Onkohan mitään toiveita asioiden paranemisesta seuraavassa tilanteessa? Epäilen naiseni olevan jotenkin psykopaattinen, siis tiedättehän sellainen kontrollifriikki, joka haluaa elää sellaisessa tunteessa, että hänellä on ns. "langat käsissä". Tämä johtaa siihen, että minua kytätään pyykinpesussa, astianpesukoneen täytössä, ruoan laitossa, kodinhoidossa yleensäkin. Kaiken tämän päälle on ilmaantunut väheksyntä työtäni kohtaan, koulutuksestani, ystävistäni ja palkkatasostani. Tämän lisäksi minua väheksytään siitä, etten ole hankkinut vielä omistusasuntoa (olen 31vee).
Välillä menee tosi kivasti ja minusta tyttöystäväni on hauskakin aika-ajoin. Mutta kun nämä em. probleemat nousee esille, elämä on yhtä helvettiä. En vielä maininnut sitä, että hän on myös melko väkivaltainen kun tilanteet kärjistyvät.
Olen aikalailla umpikujassa... Tuntuu, etten ihan heppoisin perustein viitsisi jättääkkään tätä kaikkea, koska onhan tässä jo useampi vuosi takana yhteistä taivalta ja paljon kauniitakin muistoja. Millä keinoin saisin tyttöystäväni välittämään minusta minuna itsenäni, eikä jonain mielikuvana? Mielestäni olen pitkäpinnainen, rauhallinen ja yritteliäs mutta niistäkään ei ole sanottavaa apua.
Kertokaa kommenttejanne ja kyselkää jos tulee aihetta. Yritetään pähkäillä tälläkin tavoin.
Välillä menee tosi kivasti ja minusta tyttöystäväni on hauskakin aika-ajoin. Mutta kun nämä em. probleemat nousee esille, elämä on yhtä helvettiä. En vielä maininnut sitä, että hän on myös melko väkivaltainen kun tilanteet kärjistyvät.
Olen aikalailla umpikujassa... Tuntuu, etten ihan heppoisin perustein viitsisi jättääkkään tätä kaikkea, koska onhan tässä jo useampi vuosi takana yhteistä taivalta ja paljon kauniitakin muistoja. Millä keinoin saisin tyttöystäväni välittämään minusta minuna itsenäni, eikä jonain mielikuvana? Mielestäni olen pitkäpinnainen, rauhallinen ja yritteliäs mutta niistäkään ei ole sanottavaa apua.
Kertokaa kommenttejanne ja kyselkää jos tulee aihetta. Yritetään pähkäillä tälläkin tavoin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ensi alkuun totean, että tiikerin on todella vaikea päästä juovistaan eli sitä käyttäytymismallia mikä aikuisikään mennessä on omaksuttu on äärimmäisen vaikea lähteä muuttamaan. Tähän vaaditaan yleensä pitkäjänteistä sinnikästä työtä ja lujaa tahtoa TAI syvä henkilökohtainen kriisi, joka sysää muutoksen liikkeelle. Eli tässä mielessä ei hyvältä näytä.
Se mitä voit tehdä on ehdottaa parisuhdeterapiaa. Keskenään asioista puiminen johtaa yleensä vain riitelyyn, kehän kiertämiseen ja lopulta totaaliseen kyllästymiseen asioista puimiseen. Eli on hyvä että mukaan otetaan joku välittäjä, joka kykenee näkemään tilanteen objektiivisesti.
Jos emäntäsi ei tuohon suostu niin tee asia selväksi ilman minkäänlaista tulkinnanvaraa, että jos suhteen ongelmia ei ryhdytä korjaamaan niin suhde päättyy tähän. Anna tämän jälkeen miettimisaikaa ja jos vastaus on edelleen ei, niin teet itsellesi vain palveluksen lopettamalla tuon ihmissuhteen.
Tosin käytännössä ihmiset harvoin toimivat näin rationaalisesti ja päättäväisesti vaan jäävät roikkumaan hyvinkin surkeaan ihmissuhteeseen vielä vuosiksi.
Ihminen voi todella vaikuttaa vain omiin päätöksiinsä. Kumppanisi muuttuu jos haluaa tehdä niin. Kumppanin menettämisen pelko toimii joillakin kannnustimena, toisilla ei taas toimi mikään. Onnea matkaan!
Ennenkun nyt ihan terapiaa alat ehdottamaan niin olisiko syytä mainita asioista naiselle?? Se on se perinteinen; kerro miltä sinusta tuntuu, että koet että sinua väheksytään. Miten tuo väheksyntä ilmenee? Se on aika oleellisen tärkeää. Entäs väkivaltaisuus? Onko itselläsi itsetunto ja oman arvon tunto kohdallaan? Arvostatko itseäsi? Onko naisellasi itsetunto-ongelmia? no niitä ei ole aina helppo havaita; ihminen saattaa vaikuttaa hyvinkin itsevarmalta ja vahvalta. Mutta loppujen lopuksi muiden "kyttääminen" onkin oman heikkouden peittämistä. Sillä voidaan yrittää nostattaa omaa itsetuntoa. Kuulostaa ehkä hullulta mutta niin se vain voi olla. Ensin pitää kyetä arvostamaan itseään ennenkuin voi arvostaa toisia.
Tietenkin kumppanille pitää nämä asiat tuoda julki, mutta aikuiset ihmiset ovat yllättävän lapsellisia. Siksi murheiden julkituonti johtaa yleensä seuraavanlaisiin reaktioihin:
- asian kieltäminen: "En muista tuollaista", "älä valehtele", "en ole tuollainen", jne.
- vastahyökkäys: "Ai niinkö?! Entäs sinä sitten, itse olet ihan samanlainen/tällainen/tuollainen", jne.
- Kuoreen sulkeutuminen: "Aha." *vaihtaa tv-kanavaa*
- Ja väkivaltaisissa tapauksissa nyrkki heiluu.
Jos toinen on peräti valmis kuuntelemaan mitä toisella on sanottavana, kannattaa varautua siihen, että keskustelu pysyy mielessä 1-7 päivää, jonka jälkeen asiasta on keskusteltava taas. Ja hyvin pian nalkutuskierre on syntynyt.
Siksi keskustelu rakentavassa ympäristössä on se paras vaihtoehto (lue: parisuhde tms. terapiassa) ja tämäkin onnistuu ainoastaan mikäli kummatkin ovat valmiita antamaan 100 % suhteen paikkaamiselle.
Voi voi... olen lukemattomat kerrat puhunut siitä, kuinka minua loukkaa kaikenlainen väheksyminen mutta sillä ei tunnu olevan mitään arvoa. Haluaisinkin juuri neuvoja siihen, miten saan tämän viestittyä niin, että menee perille?
Toinen mitä mietin kysymyksistäsi, on se, että miten MINUN itsetunto liittyy tähän? Sitenkö, että jos minulla olisi kunnon itsetunto, en jäisi kuuntelemaan mollausta? On totta, että monet kerrat olen päättänyt, että tämä saa olla tässä mutta palaan aina siihen toiveikkaaseen ajatukseen, että ehkä minä vielä jonain päivänä saan hänet ymmärtämään. EN nimittäin pidä aivan normaalina käytöksenä tuollaista suhtautumista ihmisiin. Hänen tapoihinsa kuuluu myös muidenkin väheksyminen, joten en ole tässä yksin.
Ehkä minun ei pitäisi ollenkaan ajatella niin, että toinen voisi muuttua...
Epäilet naisesi olevan psykopaattinen? Hän tai joku muu voisi epäillä sinun olevan vainoharhainen kuvitellessasi näitä asioita..
Olen pahoillani jos loukkasin jotain sanalla "psykopaatti". Tarkoitan tällä tässä tapauksessa ihan oikeaa lääketieteellistä diagnoosia, jonka mukaan termi on rakennettu. Tässä yhteydessä kyse ei tietenkään ole mistään murhaajasta tms. Mutta ikävä kyllä nuo asiat, jotka avauksessani luettelin, ovat ihan tosia, eikä kuvitelmia ja siksi olo tuntuu usein melko kurjalta ja loukatulta. Ymmärrän jos arvosteltavaa on, että se esitetään rakentavassa hengessä, eikä pyrkien loukkaamaan. Tuskinpa sinäkään sellaisesta pitäisit?
Itse en ole koskaan kokenut tarvetta valvoa ja kontrolloida aikuisen ihmisen elämää, koska luotan siihen, että arvojen ja moraalin mukaan hän tekee oikeat valinnat. Tällöin tietysti toivoisin että minuakin kohdeltaisiin kuin aikuista, eikä lasta tai holhottavaa, jonka jokaista liikettä ja tekoa ja sanomista pitää vatvoa, vahtia ja kaiken päälle vielä rangaista erinäisin tavoin.
En silti ole kovinkaan katkera ja haluaisin jatkaa naiseni kanssa mutta tilanne tuntuu aika-ajoin niin tukalalta, että siitä haluaisi eroon. Jos jollain on vinkkejä, miten koulia itseään tai antaa vinkkiä kumppanille, niin olisin kiitollinen. Muutoin kai tämä päätyy eroon...
Kirjoituksesi perusteella tuntuu, että tyttöystäväsi on täydellisyyden tavoittelija, joka ei luota kykyysi hoitaa asioita oikein.
Jotta ne menisivät oikein, ne tulisi hoitaa hänen tavoitteidensa ja vaatimustasonsa mukaisesti.
Pyykinpesu, siivous, astianpesukoneen täyttö ja sen tyhjennys ja muut kotityöt tulee tapahtua täysin naisen tapojen ja ohjeiden mukaisesti, jotta hän voisi olla tyytyväinen. Siksi hän kontrolloi ja tarkistaa, tarkkailee ja vahtii sinun tekemisiäsi kotona ja varsinkin työn laatua ja jälkeä.
Oma mies on joskus se suurin haittatekijä tässä täydellisyyden tavoittelussa ja vaikka mies yrittäisikin auttaa kotitöissä, eivät ne mene kuitenkaan oikein. Kysymys on juuri naisen pyrkimyksistä ja tavoitteista, joita sinä miehenä et pysty tekemään naisen haluamalla tavalla. Olet mukava apulainen, mutta hyvin epäluotettava. Siksi sinua on tarkkailtava.
että täydellisyys ei toteudu, koska olet tuollainen, jolla ei ole edes omaa asuntoa jne..jne.. eli unelmat ja haaveet ovat tyttöystäväsi päässä ja arki ja unelmat eivät kohtaa. Täydellisyyden tavoittelu on romuttanut monta suhdetta.
"Oma mies on joskus se suurin haittatekijä tässä täydellisyyden tavoittelussa ja vaikka mies yrittäisikin auttaa kotitöissä, eivät ne mene kuitenkaan oikein."
..no..media, teknologia, raha, materia, ulkonäkö, kaunis koti, kodin laitteet, hieno auto, kauniit lapset, upeat vaatteet, siisti meikki, kampaus, style, jne...pinnallista täydellisyyttä..
kunnes syttyy ja räjähtää - se on luonnollista - mutta se, keneen, mihin, milloin ja miten tuo räjähtävä pommi puretaan, onkin paljon vaikeampaa.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää,
vaan sitä miltä tuntuu.
Joo voin jokseekin kuvitella sun tunteet ja oot varmaan ihan hyvä mies/puoliso ongelma on mun mielestäni hyvin sama kun meillä naisesi ei kunnioita sinua ja se on kovaa itse mietin eroa ja olen siitä sanonutkin (rakkaus on kuollut) mutta kun pitää ottaa huomioon lapset,mutta tiedän myös sen että elämä on vain kerran ja itse en voi elää jos joku kyttää koko ajan itse annoin aluksi periksi kaikessa ja sitä on todella vaikea korjata myöhemmin, mutta suhteessa jossa ei kunnioitusta ole molemmin puolin on kuollut ja sillä ei ole tulevaisuutta. voimia kyllä se siitä kunhan tiedät mitä itse haluat ja mieti se todella tarkkaan ja moneen kertaan! (elä niin että voit sanoa eläneesi)
Täytyy tunnustaa, että minä harrastin pahoina aikoina toisen vahtimista ja vähättelyä. Se johtui siitä, että minulla ei ollut hyvä itsetunto ja yritin väärällä tavalla saada miestä heräämään siihen, että hän ei osallistunut kotitöihin ym. tarpeeksi. En kyennyt kunnioittamaan häntä, koska asiat hoidettiin ylimalkaisesti ja niiden hoitaminen venyi. Itse kun olen tunnollinen ja järjestystä rakastava persoona. Lisäksi en saanut häneltä kaipaamaani hellyyttä, joka tietysti johtui myös omasta käytöksestäni. Syöksykierre oli valmis.
Sanoisin, että sinun pitää hyvin tiukasti kertoa miltä tuntuu ja kuinka käytös loukkaa ja sitten menette parisuhdeterapeutille purkamaan vyyhtiä. Jos kauan haudot ajatuksiasi, niin usko vain että jonain päivänä mittasi täyttyy. Niin kävi meillekin ja erohan siitä tuli. Me emme terapiasta huolimatta saaneet kierrettä katkaistua :(, mutta toisaalta kumpikin on onnellisempi uuden kumppanin kanssa, jotka molemmat ovat entisten vastakohtia ; ).
Joskus ulkopuolinen onnistuu saamaan ihmisen näkemään oman vaikutuksensa asioiden kulkuun, joskus ei. Tosiasia on että ongelmiin tarvitaan kaksi. Jokin sinunkin olemisessasi tai sen puutteessa laukaisee hänessä negatiivisen käyttäytymisen. Kun väärät käyttäytymismallit ovat tiedostettu ja molemmilla halua muutokseen, niin voi olla mahdollisuus, että parisuhde saadaan korjattua.
Yrittänyttä ei laiteta ja jos rakkautta on vielä, niin nyt on se hetki tehdä ongelmille jotain. Tsemppiä!
Tunnistan itseni naisesi käytöksestä. Mulla käytökseni johtui huonosta itsetunnosta ja liiasta riippuvuudesta. En nyt kotitöitä vahtinut, mutta muuten puutuin ja valitin joka asiasta mitä mieheni teki. Tunsin kaikki eriävät mielipiteetkin uhaksi suhteellemme. Vasta kun mies sanoi ettei enää jaksa ja miettii eroa, tajusin mitä olen tehnyt. Olen kyennyt nyt miettimään omalle kohdalle tuollaista kohtelua, mitä miehelleni tein ja eipä se hyvältä tuntuisi itsestäkään.. Nyt kun olen todella tajunnut miten väärin olen käyttäytynyt, olen pyytänyt anteeksi ja pystynyt muuttumaan! :)
Ongelma on vain se, että miehen tunteet ehtivät kuolla... Vielä hän tässä katsoo, josko ne tulisivat takaisin ja hän pystyisi rakastumaan muhun uudelleen mutta nähtäväksi jää... En voi kun itseäni syyttää... :( Eli mun näkökulmasta mikään ei muutu jollet laita stoppia naiselles. Joko hän hakee apua itselleen ja lopettaa tuon, tai sinä lähdet. Minut ainakin vasta selkä seinää vasten laitto sai tajuamaan virheeni.
Taitaa olla niin, että vaimosi yrittää pakonomaisesti tehdä elämästään idylliä ts. hänellä on mielessään kuva siitä, miten asioiden pitäisi olla MUIDEN SILMISSÄ.Siis se " mies, ammatti, koti ja lapset, oikeat harrastukset ja ystävät..." Voi voi kun sinun osuutesi ei ihan sovikaan siihen....Kolmikymppisillä tuo vaihe on hyvin ajankohtainen. Annas olla kun idylli on saatu kasaan; alkaa kapinointi, irrottelu, uskottomuus ja erot. KUN EI SE IDYLLI RIITTÄNYTKÄÄN. Voi voi! Hankkiudu eroon siitä naisesta.
narsismiin? Lievempi muoto psykopatiasta. Vaikea luonnehäiriö sekin. Jollakin tapaa kertomasi käytös viittaa siihen. Narsisti omaa todella huonon itsetunnon ja peilaa toisista itseään. Heille ei mikään ole riittävä. Heidän kanssaan ei voi keskustella rakentavasti, käyttävät aseenaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa...voisin luetella pitkän listan tähän heidän ominaisuuksiaan. Itse tutustuin aiheeseen ja bingo! Nyt erossa jo puolivuotta. Netistäkin löytyy paljon aiheesta.