Englannista kuuluu jälleen kummia. Erään lontoolaisen yliopiston tutkimuksen mukaan miehet ovat naisia huomattavasti vahingoniloisempia. Jos naapurin John meni ja kolaroi uuden hienon autonsa, miehet tunsivat siitä suurta vahingoniloa. Kun taas vastaavasti tutkimusryhmän naiset tunsivat enimmäkseen myötätuntoa kolaroinutta Johnia kohtaan.
No, näitä englantilaisia tutkimuksiahan riittää.
Mutta onko se näin? Kuka uskaltaa tunnustaa olevansa vahingoniloinen jos vaikka hannuhanhi-naapurilla yllättäen meneekin esim. työ alta ja talous romahtaa, kaunis vaimo lähtee toisen matkaan tms. Onko ensimmäinen tunne vahingonilo? Onko vahingoniloa edeltänyt kateus?
Olisi mielenkiintoista tietää mistä asioista miehet tuntevat kateutta / vahingoniloa toista miestä kohtaan.
Naisten välisestä kateudesta en sano mitään.
No, näitä englantilaisia tutkimuksiahan riittää.
Mutta onko se näin? Kuka uskaltaa tunnustaa olevansa vahingoniloinen jos vaikka hannuhanhi-naapurilla yllättäen meneekin esim. työ alta ja talous romahtaa, kaunis vaimo lähtee toisen matkaan tms. Onko ensimmäinen tunne vahingonilo? Onko vahingoniloa edeltänyt kateus?
Olisi mielenkiintoista tietää mistä asioista miehet tuntevat kateutta / vahingoniloa toista miestä kohtaan.
Naisten välisestä kateudesta en sano mitään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No ei se ole hauskaa, jos vaimo lähtee tai työ ja talo menee alta. Mutta mikäpä olisikaan hauskempaa kuin rutussa oleva pelti? Esimerkiksi tälle videonpätkälle repeilin aivan totaalisesti:
http://www.break.com/index/copcarpbrake.html
Huomatkaa videon poliisin South Park -tyylinen kielenkäyttö...
eka reaktio on vahingonilo jos jollain ihmisellä jolle oot aikasemmin ollu kateellinen meneekin yhtäkkiä päin vittua,se on täysin luonnollinen reaktio.Mut jos jollain ns. yhtä paskasti mitä itellä tai vielä heikommasti menevällä tapahtuu jotain kakkaa niin en mä silloin oo vahingon iloinen luonnollisestikkaan,pikemmin käy sääliksi.Ja mähän oon katellinen suunnilleen jokaisesta asiasta mitä vaan voi keksiä jtn. enpä jaksa alkaa tässä luetteleen mitään listaa,siihen menis koko päivä eikä ketään edes kiinnostais.
Kyllä, olen vahingoniloinen jos naapuri ajaa bemarinsa liikenneympyrässä katolleen, pakkohan sitä on nauraa :)
Bemarin suhteen kateutta voi olla ilmassa, mutta toisaalta jos siellä ympyrässä on katollaan kaks vanhaa juoppoa vanhalla Ladalla niinnauraisin silti, vaikken kadehdi yhtään.
Miesten geeneihin on ladattu sen verta testosteronia ja kilpailuviettiä että kaikki muille miehille tai miksei myös ikäville naisille sattuneet mokat saavat nauramaan.
Poikkeuksena mainittakoon että jos siellä ympyrässä olisi katollaan nuori nainen pienellä autollaan niin liikenne tukkeutuisi kun kaikki mieskuskit rientäisivät pelastamaan neitoa hädässä...
Sanoisin, että omalta kohdaltani vahingonilo syntyy vasta koston kierteestä. Siis, että kun mulla menee moniin ihmisiin verrattuna huonosti, ja sitten ne kehtaa tai ovat joskus kehdanneet asiasta vittuilla ja olla vahingoniloisia, niin mitäs vittua muka mitään empatiaa sellaista kohtaan tuntisin sitten, kun siltä menee työpaikka alta tai vaimo lähtee sutiin.
Lyhyesti sanottuna, olen vahingoniloinen vain niitä kohtaan, joita kohtaan mulla on jotain kaunoja. ( ja niitä on muuten paljon...)
Vahingon ilo on sitä aidointa iloa, mut kyllä siinä on rajansa siinäki. Tässä pakkasten aikaa esim naapurin isännältä katos virrat autosta, vähänhän se hymyilytti, mut olin kuitenki ekana siinä tarjoomassa virtaa omasta autostani.
Kyllähän minä aina sorrun tohon vahingon iloon, mut se ei tarkota että jättäsin jeesamatta, jos vaan pystyn auttamaan.
Ehkäpä se raja kulkee omien arvojen mukaan. Jos naapurilta lähtee talo alta niin ei sillon paljon naurata mut jos vaikka rysäyttää autonsa jonnekin niin vähän hymyilyttää,paitsi jos se teloo siinä itsensä. Peltiähän saa aina ja jos toisella on jotain sellaista ylimääräistä ekstraa niin´on sitä vähän vahingoniloinen mut kuitenki sit oon heti jeesamassa sen ongelman kanssa.
jos naapuri on ostanu tosi arvokkaan auton, vaikka ei hirveesti ole ylimäärästä rahaa ja ylpeilee sillä, ni Kyllä se naurattaa jos auton näkee vähä kolhittuna. ei kuiteskaa mitää henkilövahinkoja.
Kyllä vaan... Kun jollekin itseään täynnä olevalle öykkärille sattuu nolo vahinko, niin sellaisella hetkellä ajattelen, että ehkä sittenkin on olemassa Jumala, joka hieman tasaa ihmisten elämänkohtaloita oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Mulle on sitä myötätuntoa ja sinisilmäisyyttä jaettu kauhalla lusikan sijaan enkä osaa tuntea vahingoniloa. Joskus kyllä saan tyydytystä siitä, että paha saa palkkansa, mutta en osaa kadehtia tai tunne, että joku pintapuolisesti onnekkaamman oloinen ihminen joutuukin kärsimään. Kaikilla meillä on ristimme kannettavana, toisilla näkyvämmin kuin toisilla.
En ymmärrä kuinka kukaan voisi olla iloinen siitä, että esim. naapuri menettää työn ja perheen! Tai joutuu onnettomuuteen. Ei ei, ei kai se ole mahdollista..? Ei kai kukaan voi oikeasti olla niin kovasydäminen että saisi siitä silkkaa iloa?
Anteeksi, että vastasin tähän kysymykseen! Tällä palstallahan se oli niin, että vain miehet saavat vastata ja naiset vain erityisluvalla.
että jos se vahinko sattuu jollekkin muulle kuin itselle, niin vaikka oltaisiinkin aidosti pahoillaan tästä vahingosta, niin kuitenkin sisimmässään ihminen on hyvillään siitä, että tämä vahinko ei sattunut omalle kohdalle :)
Sitten taas se vahingonilon määrä riippuu varmasti ihmisestä itsestään, toiset ovat vahingoniloisempia kuin toiset.
En minä ainakaan tunne mitään sairasta mielihyvää jos naapurille / kaverille tai ihan kelle tahansa sattuu jotain ikävää. Mielihyvää tunnen kyllä sisälläni, että olipas hyvä ettei itselleni sattunut, mutta siinä se sitten aika pitkälle onkin.
Paitsi sitten jos jollekin äkylle sattuu jotain, niin sitten tunnen suurempaa mielihyvää :D
itsensä, luonnon laki (joka säilyttää ne kadehdittavat eli vahvemmat..)
:)
Se, että tuntee kateutta esim. toisen maallista omaisuutta kohtaan, on aivan normaalia. Täysin inhimmillistä kihistä raivosta jos naapuri voittaa lotosta 5 milliä. Kyllä olisin aika saakelin kateellinen.
Vahingoniloa en suostu tuntemaan missään olosuhteissa koskaan, ketään kohtaan. Sillä se, jos mikä, iskee aina takaisin potenssiin 100.