Olen alkanut miettimään,että jospa minulla olisikin helpompi elää ilman miestäni. Mieheni on kerran pettänyt (ainakin) ja säännöllisin väliajoin sillä on joku "viritys" meneillään..lähinnä netissä. Luottamukseni häntä kohtaan on mennyt täysin ja olen väsynyt ainaiseen pelkäämiseen että milloin taas jotain paljastuu. Aina kun saan vähänkään luottamusta takaisin niin tulee uusi "isku" päin kasvoja. Ja nämä "jutut" eivät johdu siitä että joutuisi puutteessa elämään. Muutenkin meillä menee ok,mutta sit on tämä ikävä harrastus joka loukkaa minua todella paljon. Silti pelottaa ajatus erosta,koska rakastan miestäni mutta minun elämä ei ole onnellista.
Te jotka olette samassa tilanteessa tai olette eronneet,niin oletteko ennen eroa aina käyneet pariterapiassa? Neuvot ovat tervetulleita!! Näin ei elämäni kuitenkaan voi jatkua (lapsiakin on)
Te jotka olette samassa tilanteessa tai olette eronneet,niin oletteko ennen eroa aina käyneet pariterapiassa? Neuvot ovat tervetulleita!! Näin ei elämäni kuitenkaan voi jatkua (lapsiakin on)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani eli näin myös meilläkin. Olen miettinyt monesti mistä voimia ehkä tulevaan eroon tai saatikka tähän nykyiseen olotilaan?
Voisitko kertoa vähän taustoja? Minulla alkaa olla voimat vähissä (henkiset). Mistä saan taas voimaa luottamuksen takaisin palauttamiseen. Aina kun luottaa edes vähän,niin sitten se murenee kun paljastuu uusia "tapauksia".
Ehdotan seuraavaa:
1. Ala elää omaa elämääsi. En tarkoita nyt riettailua ympäriinsä, vaan aivan päinvastaista:
jätä miehesi lapsellisuudet hetkeksi mielestäsi kokonaan. Yritä ajatella niitä pikkupoikien autoleikkeinä. Osoita hänelle -mutta ennenkaikkea ITSELLESI, ettei mokoma voisi vähempää kiinnostaa.
Älä kurkistele, kysele, kiinnostu, huolestu, ärsyynny. Jätä mokoma mielestäsi.
2. Tee elämästäsi niin arvokasta kuin voit. SINÄ ja KAIKKI mitä teet on arvokasta. Et tarvitse rahaa, rakkautta etkä arvostusta keneltäkään:SINÄ OLET ARVOKAS JUURI NOIN. Nyt on aika alkaa ARVOSTAA itseään!
3. Edellisiin kohtiin paneutumisen myötä miehesi touhut pitäisi vähitellen alkaa haalistua. Kun alat ymmärtää arvosi, et enää voikaan ottaa vastaan mitä tahansa.
4. Kun olet kasvanut voimakkaaksi, voit alkaa puhua. Kerro, mitä voit ymmärtää ja mitä et. Jos mielipiteitäsi ei oteta minkäänlaiseen huomioon, mitä se kertoo? Leikkiköön pikkupojat leikkejään, aikuisten maailma on toisenlainen, lämpimämpi!
mies viettää aikaansa chatissa, jos vain keskustelis niin ok mutta kun mielestäni yrittää järkkäillä tapaamisia treffipuolella myöskin.....ei jutteleminen ole pahasta kokeile itsekkin ja katso mitä miehesi siitä sanoo, muuttuuko mieli miksi!!!
olen kokenut samaa elämässäni ja lopulta jätin.En jaksanut sillä tunsin itseni todella surkeaksi vaikka mitä yritin en vaan jaksanu vaan erosin.Mutta kaikilla ei mene näin ja toivonkin että saat voimaa jaksaa tai sitten muu ratkaisu mutta kuluttavaahan se on kun toinen pettää.
Ei voi olla kummastelematta tätä meininkiä. Minkä ihmeen takia aviossa/avossa olevien ihmisten pitää etsiä seuraa, toistuvasti, koko ajan? Sekä miehiä että naisia löytyy, jotka tällaista harrastaa.
Onko netti vähän liiankin hyvä väline salarakastouhuiluun? Epäilen, että näihin chatteihin ja deitteihin jää kiinni helposti, ja kun kerran sieltä salaseuraa saa, niin helposti uskoo sen onnistuvan yhä uudelleenkin.
Minun mielestäni tämä on erittäin huono harrastus aikuisille, sitoutuneille ihmisille. Jos joku sen näkee pikkupoikien autoleikkejä vastaavana, niin pistää ihmettelemään, että onko kyseessä tasavertainen parisuhde jos puoliso hyväksyy moiset leikit aikuiselta siipaltaan?
En tiedä pariterapiasta, auttaako. Ensin pitäisi saada tämä nettisäätäjä kasvamaan ulos leikeistään ja katselemaan tätä maailmaa aikuisen ihmisen vastuuntuntoisella tavalla.
"Minkä ihmeen takia aviossa/avossa olevien ihmisten pitää etsiä seuraa, toistuvasti, koko ajan? Sekä miehiä että naisia löytyy, jotka tällaista harrastaa."
Netti on yhä suurempi ja entisestään kasvanut ongelma parisuhteissa kaikin tavoin. Monet tekevät työtään ja tarvitsee internettiä työssään päivittäin, käyttävät sitä kotonaan ja työpaikallaan työtehtäviin ja tiedonhakuun, mutta mitä enemmän seuraa ympäristöään ja kuuntelee ihmisten kertomuksia, niin yhä enemmän löytää myös syitä parisuhdeongelmiin ja eroihin, jotka johtuvat internetin kautta löytyneistä "ystävyyssuhteista".
Niin miehet kuin naisetkin jäävät koukkuun, selittelevät kumppanilleen, kuinka helppoa on "vain jutella kaverina ja ystävänä" jonkun kanssa, ei tarvitse lähteä kotoa pois, eikä asiassa pitäisi olla kenelläkään mitään ihmettelemisen tai päivittelemisen aihetta. Kysymyshän on vain normaalista ihmisten välisestä kommunikoinnista.
Kuitenkin monen eron syy johtuu juuri tästä.
En tiedä kuinka netti ja chätti poikkeaa siitä, että kumppani lähtisi ulos ravintolaan ja omiin harrastuksiinsa, tapaa ihmisiä kaduilla, kaupoilla ja työpaikoilla ja keskustelee ja kommunikoi siellä. Niinhan tapahtuu koko ajan.
Onko se kuitenkin siedättävämpää kuin netin kautta tapahtuva kommunikointi, vai miksi nettiystävyydet tuntuvat olevan monelle parisuhteelle vaarallisempia kuin
sellaiset ystävyydet, joita solmitaan tietokoneen ulkopuolella?
Onko jollakin järkevää vastausta tähän?
Ystäväpariskunta riitelee jatkuvasti siitä,
pitäisikö tietokone viedä kaatopaikalle, jotta molempien mielessä kummittelevat asiat eivät pilaisi parisuhdetta lopullisesti.
Netti on vaarallinen siksi, että sen kautta ystävinä onkin yllättäen koko maailma.
Keskustelemme erilaisten nimimerkkien ja nikkien kanssa, toisilla on suloinen nikki ja toisilla niin erikoinen nikki - viehättävää!
Nikkien ja nimimerkkien takana on aina jonkunlainen ihminen. Kuinka helppoa onkaan kirjoittaa ja luoda mielikuvia itsestään, vähän liioitella jotakin, jättää jotakin kertomatta tai suorastaan valehdella kaikenlaista.
Joka tapauksessa jonkulainen suhde syntyy ajatuksen tasolla - näkemättä nettiystävää, ollaan ystäviä - kuin kirjeenvaihdossa ennen muinoin. Kuinka aviopuoliso tai joku vakituinen poika-tyttöystävä olisi suhtautunut aikoinaan siihen, että pihalla seisova postilaatikko olisi joka päivä täynnä kirjeitä ihmisiltä ympäri maailmaa. Miehiltä ja naisilta...olisivatko parisuhteet kestäneet aikoinaan sellaisen viestien tulvan ja ystävyyssuhteet?
Olisivatko ne käsin kirjoitetut kirjeet aiheuttaneet ongelmia? Ne olisivat olleet keittiön pöydällä ja ne olisivat olleet näkyvinä - tietenkin, jollei mitään salaisuuksia
olisi ollut, ja niitä ei kumppanille olisi voinut näyttää.
Sama asia - eri muodossa.
Ehkä netti on "vaarallinen" siksi, että tuntemattomana ja etäältä on niin paljon helpompi avautua toiselle ja kertoa hyvinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen todella intiimejä asioita itsestään, sellaista, mitä ei ikinä tulisi vieraalle ihmiselle puhuneeksi kasvokkain. Paitsi, että on helppo antaa itsestään vääristelty kuva, on paradoksaalisesti myös hyvin helppo kerrankin antaa itsestään ihan oikea kuva avoimesti sieluaan selittämällä. Ja joskus sitten kolahtaa.
On helpompaa kirjoittaa tunteistaan, ajatuksistaan ja syvistä fiiliksistään kun voi keskittyä kirjoittamiseen - ei edes tarvitse tarkkaillla toisen ilmeitä ja eleitä, ei tarvitse katsoa silmiin, vaikka mieli tekisikin.
Kasvokkain ei rynnätä heti kertomaan ja puhumaan kaikenlaisia asioita, mutta netissä on helppo purkaa sekä positiiviset että negatiiviset ajatukset ja tunteet, halut ja himot, etsii vain kulloiseenkin tarpeeseen sopivan palstan ja samalla aaltopituudella oleva ystävä on sieltä hyvinkin helppo löytää.
jos netin kautta löytyy 'ihana sielunkumppani'
joka asuu ulkomailla ja netin kautta käydyt syvälliset, harmittomat ystävyyspohjaiset keskustelut muuttuvat rakkauden tunteiksi ja tapaamisiksi, tapaaminen muuttohaluiksi ulkomaille ja perheessä on lapsia?
Näin yksinkertaista ei ennen vanhaan suhdetoiminta ollut kuin se on nykyisin;
miten käy tulevaisuudessa, jos mieleisiä työpaikkoja ei Suomesta löydy, mutta ulkomailta löytyy ja suhdetoiminta on näin yksinkertaista?
Kuinka perhe kestää pelkän ajatuksen kaikista niistä mahdollisuuksista, joita on netti tulvillaan?
Todennäköisesti pahan olon tunteina jo pelkän ajatuksen tasolla.
Vanhemmat tekevät työn ja työpaikan takia paljon muutoksia elämässään - mitä jos ulkomaille muutto houkuttelee juuri avioerotilanteessa?
Kuinka moni lähtisi ulkomaille työn perässä, jos ystävyyssuhteetkin ovat jo luotuja, mutta perheessä on lapsia?
Voiko yhteishuolto toimia, jos esim.
isä muuttaisi lasten kanssa Kiinaan työn perässä, perheessä on yhteishuoltosopimus, äiti on töissä Suomessa eikä hyväksy lasten muuttoa Kiinaan, vaikka lapset haluaisivatkin sinne muuttaa ja ovat jo sen ikäisiä, että heitä kuunnellaan ja heidän mielipiteet otetaan huomioon?
ja hyvin ymmärrettäviä, eikä olekaan mikään ihme, jos ihmiset ahdistuvat ja haluavat kantaa tietokoneensa kaatopaikalle.
hyvin moni "täysjärkinen ihminen" haluaisi palata takaisin aikaan jolloin tietokonetta ei ollut olemassakaan. ;)
hyvistä neuvoista. En tietty toivo tätä kenellekkään toiselle,mutta tuntuu mukavalle etten ole ainut jolla on tällaisia kokemuksia. Minulla on paljon ystäviä,mutta en pysty puhumaan heille.
Kiitos!!
Sitä antaa anteeksi ja uskoo taas. Mutta kun se pettymys taas tulee, se on entistä pahempi. Se jyllää päässä ja koko ruumiissa. Toipuminen kestää sitä pitempään, mitä enempi pitkität. Me pantiin vaimon kaa tavarat ja kakarat jakoon 20vuoden päätteeksi! Että silleen...