Hei!
Onko kenelläkään muulla kauhea ahdistus valmistumisesta, kun se tietää armotonta työnhakua ja mahdollisesti siirtymistä suoraan työttömäksi? Mulla tässä valmistuminen häämöttää ja pelottaa niin paljon, etten tule löytämään alani töitä ennen sitä. Työkokemusta toivotulta alalta on ihan liian vähän ja kyseisen sektorin työpaikkoja myös niin vähän. Olo on surkea. Juhlamieli on kaukana, vaikka vuosien opiskelu lähestyy loppuaan. :(
Onko kenelläkään muulla kauhea ahdistus valmistumisesta, kun se tietää armotonta työnhakua ja mahdollisesti siirtymistä suoraan työttömäksi? Mulla tässä valmistuminen häämöttää ja pelottaa niin paljon, etten tule löytämään alani töitä ennen sitä. Työkokemusta toivotulta alalta on ihan liian vähän ja kyseisen sektorin työpaikkoja myös niin vähän. Olo on surkea. Juhlamieli on kaukana, vaikka vuosien opiskelu lähestyy loppuaan. :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samankaltaisia tuntemuksia nykypäivänä on varmaan likimain joka kolmannella valmistuvalla, toisilla aloilla huikeasti useammallakin...
Eipä tuohon muuta ohjetta voi antaa, kuin että älä tee pahinta virhettä mitä tuossa tilanteessa voi tehdä ja jää kapea-alaisesti "nalkkiin" hakemaan työtä vain siltä alalta mitä olet opiskellut. Vielä jos on, kuten itsekin sanoit, aika heikot näkymät.
Kokeilet kaikkea laaja-alaisesti saada, ja otat alkuun vaikka osa-aikahommia sillä niitä nyt aina on. (Tietty jos lompakko kestää). Suorana kylmänä faktana nimittäin: työssä kuin työssä ollessa on AINA huomattavasti paremmat mahdollisuudet työn saantiin/paikan vaihtamiseen kuin kortistossa. Monen työnantajan silmissä on suoraan mallikelpoinen kansalainen jo pelkällä työssäololla, vaikka ei olisi mitään yhteistä oman tutkintopohjan kanssa. Nimittäin jos nyt olet vuoden työtön, niin valmistuvat jo omankin alasi seuraavat viimeistään ja sitten olet pahimmassa tapauksessa jo out paikkoja hakiessa. Jos ovat huonot näkymät niin aina ne kuitenkin yhden pykälän ylempänä ovat juuri valmistuneet.
Ikävä kyllä :( Samansuuntaiset fiilikset täälläkin. Oman alan töitä ei juuri ole edes haettavaksi, joten yritän kaikkea vähänkin kiinnostavaa ja itselleni sopivaa katsella. Harmittaa vaan, että eri alan työssä menee sitten hukkaan iso osa opiskelua. Tai kun opiskellessa sitä ensisijaisesti suuntaa johonkin tiettyyn/tietynlaisiin töihin. Pettymys on suuri, kun opiskelu ei tuokaan sitä paikkaa auringossa.
Tervetuloa joukkoon, eipä tuonut tutkinto paikkaa tosiaan... nyt paremman puutteessa toista väännetään, mutta motivaatio on kyllä täysin hukassa. Eikä todellakaan ole kyse siitä että olisin kranttu, mutta haenpa sitten paikkaa sihteeristä, johtaviin virkamiehiin on aina virsi sama..."hakijoita oli noin 10 000 000, eikä valintamme tällä kertaa kohdistunut sinuun"...niinpa
Jos valmistuessa joutuu pitkäksi aikaa työttömäksi, on vikaa työmarkkinoiden rakenteessa. Se tarkoittaa sitä, että jotkut ovat kädettäneet homman jo paljon ennen meitä, joten turha sitä on murehtia.
Ota rennosti vaan! Valtiolle kouluttamisesi maksoi parisen miljoonaa euroa. Ja se rahahan on poissa meidän kaikkien pussista, jos työtöntä ei saa ammattiaan vastaavaan hommaan.
Omalla kohdalla valmistuessa oli reilusti työkokemusta, mutta töitä ei silti tipu, koska valmistumisen yhteydessä jäi työttömäksi. Ongelma on siis tämä työkokemus: Uskalsi sanoa hanttiin, jos hommia kädetettiin tai oli ilmapiirissä vikaa. Ja siitähän ei sitten pomo pitänyt, kun osu vähän omaan nilkkaan.
Siis pikkusieluinen pomo maksoi valtiolle aikasta paljon, tässä tapauksessa. :) Tässä kohtaa yksityisyrittäjyys menee vikaan, kun kuka tahansa voi ryhtyä pomoksi millä tahansa pätevyyksillä.
Itse sain huomata, että opinnoilla ei välttämättä ole merkitystä miten niitä töitä saa. Se, että oliko 60 vai 150 opintoviikkoa ei tuntunut vaikuttavan, mutta sitten kun olin vuoden ollu töissä eri paikoissa, niin heti alkoi kysyntä kasvamaan. Siksi juuri työnteko opiskelujen ohella on kannattavaa, jottei ole ihan raakile kun valmistuu ja on sitten kontakteja eri yrityksiin.
Omalla alalla tilanne on juuri tällä hetkellä melko hyvä, vaikken ole vielä valmistunut niin vakiduunejakin olisi tarjolla, yhdestä ehdin jo kieltäytyäkkin kun se ei vastannut toiveitani.
Yksi vaihtoehto sinulle on myös se, ettet ota papereita ulos, ennen kuin työpaikka on varmistettu. Näin voit opiskella tarvittaessa lisää halvalla ja säilyttää opiskelijaedut. Näin aion ainakin itse tehdä, kortisto ei tule kutsumaan - ainakaan kovin helposti.
Siinä on vaan se että jos ottaa homman kuin homman (siis muuta kuin mihin opiskellut) niin voi käydä että jämähtää sille tasolle, seuraava paikan saakin samalta alalta kun on jo kokemusta jne..
Ekaan kunnon työpaikkaan voi olla hankala päästä kiinni kun yleensä vaaditaan "jo useamman vuoden kokemus vastaavista tehtävistä" jne. Niinpä kandeis harkita vaikka harjoittelua, pienipalkkaista mutta saa sitä arvokasta kokemusta joka yleensä maksaa itsensä takaisin jossain vaiheessa. On tietty paljon ala-kohtaisia eroja miten missäkin työllistyy..
IKINÄ ei sitten kuitenkaan kannata työkkärin kautta harjoittelijaksi mennä, kuin vasta ihan vihoviimeisenä vaihtoehtona. Ellei sitten tietysti olisi mahdollista myöhemmin saada oikea työpaikka.
Työkkärin harjoittelijan leima on nykyään useimmiten sellainen, että vaikka tekisit vaativampia hommia kuin konsanaan oikeana työntekijänä, ei työkokemusta juuri katsella sen jälkeen kun käy ilmi kysymyksessä olleen tuollaisen työkkärin harjoittelupaikan. Mieluummin vaikka toiselle alalle hommiin ja katselee sitä kautta jatkoa.
Makuasia tietty ja jokainen itse päättää, mutta jokainen sen kyllä sitten omakohtaisesti usein tulee huomaamaan mikä on arvostus jos olet työkkärin kautta ainoa työoppisi/kokemuksesi saanut.
Kuka täällä on työkkäristä mitään puhunut, niiden työelämävalmennukset/harjoittelut onkin huuhaata eivätkä oikeasti edes tähtää työllistymiseen, ainakaan työnantajan kannalta.
Itse olen ollut reilun vuoden työttömänä (kotiäitinä), hain töitä, muttei flaksia. Sitten aloitin harjoittelun työkkärin kautta, mutta työhakemuksiin kirjoitan olevani töissä kyseisessä paikassa, ja luettelen työtehtäväni. (Eipä se kellekkään kuulu saanko työstäni oikeeta palkkaa vai Kelan rahaa; samaa työtä se on). Nyt työnantajien kiinnostus mua kohtaan näyttäis olevan suurempaa, ja jännityksellä ootan josko johonki pääsen (tavoitteet matalalla, sieltä voi vain nousta!)
kevääseen, kun työllistymisnäkymät silloin olivat syksyä paremmat. Kun määräaikainen työ näytti varmahkolta, otin paperit ulos. Ei sitä valmistumista kannata väkisten pitkittää. Esim. akateemisille suunnattuja työllisyyskurssejakin on tarjolla ja tiedän useita jotka ovat sitä kautta työllistyneet.
Hei vaan,
minä valmistuin kortistoon viime kesänä. En jaksanut paljoa iloita valmistumistani, kun töitä ei kovasta hakemisesta vain näyttänyt löytyvän. En kuitenkaan ehtinyt kituutta päivärahoilla montaa kuukautta, kun jo syksyllä sain vakituisen paikan. Työkokemusta minulla ei ollut paljon yhtään.
Luulen että suurin pointti työllistymisessäni oli tuo valmistuminen, eli akateemisen ei aina kannata odottaa työtä ennen valmistumistaan.
jälkeistä työkokemusta arvostetaan enempi kuin opiskelijana tehtyä työtä. Usein vakipaikkoihin on vaatimuksena esim. ylempi korkeakoulututkinto, jolloin opiskelija ei niihin voi tulla valituksi.