En tiedä kuinka tämän pahan olon saisi loppumaan tai edes helpottumaan. Välillä tuntuu, että haluaisin kuolla pois millään ei ole mitään merkitystä, en jaksa iloita edes vauvastani joka on vielä pieni. Tulevaisuutta en jaksa ajatella, enkä osaa olla onnellinen mistään. Ulkoisesti kaikki on hyvin, rakastava mies ja oma koti, taloudellinen tilanne myös kohdallaan.
Yöllä kun herään imettämään lastani, nousee kylmä hiki koko vartalooni ja puristaa rinnasta ja on tosi paha olla. Tiedän, tämän kuullostavan tosi oudolta, mutta tuntemukset ovat todellisia. Olen käynyt terapiassa juttusilla jo n. vuoden verran enkä ole huomannut mainittavaa apua.Ovat suositelleet mielialalääkkeitä, joita en kuitenkaan ole suostunut ottamaan
. Minun on tosi vaikea puhua toiveistani, haluistani ongelmistani kenellekään. Itse kyllä kuuntelen toisten ongelmia ja koetan niitä ratkoa. Läheiseni ovat huomanneet alavireisyyteni, mutta vähättelen sitä ja kerron vaikka olevani vaan väsynyt tai jotain sinnepäin.
Nyt viimeaikoina olen monta kertaa säikähtänyt tunnetta siitä, kuin vajoaisin jonnekin lähtisin pois tästä todellisuudesta.Saatan tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen mitään ajattelematta tai näkemättä pitkän aikaa, kunnes joku minut siitä herättää. Ollessani esim. suihkussa tai yksin saatan keinutella itseäni puolelta toiselle ajattelematta myöskin mitään erityistä.
Saattaa kulua muutama tunti jolloin minun on vähän parempi olla, kunnes taas sama ahdistus painaa päälle. Välillä haluaisin vaan nukkua, toisinaan taas en saa unta ollenkaan.Ainaiset kovat päänsäryt myöskin vaivaavat, niihin olen ottanut panacodia muut lääkkeet eivät auta. Huomaan päänsärkyjen yleensä lisääntyvän jos olen oikein ahdistunut. Poden huonoa omaatuntoa miestäni kohtaan, joka joutuu kärsimään minun alakuloisuudestani saatan olla puhumatta välillä tuntikausia.
En keksi tälle pahalle ololle nimeä tai yhtä syytä, terapeuttini ehdottaa vain jatkuvaa keskusteluissa käymistä.Minusta sen tuntuu turhauttavalta, kun oloni ei helpotu. Ajattelin myös vauvaani, joka on tosi suloinen ja rakas, kuinka hän aistii tämän kaiken ja kärsii. Anteeksi tämä vuodatus, ehkä sitä toivois kuulevan teidän kommentteja tilanteesta ihan mitä vaan....kun vain jostain löytäis toivonkipinän elämään........
Paha olo, ahdistaa
16
6782
Vastaukset
- Mammatar
Lukiessani viestiäsi minun tuli oikeasti pahamieli puolestasi. Onko masennuksesi ns. synnytysmasennusta joka seuraa vauvan syntymän jälkeen vai johtuuuko se kenies jostain muusta? kirjoittamastasi tuli ainakin sellainen olo että sinulla on kaikki hyvin ja että pahaolo tulee sisältäpäin. jos minula olisi tuollainen tilanne koittaisin ottaa hetkeksi lomaa koko asiasta ja antaa aikaa vain itselle ja hemmotella itseäni jotta tuntisin olevani onnen arvoinen. mutta jos sinusta tuntuu että sinulla ei ole voimia eikä jaksamista enää yrittää niin ehkä kannattaisi kokeilla niitä lääkkeitä ihan vaikka lapsesi takia, eikai niitä tarvitse ikuisesti syödä? ihan vain sen aikaa että saat elämänilosta uudestaan kiinni!
Ajttele kun kesäkin tulee ja lapsesi on sen ikäinen että hän alkaa ymmärtää maailmasta ympärillään jotain niin miten paljon näytettävää sinulla on hänelle ja voit kokea uudestaan kaiken hauskan enismmäistä kertaa hänen kauttaan. Olen myös kuullut että jooga auttaa tosi paljon ihmisiä joilla on masennusta (meditaatio, ja se kun joogatessa lääkitsee omaa kehoaan ja mieltään henkisesti), ystäväni käy sahaja joogassa ja häneen se on tehnyt suuren muutoksen stressistä ja masennuksesta positiiviseen elämään. sahaja joogassa on myös todella tiivis ryhmä joka tukee jäseniään ja ottaa uudet tulokkaat täysin sydämmellisesti vastaan.
toivottavasti saat elämäsi kuntoon ja voimia olla onnellinen kaikesta mitä olet saanut!- taivaanrannanmaalari
Kiitos lämpimästä huomionosoituksestasi! Pahaa oloa on ollut n.3 vuodenajan, synnytyksenjälkeen ehkä vielä korostui siinä hormonimyllerryksessä. Asun pienellä paikkakunnalla, joten ehdottamaasi joogaan pääsy ei varmaankaan onnistu.
- vaikka olen mies.
Itsaria suunnitellessa on puolielämää mennyt.
Kaikki muu on hyvin, paitsi en ole tyytyväinen itseeni.
Masennuslääkkeitä olen pariin otteeseen kokeillut. Ne kyllä toimii, mikäli sattuu oikeanlainen lääke kohdalle osumaan.
Itselläni oli kyllä varsinkin toisen lääkkeen kohdalla hyvin kiusallisia sivuvaikutuksia.
Molemmat aiheuttivat leukaperissä jotakin ihmeellistä jännitystä, aivan kuin olisi jauhanut isoa purukumimälliä viikon yhtäsoittoa.
Yöllä ei tahtonut unta tulla kun leukaperiä pakotti. Samanlaista lihasjännitystä oli myös hartioissa, mutta lievänpänä. Toinen lääkkeistä nosti painoa ja hikoilua, tosin loppui se ainainen palelu. Sitten väsytti tai nukutti jatkuvati. Aamulla olisi voinut nukkua vaikka kuinka pitkään lääkekuurin alkuvaiheessa.
Seksihalut ja jopa potenssi heikkeni ja kaikkea muuta sellaista.
MUTTA ikävä masentuneisuus kieltämättä vähenee huomaamatta päivä päivältä.
Lopetin molemmat kuurit, kun alkoi tuntua hyvältä. Se unohtui vielä kertoa, että varsinkin toinen lääke toi mukanaan hyvin erikoisia tuntemuksia pään sisälle. Hetkittäin tuntui kuin olisi tullut hulluksi.
SILTI suosittelen lämpimästi puolenvuoden kuuria, jos tuntuu, ettei tilanne ala muutoin parantua. Kertomuksesi viittaa myös paniikkihäiriön kaltaisiin oireisiin.
Ko. tunnetila on kovin yleistä vakavasti masentuneille ihmisille.
Hauskaa oli ensimmäisen kuurini jälkeen se, ettei elämälläni ollut enään tarkoitusta, koska aikaisemmin elämäni tarkoitus oli vain kuolla. Yhtä-äkkiä ajatus joka oli lähes koko elämäni ollut jatkuvasti mielessäni ja tavoitteeni, tuntuikin kovin vieraalta ja typerältä.
Hetki siinä meni suunnitella elämälleni jotakin järkevämpiäkin päämääriä kuin kuolema.
Ei sillä, ettenkö olisi kokoajan ollut töissä ja pärjännytkin elämässä, en vain kokenut niistä itselleni pienintäkään iloa.- taivaanrannanmaalari
Ajattelen lastani kun imetän, en haluaisi käyttää lääkkeitä. Myöskin pelkään kaikkia sivuvaikutuksia, joita mielialalääkkeissä kuuluu olevan erityisen paljon.
- £eena
taivaanrannanmaalari kirjoitti:
Ajattelen lastani kun imetän, en haluaisi käyttää lääkkeitä. Myöskin pelkään kaikkia sivuvaikutuksia, joita mielialalääkkeissä kuuluu olevan erityisen paljon.
Nykyisin on käsittääkseni olemassa paljon mielialalääkkeitä, joita voi käyttää imetyksenkin aikana!
Sivuvaikutusten takia en jättäisi KOKEILUA väliin. Ainahan lääkkeen voi jättää jos sivuvaikutukset ovat pahempia kuin masennus!
- auta, niin
lääkitys päälle. Ajattele lastasi. Sinun tunnetilasi vaikuttavat hänen kehitykseen. Lääkitys voisi tuoda helpotuksen oloosi. Ei sitä lääkitystä tarvitse koko elämää syödä vain pahimman yli jotta saisit tuntumaa parempii mielialoihin.
- enRigue
Ystäväni, joka syö jotain niitä lääkkeitä, sano, et hänellä on auttanut terapia ja lääkitys yhdessä. Ilman lääkitystä ahdistukset ei loppuneet ja kun aloitti lääkityksen, oli helpompi puhua. Lääkityksen sivuvaikutukset voi olla pieni harmi esim. itsemurhariskiin verrattuna, joka kasvaa, jos vajoaa syvälle "mustaan" masennukseen. Ystäväni joutui olemaan pitkään (vähän alle puoli vuotta) sairiksella, ja lääkkeitäkin pitää yhä syödä, mut hän sanoi, et on se sen arvosta, et opettelee ELÄMÄÄN. Itse käyn nyt läpi samaa. En tosin syö lääkkeitä, mut terapia on vielä pelkästään auttanut. Ota vaan lääkitys, jos muu eu auta!
- minä vaan
mieltä kuin edell.kirjoittaja. Itselläni on masennus hoidettu terapialla JA lääkityksellä. Mitään sivuvaikutuksia ei lääkkeestä ollut ja kerralla saatiin lääkeasiat kuntoon. Tarvittaessa söin rauhoittaviakin, koska sain niin pahoja ahdistuskohtauksia. tästäkin huolimatta olotila lähti pikku hiljaa nousuun. Parhaimman tuloksen saa, kun on molemmat käytössä (tutkittua tietoa). Itse kävin terv.keskus psykologilla aluksi 2krt/kk ja välillä jopa 1krt/vk. Tätä jatkui lähemmäs vuoden. Masennuslääkkeitä söin muistaaksseni reilun vuoden, sen jälkeen niitä lähdettiin vähentämään asteittain (lääkärin kanssa sovittiin ko. asiasta). Tällä hetkellä kaikki taas on hyvin :)
Ehkä nauttisit vauvastasikin erilailla, mikäli itselläsi olisi kaikki hyvin. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi! - Marski57
enRigue kirjoitti:
Ystäväni, joka syö jotain niitä lääkkeitä, sano, et hänellä on auttanut terapia ja lääkitys yhdessä. Ilman lääkitystä ahdistukset ei loppuneet ja kun aloitti lääkityksen, oli helpompi puhua. Lääkityksen sivuvaikutukset voi olla pieni harmi esim. itsemurhariskiin verrattuna, joka kasvaa, jos vajoaa syvälle "mustaan" masennukseen. Ystäväni joutui olemaan pitkään (vähän alle puoli vuotta) sairiksella, ja lääkkeitäkin pitää yhä syödä, mut hän sanoi, et on se sen arvosta, et opettelee ELÄMÄÄN. Itse käyn nyt läpi samaa. En tosin syö lääkkeitä, mut terapia on vielä pelkästään auttanut. Ota vaan lääkitys, jos muu eu auta!
Sinun kannattaisi kokeilla mielialalääkitystä, avuksihan ne on tarkoitettu. Itse en myöskään oikein keskusteluista apua saanut mutta lääkityksestä en luopuisi, sillä on ollut iso vaikutus elämääni ja kuvaamasilainen ahdistusmöykky ei enää sisällä purista. Vauva-aika on niin lyhyt, että pitäisihän sinun siitä voida nauttia vähän varpaat ilmassa. Olet paras äiti vauvallesi, teet sen minkä jaksat. Kaikenlaisia neuvojia ja ylienergisiä kanssasiskojahan löytyy kyllä mihin itseään vertailla. Vauvan hymyjä sinulle.
- pahaolo
Vauvan synnytys ottaa kovin voimille. Oletko muuttanut uuteen ympäristöön. Juurettomuus uudessa ympäristössä saavat juurisellaisia tuntemuksia joita kerroit. Yritä löytää ystäviä ja harrastuksia. Jos sinulla on mummo ja pappa. Pyydä heitä auttamaan että pääset edes pienelle kävelylenkille.Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi Muista että sinä onnistut.Kuulostat hyvältä äidiltä. hyvä kun etsit apua.
Tulet onnistumaan aivan varmasti - ertyuiopoiuytrew
paitsi mulla ei ole lasta...ja olen 18v
joskus tekis vaa mieli heittää koko elämän pirulle ja tappaa ittensä ku et jaksa elää...
tuntuu vaa siltä et ei tunne mitään enää...ei iloa ei mitään...vaikka on maailman paras perhe, kaveri ja poikkis- gthjkljhgfds
kamuilla on kait samaa juttu...kukaan ei jaksaa elää.,, lintsaa koulusta kuuntelee lempibändit
sit ku vetää pienet kännit ni tulee heti parempaa oloa...vaikka vihaan juomista mut pakotan itteni ni voi unohtaa elämän hetkeksi...
kamujen kaa ei jakseta mitään me vaa nauretaa ku mielipuoleja koska on pakko purkaa tää jotenki...
se on tää yhteiskunnan vika ei meidän!
- WERTY 94865783645957
hyvä harrastus hyvällä porukalla ja kannabista keuhkoon välillä alkoholin sijasta
VITTU EI MITÄÄN LÄÄKKEITÄ !! SAATANAN IDIOOTIT MUISTAKAA EI LÄÄKKEITÄ VASTA KUN KUOLIN VUOTEELLA.. - äiti<3
No mulla oli samanlaista kunnes aloitin sen masennuslääkityksen (minkä alotusta pitkitin mahollisimman pitkään) ja terapian..käytin 100mg puoli vuotta,nyt pidemmän aikaa tuntunut paremmalta niin olen alkanut vähentään lääkitystä,enää 25mg.
Olin itsekin niin vastaan tuota lääkitystä,en olisi millään halunnut aloittaa mutta ku tuntu etten jaksa enää ja et teen mitä vaan että ahdistus lähtee ni menin sitte lääkäriin ja heti sain apua..mulle lääkkeestä ei tullut sivuvaikutuksia ja kaikki "jännityssäryt yms sellaiset lähti heti pois kun lääkettä olin syönyt n.viikon..ja senhän voi aloittaa ensin pienellä annostuksella.
voimia... - Hakekaa terapiaan
Jokaisen jota ahdistaa pitäisi hakeutua ensin keskusteluterapiaan, löydät osoitteita netistä. Siellä sitten selviää, pitääkö lisätä pieni lääkitys auttamaan ulos kierteestä.
Tuosta tunteesta paranee ihan varmasti, kun saa kunnon terapeutin kanssa keskustella. Jokaisella on joskus matlan hetkiä, erilaisia elämäntilanteita.
Sinunhan ei tarvitse kertoa kenellekään mistään terapioistasi, voit käydä täyusin huomaamatta keskusteluissa.
Tuo paha olo tai mikään ei tunnu enää miltään on vakava paikka hakea apua, sillä voi välttää esim. perheen hajoamisen ja saada elämään pikki hiljaa onnellisuutta. Hetkessä mikään ei muutu, riippuu tietenkin syystä, mikä aiheuttaa tämän serotonin vajauksen aivoissa.
Uutta elämää ei löydy paria vaihtamalla, vaan todella tämän sairauden hoidolla, toki siihen tarvitaan ymmärtävä puoliso. - 36v.
Mullakin alkoi masennuksella. Tytön synnyttyä 7 vuotta sitten, paheni sietämättömäksi. Terapiassa olen juossut jo ties kuinka kauan. Vasta puoli vuotta sitten aloin käsittelemään kokemaani seksuaalista hyväksikäyttöä. Tie on ollut yksinäinen ja pitkä. Olen lukenut http://taivi.blogspot.com/ -blogia. On kyllä minulle auttanut.
Toivon taivaanrannan tallaajalle voimia! Tiedän kuinka rankkaa suru joskus on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
6 kW saunan lämmityksestä kohta 10 euron lisämaksu / kerta
Kokoomuslainen sähköyhtiöiden hallitsema Energiavirasto ehdottaa 5 kW:n rajaa, jonka ylittämisestä tulee lisämaksu. Tark1856219Minja jytkyttää vas.liiton kannatusta ylöspäin
Alkaa raavaat duunarimiehetkin palaamaan vasemmistoliiton kannattajiksi. Eduskunnassahan on vain kaksi työntekijöiden p2394186"Mitä sä nainen tuot sitten pöytään" ?
Jos mies provaidaa ja suojelee... Pitääkö miesten kysyä tuollaisia?1423505Ekologinen kommunismi tulee voittamaan fossiilikapitalismin
Kiina on mahtitekijä uusiutuvien energialähteiden kehityksessä, ja Trump osoitus viimeisestä öljyn perään itkemisestä, m453333Duunarit hylkäsivät vasemmistoliiton, siitä tuli feministinaisten puolue
Pääluottamusmies Jari Myllykoski liittyi vasemmistoliittoon, koska se oli duunarien puolue. Sitä samaa puoluetta ei enää373170Mies, kerro minulle vielä jotakin aivan uniikkia
ja ainutlaatuista minkä vain me kaksi voisimme ymmärtää jos olemme sen kokeneet ja eläneet, jotta ihan varmasti tietäisi492826Oikeistopuolueiden kannatus vain 37,8 %, vasemmiston 43,0 %
Keskustaan jää 17,4 prosenttia ja loput ovat sitten mitä ovat. Mutta selvästikin Suomen kansa on vasemmalle kallellaan.652376Hyviäkin uutisia tulossa, hallinto-oikeus asettaa toimeenpanokieltoon
Hyvinvointitalon työmaa pysähtyy. Rillankivi+energia ja vesi kytkyrahanpesu stoppaa. Tytäryhtiöiden hallitusjäsenet+kon2402330- 242310
Gallup: Mikä on ollut mielestäsi paras tv-sarja ikinä?
Gallup: Mikä on ollut mielestäsi paras tv-sarja ikinä? Onko se joku suomalainen viihdepläjäys, brittirikossarja, amerikk991905