Olen jo kohta kolmekymppinen nainen. Kauniiksi kehuttu ja voin myöntää että olen nätti, ei siinä. Nyt kuntoilu jäänyt vähemmälle ja on sitä jenkkaa kertynyt, mistä yritän päästä kyllä eroon. Ei se sinänsä, mutta rinnat "menetin" kun tein lapsen, olin todella hoikka alkaessa odottaa ja rinnat paisui raskausaikana. Kun imetys loppui, niin mihin ne siitä palautuu!?
Tämä on siis koitunut todella ongelmaksi jo siinä mielessä, että kun katselemme telkkaria ja tulee alastonkohtauksia yms tunnen itseni TODELLA vaivautuneeksi! En esim halua että mies näkee mun kasvot kun katsomme tv:tä, vaan käännän selän ja olen tavallaan "piilossa". Menen hiljaiseksi, vaikka yritän olla "kuin ei mitään". EI VAAN ONNISTU! Kyllähän mies sen huomaa ja kyselee että mikä nyt tuli. Vaikka varmaan jo arvaa...
Tykkään itse katsoa joskus pornoa ja haluaisin tehdä sitä myös mieheni kanssa, haluaisin ratsastaa hänen päällä ilman, että tarvii hävetä rintoja koko ajan! vaikka kuinka monta vuotta olen yrittänyt hyväksyä tämän, en taida siihen pystyä :( Tuntuu kun osa naisellisuutta olisi poissa, vaikka muuten ihan ok.
Olen aikonut korjauttaa rintani kun saan siihen rahat kasaan, eli tuskin ihan lähivuosina! :(
Ei ole helppoa ei... ja ei auta sanoa, että kelpaan miehelle, onhan se sanonut joo, että sun rinnoissa ei ole mitään vikaa. Mutta kun ITSESTÄ tuntuu huonolta! Siihen ei kenenkään sanomiset auta. Eikä se, että JOKA PUOLELLA pursuaa silikoneja! Mitä tässä tehdä? Pitää vissiin erota kun pilaan suhteen muutenkin tällä kun en voi olla normaali.
Tämä on siis koitunut todella ongelmaksi jo siinä mielessä, että kun katselemme telkkaria ja tulee alastonkohtauksia yms tunnen itseni TODELLA vaivautuneeksi! En esim halua että mies näkee mun kasvot kun katsomme tv:tä, vaan käännän selän ja olen tavallaan "piilossa". Menen hiljaiseksi, vaikka yritän olla "kuin ei mitään". EI VAAN ONNISTU! Kyllähän mies sen huomaa ja kyselee että mikä nyt tuli. Vaikka varmaan jo arvaa...
Tykkään itse katsoa joskus pornoa ja haluaisin tehdä sitä myös mieheni kanssa, haluaisin ratsastaa hänen päällä ilman, että tarvii hävetä rintoja koko ajan! vaikka kuinka monta vuotta olen yrittänyt hyväksyä tämän, en taida siihen pystyä :( Tuntuu kun osa naisellisuutta olisi poissa, vaikka muuten ihan ok.
Olen aikonut korjauttaa rintani kun saan siihen rahat kasaan, eli tuskin ihan lähivuosina! :(
Ei ole helppoa ei... ja ei auta sanoa, että kelpaan miehelle, onhan se sanonut joo, että sun rinnoissa ei ole mitään vikaa. Mutta kun ITSESTÄ tuntuu huonolta! Siihen ei kenenkään sanomiset auta. Eikä se, että JOKA PUOLELLA pursuaa silikoneja! Mitä tässä tehdä? Pitää vissiin erota kun pilaan suhteen muutenkin tällä kun en voi olla normaali.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla ei ole varsinaisesti rinnoista kiinni (vaikka ne on helevetin pienet), vaan siitä että en nyt ole enää niin fitness kuin joskus, vaikka edelleen olen laiha. Mutta mieheni käy salilla innokkaana, ja tiedän että hän ihannoi tietynlaista naisvartaloa, ja myös kapeaa lantiota. Minulla taas on suht leveä lantio, joka ei siitä muuksi muutu vaikka laihtuisin tsiljoona kiloa. Mies on sanonut että rakastaa mua tällaisena kuin olen, mutta joskus kummittelee päässä ne sanat että ulkonäkö ei vaikuta rakkauteen, mutta halukkuuteen kyllä. Nyt kun suhteemme on aika lailla arkistunut, ei hän halua seksiä kuin ehkä kerran viikossa tai kahessa...tottakai tulkitsen tämän etten miellytä häntä visuaalisesti enää yhtä paljon, vaikka kyse tuskin on siitä. Huonosta itsetunnosta kaikki johtuu. Tämä ajaa toisen pian pakoon, oikeesti. Ei se itsesäälissä märehtiminen auta, pitäisi hyväksyä itsensä näin ja ajatella että kyl se toinen lähtee jollei kelpaa, eikä se sit oo sun arvoises ees. Samojen ongelmien kanssa painitaan, varmaan tuttua hyvin monelle naiselle. Tsemppiä ja iloa! :)
oma vaimoni synnyttänyt ja imettänyt 2 lasta, joten "hyvistä"rinnoista on muisto vain jäljellä .en todellakaan haluaisi hänen laitattavan mitään silikooneja, en edes vaikka itse haluaisi sitä.haluan hänet sellaisena kun hän luonnollisena on !
Mieti vähän!
Antaisitko lapsesi pois jos saisit rintasi takaisin?
Kyllä vanheneminen antaa myös naiselle charmia siin kuin miehellekin!
Voit olla huoletta tisuistasi ylpeä kun niillä omaa lasta olet saanut imettää.
Elämään kuuluu luonnollisena osana se, että kulumia tulee eri paikkoihin kun "ajokilometrejä" tulee lisää. Ihmiskeho on vähän kuin kartta, johon elämän tutkimusmatkat tuovat lisää piirteitä. Nuoren ja kokemattoman ihmisen kartta on vielä ihan valkoinen ja kun elämänkokemus karttuu, kartta piirtyy yhä tarkemmaksi ja vivahteikkaammaksi - ja samalla mielenkiintoisemmaksi.
Minua hirvittää, että ihmiset korjailevat itseään silikonilla, botoxilla ja ties millä ja yrittävät siten valkaista karttansa. Sehän on aivan luonnotonta puuhaa. Ainakin minä tykkään siitä, että ihmisen kehosta voi lukea hänen elämänsä jäljet. Olkoot ne ryppyjä, arpia, jenkkakahvoja tai riippurintoja; elämä näkyy niissä kaikessa rikkaudessaan yhtä kaikki.
Tässä sinulle vähän miesnäkökulmaa:
Muutama vuosi sitten rakastuin kahden lapsen äitiin ja kyllä, näkyihän se rinnoissa että lapsia oli. Kuitenkin... olipa sitten alasti tai vaatetettu, niin minulle oli tuo nainen maailman kaunein näky, ei siinä rintojen karannut ryhti ja kiinteys vaikuttanut sitten yhtään. Meillä meni poikki aikanaan, mikä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan minun oma vika. Ja ikävä on vieläkin. Niin että älä kiellä miestä rakastamasta sinua ja rintojasi, mistään syystä, jos vain itse hänestä välität. Itselleni on aina valikoitunut silmää miellyttävät kumppanit, mutta enpä ole koskaan vielä ollut pettynyt siihen, mitä puseron alta löytyy... :) Unohda tuollaiset ja nauti siitä, että sinua rakastetaan!
Mukavaa kevättä!
silikonit on sitten luokassa "syvältä"! :) Jos haluan barbin, menen Prismaan ja ostan... Juttele sille miehellesi vielä tuosta, monta kertaa. Varmaan sinua ymmärtää ja kertoa yhä uudelleen että tykkää sun rinnoista. Vähitellen ehkä huomaat, että alkavat rintasi kelpaamaan sinulle itsellesikin... :)
eilen samaa asiaa. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta rinnat ovat pienet ja mielestäni ruman muotoiset. Eilen illalla, kun mieheni ei tehnyt aloitettakaan seksiin (ei olla rakasteltu pitkään aikaan enkä minä jaksa aina olla se aloitteentekijä)aloin miettimään, että ulkonäöstäni se haluttomuus varmaan johtuu. Jostain olen saanut päähäni, että jos minulla olisi isommat rinnat, niin kelpaisin hänelle visuaalisesti, koska tiedän hänen ihannoivan isorintaisia naisia. Olen kärsinyt pienirintaisuuteni takia jo kauan ja se saa itsetuntoni täysin alas, vaikka muutoin olen mielestäni ihan kaunis nainen, vaikka nyt itse sanonkin. Olen vakavissani ajatellut, että kunhan lapset on tehty (jos nyt edes yhden saisi), niin sitten voisi miettiä suurennusleikkausta. Joten täällä lienee kohtalotoverisi :-) Ja se piti vielä sanomani, että myös minulle tulee todella ahdistava olo, kun tv:stä näkyy jokin isotissinen nainen ja vieläpä rinnat paljaina. Silloin sitä tuntee itsensä niin pieneksi ja haluaisi vajota maan alle. Tuntuu kuin mies alkaisi heti vertailemaan, vaikka ei sitä ainakaan ääneen ole koskaan tehnyt. Koskaan ei ole myöskään reilun 2 vuoden seurustelumme aikana kommentoinut rintojani...
implantin nenäänne, jos suuremmat nenät olisivat miesten mieleen?
Olen itse nainen - aikuinen ja ylpeä siitä - ja lopen kyllästynyt eri miesten mieltymyksiin; kuka tykkää isoista, kuka pienistä rinnoista, lyhyet/pitkät hiukset, vaalea/tumma, lyhyt/pitkä jne jne.
Viehättävä ihminen on aina sellainen, joka pitää itsestään ja hyväksyy itsensä - aivan sama mikä kuppikoko!
Miettikää naiset miksi projisoitte itsetuntonne rintoihin? Keskittykää korvien väliin, sieltä kaikki lähtee kuitenkin.
Herätkää!