Te,joilla on kokemusta eroamisesta ja eroprosessin eri vaiheista, kertoisitteko mitkä voisivat olla ne pahimmat virheet,mihin ei pidä sortua tai tilanteet mitä pitää välttää. Oma tilanne on nyt siinä vaiheessa, että eropäätös on omalta osaltani tehty, mies on koko asiassa passiivinen ja yhteistyökyvytön. Koko sotkussa on mukana myös kaksi teini-ikäistä tytärtä eli pyrkimyksenäni on, että lapset joutuisivat kärsimään mahdollisimman vähän meidän aikuisten välisistä erimielisyyksistä ja eron vaikutus heihin olisi minimoitavissa. Jos kokeneimmilla olisi siis antaa hyviä vinkkejä. Kiitos etukäteen!
Eroprosessia käynnistelemässä
Ensikertalainen
81711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen siinä tilanteessa, että eroprosessi käynnistynyt viime syksynä. Olen asunut vielä yhteisessä kodissamme, mutta kuukauden päästä olen muuttamassa pois. Meillä myös kaksi teini-ikäistä tyttöä. Kerroit, että miehesi ei ole oikein vastaanottavainen ja on passiivinen tässä asiassa. Anna hänelle aikaa miettiä tykönänsä päätöstäsi. Paras teidän koko perheen kannalta olisi se, jos te vanhemmat pystyisitte viemään tätä asiaa eteenpäin ilman riitoja, asiallisen aikuismaisesti. Niin hyvin kyin pystytte. Meillä tämä on onnistunut ja mielestäni tämä auttaa parhaiten juuri lapsiakin selviämään erosta, jonka he joka tapauksessa kokevat raskaana. Jaksamista Sinulle!!!
tässä tällä hetkellä onkin se, että mies viestii passiivisuudellaan lapsille ja muulle ympäristölle, että minä olen se perheen rikkoja, joka erosta on tehnyt päätöksen, vaikka mies itse meni pettämään ja muutenkin on kohdellut minua jo kauemmin todella tympeällä asenteella.
miehesi muuttaisi ajattelutapaansa. Kunnioitettavaa ja hienoa, että Sinä suhtaudut miehesi tekemisistä huolimatta tilanteeseen rakentavasti ja aikuismaisesti. Mutta yritä sinnikkäästi saada häneen vielä keskustelukontakti. Jos yrityksistä huolimatta hänen asenteensa ei muutu, Sinun on sitten vain mentävä yksiksesi prosessissa eteenpäin - eropäätöksen olit ymmärtääkseni jo tehnyt. Sinulla kuitenkin on jo sen verran isot tytöt, että he vetävät myös omat johtopäätöksensä asioista ja pelkään pahoin, että miehesi tappioksi. Tsemppiä ja voimia tarvitset, mutta varmasti tulet selviämään ;)
No joopas taas. Miehesi suhtautuu tympeästi..... Eihän se ero ole kenellekään helppo ja ehkä miehesi ei ole vielä pystynyt käsittelemään eroa millään lailla. Vaikka hän ei puhu sitä, hän ehkä koko ajan miettii asiaa ja hänen käyttäytymisensä on hänen tapansa käsitellä asiaa.
Itselleni silloinen vaimoni ilmoitti haluavansa eron, jotta voisi olla taas onnellinen. No, isku oli mulle kauhea, silloin 3 pientä lasta, jotka pelkäsin menettäväni. Näin ei onneksi käynyt ja 6 vuoden jälkeen taidan minä olla se onnellinen, eikä hän.
Silloin oli vain käsittämättömän vaikeata edes yrittää puhua järkevästi. En siihen kyennyt. En koskaan pettänyt vaimoani, mutta en ehkä osannut toimia ja ymmärtää häntä, samoin kylläkin toisin päin. Älkää missään nimessä ottako lapsia mukaan siinä mielessä, kuin tuossa kirjoitettiin, että lapset ymmärtävät ja miehesi tappioksi.....Erossa ei ole voittajia, eivätkä lapsetkaan sitä tee. Vanhemmat ovat aina vanhempia.
Tee ratkaisusi ja anna ajan kulua. Kun asutte erillänne, on asioita helpompi paljon helpompi käsitellä. Tällöin myöskin ero on konkretisoitunut ja on sen ymmärettävämpää.
Kiitos teille molemmille kommenteista ja ohjeista. Olenkin tässä varannut ajan asiantuntijalle, missä voitaisiin kolmannen osapuolen kanssa käydä läpi asioita, mitkä ovat johtaneet tähän tilanteeseen ja sopia miten asiat jatkossa hoidetaan, että päästään eteenpäin elämissämme.
tarkoittanut, että lapsien vetämisestä mukaan vanhempien solmuihin. En todellakaan. Tarkoitin vain sitä, että perheen lapset ovat jo sen ikäisiä, että he kyllä huomaavat ja aistivat isänsä tunteet ym. suhtautumisen asiaan. Tarkoitin sitä, että isän olisi hyvä miettiä omaa suhtautumistaan lasten kannalta. Olet oikeassa siinä, että kuka tahansa tarvitsee aikaa miettiä asiaa ja alkureaktio voi olla juuri toisen osapuolen syyllistäminen. Ja omien negatiivisten tunteiden käsittely voi alussa olla kovinkin vaikeaa. No, mutta hyvä idea on yrittää saada keskusteluyhteys kolmannen osapuolen avulla.
mitä tarkoitit. Lapsemme ovat jo kuitenkin sen ikäisiä, että kun aikaa kuluu, hekin pikkuhiljaa tajuavat, että ratkaisu oli oikea. Ja tajuavat myös sen, että kukaan ei ole heitä jättämässä tai hylkäämässä. Toki heillä on oikeus purkaa pahaa oloaan ja olen valmis vastaanottamaan sen kaiken, ymmärtäen heidän tunteensa. Molemmat vanhemmat pysyvät heidän elämissään tahtomallaan tavalla. Pääasia on, että elämä tasoittuu ja rauhoittuu.
Etene rauhassa,mutta harkiten.Koet yllätyksiä positiivisesti.Itselläni eroprosessi alkoi joulupäivänä 22- avioliittovuoden jälkeen.Alku oli yhtä katasrofia,itkua,pettymystä,kyyneleitä.Nyt on kulunut kuukausi,monet asiat alkavat korjaantua.Paluuta entiseen ei ole,molemmat tiedämme sen.Mutta uusi parempi voi kohdata meitä molempia.Ei eron tarvitse olla kauheaa,se voi olla myös uuden alku.Yhtäkkiä tajuatkin,että kaikki riitelyt ja syytökset ovat ohitse.Alkaa uuden alku,selviytymistarina!