Vaimoni ilmoitti kolme viikkoa sitten haluavansa eroa ja rakastuneensa työkaveriinsa. Koko juttu tuli minulle ihan yllätyksenä.
Koen, että minustakin johtuvista syistä hänellä on ollut oikeus olla tyytymätön, muttei sentään noin paljon.
Riitelyiden jälkeen sovittiin, että katsotaan yhteiseloa vielä ja että kolmas on jäissä.
Nyt hän on ollut aika paljon kotona, puhuttukin on, mutta hän on yhä aika kipsissä. Olen tsempannut paljon, hänkin hieman.
Onko muilla kokemuksia miten tällaisissa käy? Onko toivoa ja kuinka paljon minun pitää joustaa? Kauanko kestää?
Koen, että minustakin johtuvista syistä hänellä on ollut oikeus olla tyytymätön, muttei sentään noin paljon.
Riitelyiden jälkeen sovittiin, että katsotaan yhteiseloa vielä ja että kolmas on jäissä.
Nyt hän on ollut aika paljon kotona, puhuttukin on, mutta hän on yhä aika kipsissä. Olen tsempannut paljon, hänkin hieman.
Onko muilla kokemuksia miten tällaisissa käy? Onko toivoa ja kuinka paljon minun pitää joustaa? Kauanko kestää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen huomannut, että jos nainen on rakastunut/ihastunut johonkuhun, ei hänen päätään käännä enää mikään tai kukaan. Ainakin hän menee sänkyyn sen työkaverinsa kanssa, se on aivan varma. Joko luvallasi tai ilman. Jos pystyt elämään sen asian kanssa, että vaimollasi on suhde toiseen mieheen, hän saattaa kyllä palata luoksesi kun alkuhuuma on haihtunut. Mutta muuttuuko suhteenne enää entiselleen? Se riippuu sinusta.
Jos taas vaimosi haluaa vaan herätellä sinua, eikä hän todellisuudessa ole ihastunut kehenkään, niin toivoa on jos pystyt joustamaan sen verran ettei vaimosi ole enää sinuun tyytymätön.
olen samassa pisteessä ja kuvitellut että hän palais takaisin ja olen yrittänyt puhua ja tehnyt sen asian eteen mitä enään tehtävissä oli.ei vaikuttanut. se on tosi että naisen päätä ei käännetä.ne ajattelee vaan itseä eikä yritä edes kuvitella sun oloa.meillä oli kans lupauksia kun oli jo tieto että sänkyhommia oli ollut.minulle luvattiin että se on ohi ja mitään ei enään ole.ensin uskoin mutta taas paljastui täyttä valetta.hommat jatkui ihan entisellään ja nyt minun on vaan hyväksyttävä se vaikka se tuntuu vitun pahalta.ala ajattelemaan että se on ohi ja ala tekeen jo surutyötä niin se on aina eteenpäin
Voi sinulla hyvinkin olla toivoa. Edelliset väittää, ettei naisen päätä käännetä, tai ainakin vieraaseen vuoteeseen rouva vielä päätyy. Myös itse puhun kokemuksesta, mutta sen "työkaverin" asemassa olleena. Vuoden ajan meillä oli tosin kyllä intohimoinen suhde, joka oli tarkoitti myös paljon seksiä. Rouvalle ei kuitenkaan sopinut purkaa avioliittoaan haluamassani tahdissa, joten homma meni katkolle ja myös pysyi. Kyseinen rouva olisi halunnut pidempää "seurusteluaikaa", mikä taas ei sopinut minulle, joka en ennen tuota ollut varatuihin kajonnut, enkä taatusti aio sitä enää ikinä myöskään enää tehdä.
Eli, toivoa on, jos saat rouvan pidettyä kotona. Jokainen kuukausi on eteenpäin ja toinen suhde alkaa kärsiä. Tuskinpa se työkaveri haluaa ikuinen kakkonen olla, jos siinä miestä on nimeksikään. Eli, tsemppiä sulle! Äläkä ole liian varovainen, näytä tunteistasi myös ne negatiiviset ja ikävät, pettymykset, kivun sun muut. Kyllä sillä vaimollasi varmasti vielä tunteita sinua kohtaan on. Luultavasti paljonkin.
Pidä kuitenkin linja loppuun asti. Älä lähde mihinkään "sallin vaimolle rakastajan niin liitto pysyy" -kuvioihin. Siinä menee lopulta jokainen hajalle. Sopii vain pervoille. Piste.
Ei sen pää selvene kuukausiin, kato nyt aluksi sellanen 6kk, ja sitten katsotte miten käy.
Ristiriitaistahan tämä on.
Vaimo on episodin jälkeen viihtynyt kotona ja tulee aiemmin töistä kun ennen. Hän myös ehdotti, että mennään illalla syömään ulos. Pari muutakin yhteistä menoa on ollut valmis sopimaan, jopa näkemään yhteisiä kavereita.
Toisaalta hän ei halua puhua asiasta, ei sanojensa mukaan lupaa mitään jatkosta, haluaa vain katsoa rauhassa tilannetta.
Onko kolmas pyörä joutumassa paitsioon? Siltä näyttäisi vai miksi hän (aina ennen kunnollinen) muuten antaisi tällaista viestiä.
Kannattaako minun vain antaa ajan kulua?
Hei! Luulisin, että kun vaimosi on nyt ottamassa asiaa rauhallisesti ja tuo kolmas on ns. "jäissä" niin katsele asiaa eteenpäin päivä ja viikko kerrallaan jos pystyt. Se voi olla hyvä ratkaisu, mutta jos vaimollasi on unelma tästä toisesta, joka hänen päähänsä sitten jää, niin se on huonompi juttu. Etukäteen ei voi tietää.
Itse en vuosi sitten pystynyt odottelemaan, kun mieheni ei osannut päätöstään tehdä ja vaadin sitä ehkä liian nopeasti. Toisaalta en kadu ratkaisuani siitä, että muutimme tuolloin erillemme. Olemme kumpikin saaneet miettiä mitä haluamme, ja ilmeisesti kuitenkin haluamme toisemme. Ainakin yritämme saada suhteemme uuteen alkuun ja entistä paremmaksi. Pitkäkestoisia asioita nämä ovat, jos päästää itsensä rakastumisen asteelle. Ja tosi vaikeaa ja repivää on myös sillä rakastuneella. Monesti "petetty ja jätetty" pääsee uuden elämänsä alkuun paremmin kuin jättäjä, joka kantaa taakkaa mukanaan pitkään.
Tsemppiä sinulle! Hätiköityjä ratkaisuja ei pitäisi tehdä, jos voi olla tekemättä. Toisaalta ratkaisuja pystyy myös peruuttamaan, jos yhteinen tahto löytyy.
Lisäät onnistumisen mahdollisuuksia
Mulla oli samanlainen juttu semmoset 20 vuotta sitten. Päätettiin pysyä yhdessä ja tehtiin vielä lapsiakin. Homma oli mielessä ekat viis vuotta ihan koko ajan ja annoin takaisin, semmoset reilut sata pokaa(sekä vapaita että varattuja) ihan vittuillessani. Paska maku jutusta kuitenkin on jäänyt ja parempi ois ollu heittää heti hanskat naulaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun muun kanssa. Vaikka enpä enää usko yksiavioisuuteen, siksi helposti yhden yön juttuihin lähdetään, onnistunut pokaprosentti oli reilusti yli 90, vaikka joukkoon ei mahdu yhtään säälittävää puuttessa olevaa yksinhuoltajaa. Eli nakkaa eukko helvettiin ja aloita uusi elämä. Kato vierestä, kuinka muija joutuu kuseen tän "työtoverin" kaa, ja eroo muutaman vuoden kuluttua. Noita on maailma väärällään.
Mun mieheni reilun vuoden kestänyt kaksoiselämä työparinsa kanssa paljastui reilut 4 kuukautta sitten. Olemme olleet yhdessä 21 vuotta, 3 poikaa (13,9 ja 1,5 v.). Hän rakastui työpariinsa ja omien sanojensa mukaan ei koskaan ollut kokenut niin ihanaa seksiä...
Koitamme jatkaa avioliittoa, mutta en luota vielä mieheeni ollenkaan. Hän ei kerro kaikkea, valehtelee ja tällä hetkellä ei halua keskustella koko jutusta. Olemme pystyneet puhumaan asiasta paljon ja tällä hetkellä olemme parisuhdekurssilla selvittämässä ajatuksiamme.
Mutta suhde jatkuu henkisenä uskottomuutena. Miten hän voisikaan helposti päästä eroon ihmisestä,joka on työpari, joka päivä silmien alla. Hän kertoi rakastavansa tuota naista. Eihän rakkaus voi loppua neljässä kuukaudessa? Kaikenlaista pientä vilppiä ja peittelyä on löytynyt. Mieheni pitäisi nyt olla huippu rehellinen ja avoin, jos haluaa että minun luottamukseni ikipäivänä palaa.
Kannattaa ajan kulua , mutta samalla vähän tarkailla jatkuuko sivusuhde. Minä otin heti yhteyttä naisen mieheen ja olemme tavanneetkin. Nyt tiedottelemme tilanteesta tekstiviesteillä. Tällä hetkellä nainen on muuttamassa kotoa pois (yhdessä miehensä kanssa 30v,kolme lasta) vuokra-asuntoon. Aviomies lähettää miehelleni välillä tiukkoja viestejä.
rakastunut työkaveriin ja minä lähden v*ttuun!En ala katsoa semmoista touhua!!! Petturit ansaitsee toisensa voivat sitten pettää toisiaan minkä kerkee!!!