heti kun silmäni avasin, punaiset ja tuvoksissa, iski tajuntaani valtavalla voimalla että sinua ei enää ole elämässäni. Taas itkettää. Töihin pitäisi lähteä iltavuoroon. Miten selviän tästä päivästä. Miten selviän enää mistään päivästä. Koko elämä tuntuu nyt pysähtyneen siihen eiliseen hetkeen kun puhelimitse jätit minut. Sen jälkeen ei ole mitään, yhtä tyhjää, yhtä mustaa, vain tuskaa, surua ja itkua.
Ensimmäinen aamu
Surullinen!!!
31100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pyydä sairaslomaa. Mene puhumaan ammattiauttajalle. Kyllä se siitä. Anna itselles aikaa, älä hukuttaudu töihin.
Älä itke sellasen speden perään joka jätti PUHELIMITSE!!!! Ei ole todellista, ei siinä ollut miestä tarpeeksi tehdä se kasvotusten.
Olen itse läpikäynyt saman helvetin pari kertaa ja voin kertoa, että paras lääke kaikesta toipumiseen on se, että pitää kuitenkin rutiineista kiinni. Jos jäät viikoksi sängynpohjalle makaamaan ja suremaan, kaikki tuntuu vain kahta kauheammalta etkä kohta näe enää missään mitään hyvää, koska sängyssä maatessa on aikaa kaikessa hiljaisuudessa vatkata asioita pohjamutia myöten.
Niin vaikealta kuin se tuntuukin, niin revi vaan itsesi joka päivä sängystä ylös, mene töihin ja näe muita ihmisiä. Olen aivan varma, että tämä on nopeampi keino parantua tässä tapauksessa! Mitään väkinäistä tekointoiluakaan ei kuitenkaan kannata harrastaa, kuten lähteä sinkku-bailureissulle Kreikkaan taikka rypöä kaiket yöt baareissa jotain pikahelpotusta etsien.
Yritä elää arkea täysin kuten ennenkin, tietysti ajatuksia ja tuntoja ystävillesi purkien. Trust me, tiedän mistä puhun...