa, silloin (harvoin) kun sitä saa. Hän kieltää, että kyse olisi pelkästä seksistä, ja sanoo pitävänsä minusta oikeasti (olemme puhuneet asiasta), mutta pieni kyynikko minussa on kuitenkin taipuvainen uskomaan, että ystävän ja olkapään lisäksi olen hänelle lähinnä extrapesä tutun ja turvallisen vaimon lisäksi. Joku jolta saa seksiä silloin kun sitä ei jostain syystä kotoa saa.
Olen ollut sinkku jo useamman vuoden ja haluaisin ennen muuta löytää pysyvän, oikean kumppanin, jonka kanssa voisi jossain vaiheessa asettua aloilleen ja perustaa vaikka perheenkin. Tästä miehestä ei siihen ole, sattuneesta syystä, sen olen tiennyt alusta asti. Kuitenkin, jos lopettaisin tämän suhteen, minusta tuntuu, että elämässäni ei olisi senkään vertaa "sutinaa" ja positiivisia fiiliksiä kuin mitä siinä nyt on. Olen arka lähestymään miehiä, en osaa "iskeä" ketään enkä muutenkaan "tehdä itseäni tykö". Tätäkään miestä en olisi lähestynyt, en muutenkaan enkä varsinkaan siksi, että hän on naimisissa, ellei hän itse olisi tehnyt aloitetta.
Koitan toki pitää silmäni auki ja olla avoin uusille ihmisille, sitä varatun miehen rinnakkaissuhteena oleminen ei ole estänyt. En tunne pettäväni ketään tai olevani uskoton kenellekään (tarkoitan tätä varattua miestä), vaikka kuljenkin silmät ja korvat auki ja toivon löytäväni ihanan, vapaan miehen itselleni. Jos niin kävisi, että löytäisin oman kumppanin, rinnakkaissuhteessa oleminen loppuisi minun osaltani siihen. Helppoa se tuskin olisi kummallekaan, sen verran tässä lienee tunteita pelissä puolin ja toisinkin, tosin epäilemättä enemmän minun puoleltani. Omissa suhteissani arvostan kuitenkin uskollisuutta, joten jos elämääni astuisi oikeasti potentiaalinen poikaystävä/sulhas/elämänkumppanikandidaatti, rinnakkaissuhteen katkaiseminen olisi minulle ainoa oikea vaihtoehto.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tarina. Kannattaisiko miettiä vähän muitakin kuin itseäsi? Esim. tätä vaimoa jota koko ajan petätte ja joka luulee, että hänen miehensä on uskollinen? Ymmärrän toki, että sinusta tuntuu pahalta kun mies ei sitoudu, ettekä voi julkisesti näyttää tunteitanne, mutta petetyn näkökulmasta sinulle ei myötätuntoa heru. Itse olen ollut aikaisemmassa suhteessani petetty ja nykyinen mieheni jäi vain vähän aikaa sitten kiinni. Itse en ole tähän vaikuttanut pihtaamalla tai nalkuttamalla, kuten ei tämä ko. vaimokaan jutustasi päätellen. Miehillä vain tuntuu olevan tarve tälläisiin rinnakkaissuhteisiin vaikka kotona kaikki olisi hyvin, liekö jotain jännityksen hakemista...Unohda tämä mies ja koita löytää vapaata seuraa. Toivottavasti hän ei sitten petä sinua, sillä se on pahinta mitä suhteessa voi tapahtua sille jota petetään - siitä jää ikuinen arpi.
Mikä sua riivaa ku pitää kaatua varattuun mieheen? Suomi on pullollaan vapaita jätkiä, mutta sun pitää kiusaa sen miehen vaimoo..
just luin ton :)
Lainatakseni Sinua:
"Miehillä vain tuntuu olevan tarve tälläisiin rinnakkaissuhteisiin vaikka kotona kaikki olisi hyvin, liekö jotain jännityksen hakemista..."
Ensinnäkin: Miten niin menee kotona hyvin jos käy vieraissa?
Toiseksikin: Jos tiedät niin hyvin, että miehillä vain tuntuu olevan tarve rinnakkaissuhteisiin, niin mikset sitten hyväksy faktaa ja hymyile?
- Kyllä suuri petturi on se, kuka pettää vaimoaan, lapsiaan ja perheidylliään kuin se joka on vapaa ja jolla on mahdollisesti vielä tunteita pelissä . -
etenkin ihan suhteemme alussa. Siihenastiseen kokemusmaailmaani ei ollut mahtunut puolisoaan pettäviä aviomiehiä (eikä sen puoleen vaimojakaan), minun oli paha olla siksi, että tiesin tekeväni väärin. Ihastuminen sekä ihastuksen ja haluamisen kohteena oleminen veivät kuitenkin voiton.
Jokainen meistä kaipaa hyväksymistä ja ihailua, jokainen tahtoo tuntea olevansa haluttu. Niin minäkin. Kun pitkänpuoleisen yksinolon jälkeen joku omastakin mielestä mukava ihminen toi yllättäen ilmi kiinnostuksensa, kiusausta oli hyvin hyvin vaikea vastustaa, vaikka tiesikin, että oikeaa suhdetta siitä ei voisi koskaan tulla.
Niin kuin kirjoitin, toivon ennen kaikkea löytäväni ihanan, kunnollisen, vapaan miehen itselleni.
jos ja kun tapaat sen miehen, jonka kanssa perustat perheen ja teet lapsia, että myös hän pitää sinun lisäksi tuollaista extrapesää! Toivon todella ja kyllä elämässä yleensä saa sitä mitä tilaa.
> Toivon todella ja kyllä elämässä yleensä saa sitä mitä tilaa.>
Siis sinä toivot ja hän saa, kun sinä tilaat?
Ihan vaan tiedoks, EI OLE TOTTA että elämässä saisi mitä tilaa. Monikaan ei ole esim. sairastumistaan tilannu - ja niinpähän on pysyvästi sairas, vaikka miten terveesti ja raittiisti eli. Monikaan ei ole petetyksi tulemista tilannut, mut niinpähän vaan tuli petetyksi, vaikkei nalkuttanut eikä käyttänyt ees sloggeja.
Ja kyllä mullakin oli neljännesvuosisadan ajan tilauksessa Hyvän Miehen Rakkaus™ - ja paskat sitäkään mitään näkynyt on.
Niin sitä vaan, et jos SÄ todella oikeasti SAAT mitä tilaat, niin onnee voittajalle, sut pitäis panna näyttelyesineenä katteltavaksi johonkin Rautatientorille. Ja jos sä vielä kykenet tollekin tilaamaan, et SE SAA mitä SÄ tilaat - V A U, olet sen luokan guru, että me tullaan sulle kaikki oppiin!
on tainnut jäädä aamulääkkeet ottamatta.
tuollaisia vedätettäviä surkeita pikkunaisia on suomi pullollaan. sinulle nauretaan, kun roikut tuommoisessa, kuuntelet miten mies rakastaa vaimoaan ja kaikki on vaimon kanssa ihanaa, sinusta vaan "välitetään" ja naidaan kun siltä tuntuu.
taitaa mies olla säälistä kanssasi, kun ne miehet on sellaisia ressukoita, että ne ei halua loukata ketään...
Itse kirjoitit sen oleellisen totuuden; olet se pieni mukava lisä miehen elämässä. Varmasti mies sinusta välittääkin kuten on sanonut, mutta ei sen enempää. Jos et halua olla "vain se ekstra", jos ei se sinulle riitä, niin tee ny hitto vie jo jotain!
Joo, kuten monet ovat vastanneetkin niin voisit ajatella sitä vaimoa jne jne..Mutta aika turhaa taitaa siihen olla vedota. Mutta tärkeämpää onkin, että ajattele nyt itseäsi! Mitä ilmeisemmin et ole tyytyväinen tilenteeseen ja sinulle on hyvin selvästi kerrottu, ettei se muutu toivomaasi suuntaan joten; tee ratkaisusi ja irtaudu.
Niin minäkin haluaisin tollaisen naisen rinnakkaiseksi. Kun en halua jättää perhettäni sun muuta... Pari rinnaikkaista tässä vuosien varrella on ollutkin, ja se ihastuminen huh huh on kuin nirvanassa olisi. Se ois mukava kokea vieläkin!?!
VARMAAN KIVAA OLLA PANOPUUNA! MITEN VOIT KATSOA ITSEÄSI PEILIIN? HUORAAT SIIS ILMAISEKSI!! OLET ÄÄRIMMÄISEN YKSINKERTAINEN...
Tyhmä.
Saahan se nainenkin ilmaista seksiä.
Itse olet kiihkotumpelo=)
että saavat pitää kulissit pystyssä. Tai maksullistahan se on.
Ps. mene hoitoon, sulla on joku ongelma.
"Saahan se nainenkin ilmaista seksiä." Niin no, jos naisen pitää seksistä muuten maksaa niin käyhän sekin perusteluna.
Kuulostaa kun omalta tarinaltani....tiedä vaikka ois sama mieskin ;) Meinaa et yleensä niille ei piisaa se yksi salarakas, vaan pitää olla jo valmiiksi katottuna toinen ennenkun vanha päättyy!
Viisastu hyvä ihminen ja unohda koko mies. Niin minä tein!
Kirjoituksesi perusteella vaikutat pohtivalta ja järkevältä nuorelta(?) naiselta, mutta oletko miettinyt suhteessanne sitä puolta, että sinä olisitkin tämä vaimokulta, joka ei tiedä kaltaisestasi kakkosnaisesta vielä mitään? Osaatko samaistua hänen tunteisiinsa ja reaktioihinsa siinä tilanteessa, kun sinä mahdollisesti paljastut? Miltä sinusta tuntuisi, jos saisit kuulla, että se kaikkein eniten rakastamasi ihminen maailmassa tekee selkäsi takana jotain sellaista, mitä et koskaan pahimmissa painajaisissasikaan olisi voinut uneksia? Teetkö nyt toiselle sen, minkä toivoisit itsellesi tehtävän?
Ei muuta kysyttävää.
Olen miettinyt sitäkin puolta, eniten ihan suhteemme alussa. Minua on itseänikin petetty, entinen poikaystäväni (seurustelimme vajaat 8 vuotta) ihastui suhteemme aikana toiseen naiseen. Tiedän omasta kokemuksesta, miltä tuntuu, kun suhteelta putoaa pohja pois. Annoin kuitenkin silloiselle poikaystävälleni anteeksi ja suhteemme jatkui pettämisen jälkeen useamman vuoden.
Jos suhteemme paljastuisi, tiedän, että niin miehellä kuin hänen perheelläänkin olisi kovat ajat edessä. Samoin tietysti minulla itselläni. En silti usko, että hänen perheensä hajoaisi lopullisesti. Yhteisiä asioita on niin paljon enemmän kuin erottavia.
pohdit ilmeisesti ikääni. Riittäköön, jos sanon, että sekä minä että mies olemme 70-luvun lapsia.
Kun olet kokenut petetyksi tulemisen, joka sinällään on jokaisen kohdalla ainutlaatuinen kokemus, niin onko sinulla mielestäsi nykyisessä asemassasi tarve kostaa jo elettyä elämääsi jollekulle? Koston kohde voi kohdallasi olla juuri tuo oma pettymyksesi entiseen poikaystävääsi ja tähän toiseen naiseen, jota elät nykyisen tilanteesi kautta. Kuinka hyvin olet käsitellyt omat aikaisemmat pettymyksen tunteesi?
Sinulla, kuten useimmilla muillakin tälle palstalle kirjoittaneista "kakkosista" on valtaisa varatun miehen valloittamisen halu.
Minulla on jonkinlainen mielikuva myös sinun avauskirjoituksesi perusteella, että haluat ikään kuin kilpailla miehen vakituisen kumppanin kanssa. Haluatko vaimoksi vaimon paikalle, ilman miehen petollisuutta tosin?
Kerroit olevasi 70-luvun lapsi eli olet noin kolmikymppinen ja kyllin kypsään ikään ehtinyt perheen perustamisen ja lasten saamisen kannalta. Tuntuuko sinusta, että kaikki sinulle sopivat miehet ovat jo kohdanneet omansa ja nyt olet löytänyt sellaisen miehen, joka olisi juuri sopiva lastesi isäksi, mutta ei sitä sitten kuitenkaan varattuna ole? Toivotko miehen eroavan vaimostaan?
Lopuksi vielä: Tekeekö mielesi ilmiantaa suhteesi mieheen hänen vaimolleen vai haluatko edelleen pysytellä piilossa ja nauttia salailusta?
Kysyit, onko minulla nykyisessä asemassani tarve kostaa jo elettyä elämääni jollekulle ja kuinka hyvin olen käsitellyt aikaisemmat tunteeni.
Kostoon, edes alitajuiseen sellaiseen, en usko. En ole ajatellut omaa petetyksi tulemistani pitkään aikaan, minun ja silloisen poikaystäväni suhteesta kun on kuitenkin jo muutamia vuosia aikaa. Kun suhteemme aikainen ihastus tuli ilmi, asia tuntui todella pahalta ja vei luottamuksen pitkäksi aikaa, mutta siinä vaiheessa, kun suhde pettäneeseen poikaystävään päättyi, en tainnut edes muistaa koko asiaa.
Lähinnä sanoisin, että nykyinen rinnakkaissuhteena oleminen on saanut minut ymmärtämään, kuinka sinisilmäinen olen ollut, sekä omissa suhteissani että ihmissuhteiden osalta ylipäätään. Pettäminen on paljon yleisempää kuin olen kuvitellut, eikä satunnaisten hairahdusten tai vähän pitemmän rinnakkaissuhteenkaan tarvitse välttämättä merkitä kaiken loppumista. Itse annoin aikoinani entiselle poikaystävälleni anteeksi luultavasti suurimmaksi osaksi läheisriippuvuuden takia. En halunnut menettää häntä, joten anteeksiantaminen luottamuksen menetyksestä huolimatta tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin yksin jääminen.
Kirjoitit myös halusta valloittaa varattu mies ja kysyit, haluanko vaimoksi vaimon paikalle. Niin kuin alun perin kirjoitin, minä en valloittanut tai vokotellut häntä. Oikeastaan se meni juuri päin vastoin, hän teki kaikki ratkaisevat aloitteet. Entä haluanko vaimoksi vaimon paikalle? Suurimmaksi osaksi en. Voisin kuvitella rakastuvani mieheen tosissani ja myös rakastavani häntä pitemmälläkin aikavälillä, mutta tiedän, että minun olisi hyvin vaikea luottaa häneen. Tiedän myös, että vaikka "ihme" tapahtuisi ja hän lakkaisi rakastamasta vaimoaan ja ottaisi eron, perhe ja entinen vaimo tulisivat aina olemaan läsnä hänen elämässään, enkä tiedä, kestäisinkö sitä.
Kysyit myös, tuntuuko minusta, että sopivat miehet ovat jo löytäneet puolisonsa. Valitettavasti kyllä. Niinhän sitä sanotaan, että tässä iässä kaikki parhaat miehet ovat joko varattuja tai homoja. :-) No, leikki leikkinä. Vaan on siinä ehkä hippunen totuuttakin. Tämä mies on hyvä ja rakastava isä, ja olisi sitä varmasti minunkin lapselleni, jos se olisi mahdollista. Mutta koska se ei ole mahdollista, en yleensä ajattele asiaa. En toivo miehen eroavan vaimostaan, heillä on perhe yhdessä ja tiedän olevani "ylimääräinen" pala heidän palapelissään. Minulla ei myöskään ole mitään halua eikä aikomusta ilmiantaa suhdettamme, vaikka salailu välillä rankkaa onkin. Välitän miehestä sen verran paljon, että en halua repiä rikki hänen perheidylliään ja aiheuttaa hänelle tai hänen vaimolleenkaan mielipahaa.
.. on kotona rakas vaimo, joka siivoaa ja laittaa ruokaa ja ihanat lapset. valitettavasti sinä olet pelkkä ilon lähde. itselläni menee viimeistää siinä vaiheessa mielenkiinto miehestä jos hän tulee iskemään ja selviää että hän onkin varattu. sika mikä sika,jos ei siinä sit ole miestä pitämään vehettään housuissaan, menee jotenkin inspis. sit siinä ei ole miestä mihinkää muuhunkaa