1600-luvulla Pohjoismaissa alettiin ihmisten joukosta etsia noitia. Kaikki tunsivat tarinan Kyopelinvuoresta jonne ihmiset lensivat vaarinpain lentavalla lehmalla tai harjanvarrella ja siella heita odotti paholainen jonka menoihin he osallistuivat. Kuka tahansa saattoi olla paholaisen riivaama ja ne jotka pystyttiin tunnistamaan tuomittiin jarjestaen kuolemaan.
Lapset olivat tassa prosessissa tarkeassa asemassa. Joillakin lapsilla oli kyky erottaa paholaisen riivaama ihminen ja lapsia kaytettiin tunnistustehtaviin laajasti; lahes kaikki tuomiot perustuivat lasten todistuksiin. Prosessissa oli mukana myos aikuisia, yleensa pappeja, joilla oli kyky saada vastahakoiset lapset puhumaan. Menetelmana kaytettiin viikkoja kestavia kuulusteluja ja jopa avantoon tyontamista muistin virkistamiseksi. Jalkipolvien luettavaksi onkin jaanyt oikeuden poytakirjoja mita mielikuvituksellisimmista lasten kertomuksista irstailuista paholaisen kanssa ja pitkia nimilistoja ihmisista jotka olivat naihin osallistuneet.
Tana paivana tuntuu noitien aika tulleen takaisin. Jos joku paivahoitaja huomaa, etta hanen ryhmassaan oleva lapsi kayttaytyy oudosti, esim. on rauhaton tai ei aina ehdi vessaan ajoissa, voi hoitajassa herata epailys, etta lasta kaytetaan seksuaalisesti hyvaksi. Jos han viela ilmoittaa tasta kuntansa sosiaaliviranomaiselle alkaa prosessi jonka kaltaista on sivistysvaltiossa elavan vaikea ymmartaa. Paikalle ryntaa armeija sosiaalitanttoja jotka ensimmaiseksi kutsuvat poliisin apuun erottamaan isan muusta perheesta. Sen jalkeen alkaa lapsen kuulustelu joka jatkuu niin kauan, etta lapsi sanoo sen mita hanelta odotetaankin: etta hanen isansa tai joku muu lahisukulainen on kosketellut hanta tai kayttanyt muuten hyvaksi tavalla joka on riittava oikeudelle. Sen jalkeen tama mies pistetaan linnaan useaksi vuodeksi eika todennakoisesti enaa koskaan nae lastaan. Lapsihan ei voi valehdella. Ruotsissa ja Norjassa on kuitenkin viime aikoina useita pedofiliasta tuomittuja miehia paastetty vapaaksi, miehet on jalkeenpain todettu syyttomiksi.
En tieda mita tassa lopuksi sanoisi. Minka takia me pidamme ylla tallaista noitayhteiskuntaa?
Lapset olivat tassa prosessissa tarkeassa asemassa. Joillakin lapsilla oli kyky erottaa paholaisen riivaama ihminen ja lapsia kaytettiin tunnistustehtaviin laajasti; lahes kaikki tuomiot perustuivat lasten todistuksiin. Prosessissa oli mukana myos aikuisia, yleensa pappeja, joilla oli kyky saada vastahakoiset lapset puhumaan. Menetelmana kaytettiin viikkoja kestavia kuulusteluja ja jopa avantoon tyontamista muistin virkistamiseksi. Jalkipolvien luettavaksi onkin jaanyt oikeuden poytakirjoja mita mielikuvituksellisimmista lasten kertomuksista irstailuista paholaisen kanssa ja pitkia nimilistoja ihmisista jotka olivat naihin osallistuneet.
Tana paivana tuntuu noitien aika tulleen takaisin. Jos joku paivahoitaja huomaa, etta hanen ryhmassaan oleva lapsi kayttaytyy oudosti, esim. on rauhaton tai ei aina ehdi vessaan ajoissa, voi hoitajassa herata epailys, etta lasta kaytetaan seksuaalisesti hyvaksi. Jos han viela ilmoittaa tasta kuntansa sosiaaliviranomaiselle alkaa prosessi jonka kaltaista on sivistysvaltiossa elavan vaikea ymmartaa. Paikalle ryntaa armeija sosiaalitanttoja jotka ensimmaiseksi kutsuvat poliisin apuun erottamaan isan muusta perheesta. Sen jalkeen alkaa lapsen kuulustelu joka jatkuu niin kauan, etta lapsi sanoo sen mita hanelta odotetaankin: etta hanen isansa tai joku muu lahisukulainen on kosketellut hanta tai kayttanyt muuten hyvaksi tavalla joka on riittava oikeudelle. Sen jalkeen tama mies pistetaan linnaan useaksi vuodeksi eika todennakoisesti enaa koskaan nae lastaan. Lapsihan ei voi valehdella. Ruotsissa ja Norjassa on kuitenkin viime aikoina useita pedofiliasta tuomittuja miehia paastetty vapaaksi, miehet on jalkeenpain todettu syyttomiksi.
En tieda mita tassa lopuksi sanoisi. Minka takia me pidamme ylla tallaista noitayhteiskuntaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mut tosi vaikea tilanne. Lasten hyväksi käyttäjät pitää tietysti tuomita ja saada lapsi turvaan, mut jos tollasta käy niin onhan seki hirveetä.
Eikö lapsiin sekaantumisesta sitten jää jälkiä joita vois oikeudessa käyttää? Ei kai pelkkä lapsen todistus paina oikeudessa niin paljon...
Olettaisin, että Suomessa ollaan järkevämpiä, mutta USA:ssa on käytetty mm. hypnoosia apuna lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä.
Muistissani on eräs tapaus, jossa pieneen Kalifornialaiseen kaupunkiin levisi massahysteria, kun erään koulun opettajia epäiltiin pedofiiliringin pyörittäjiksi. Lapsia kuulusteltiin ja hypnotisoitiin ja lopulta alkoi hahmottua uskomaton kertomus, jossa kaikki koulun opettajat olivat saatananpalvojia, jotka harjoittivat rituaalimenoja joissa raiskattiin lapsia koulun kellarissa.
Mitään konkreettisia todisteita ei löydetty, mutta kohu oli valtava. Uskonnolliset piirit lietsoivat omalta osaltaan hysteriaa ja asia oli esillä oikeuden rattaissa ja mediassa usean vuoden ajan, minkä aikana mm. kaksi opettajaa ehti tehdä itsemurhan. Ei siksi että he olisivat olleet syyllisiä, vaan siksi että asian käsittely ja negatiivinen julkisuus oli heille niin raskasta.
Tiedän että Suomessakin monet katkeroituneet naiset ovat eron jälkeen syyttäneet ex-miestään lastensa hyväksikäytöstä. Jotkut naiset ovat saaneet tuomioitakin perättömistä syytöksistään, mutta voi vain kuvitella niitten miesten kärsimyksiä. Lasten kärsimyksistä puhumattakaan. Uskomatonta, että joku nainen voi olla niin katkera ja kostonhimoinen, että uhraa vaikka lapsensa kunhan saa exänsä kuseen.
Asia kuitenkin on niin vakava että siihen pitäisi myös suhtautua sen mukaisesti, kuitenkaan turhia hysteriosoimatta. Väärät syytökset insestistä varmasti pilaavat näiden miesten elämästä suuren osan, ihan pelkästään huhujen ja paheksunnan takia.
En kyllä aivan usko, että päiväkodeista lähtöisin olevat väärät syytökset kovin yleisiä ovat. Tunnen aika paljon ihmisiä jotka työskentelevät sekä normaaleissa päiväködeissa, steiner-päiväkodeissa että Asperger-lasten parissa, eikä heidän työyhteisössään ainakaan noin vainoharhaisesti asioita tulkita. Mieheni oli joskus hetken aikaa töissä pedofiliaepäiltyjen lasten huostaantottokeskuksessa, ja hänen kertomustensa mukaan näistä lapsista kyllä näki jo kauas että heille oli tapahtunut jotain kamalaa. Lapsilta ei kuitenkaan suoraan kysytty onko heitä kosketeltu tms, lapsethan on niin helposti johdateltavissa.
Mutta varmasti vääriäkin johtopäätöksiä tapahtuu, ja se on kamalaa. Tuossa joku toinen (en nyt muista nimimerkkiä) puhui siitä, kuinka eron sattuessa äidit ovat saattaneet sepittää hyväksikäyttöä päästään, kostaakseen isälle, ja siitä olen kyllä kuullut aika paljon. Onneksi asiat otetaan yleensä vakavasti, myös siltäkin kannalta, että väärät epäilyt voivat aiheuttaa sen että mies syyttömänä menettää kaiken.