Tulkintaa?

noh... Ajattele vaikka kahta ihmistä jotka kertovat saman tarinan, toinen mielenkiintoisesti ja toinen niin ettei sitä jaksa kuunnella. Eipä se musiikki sen ihmeellisempää ole, saman melodian voi soittaa tasapaksusti tai vähemmän tasapaksusti...

Lainalaisuutena mielestäni sen verran että täytyy pysyä samassa sävellajissa. Muutamat tulkitsijat vetävät kertakaikkisen nuotin vierestä ja laittavat sen tulkinnan nimiin. Tulkinta tulee sisältä, se kuuluu äänestä, äänen sävyistä, äänen voimakkuuksien vaihteluista , kuulee että on ajatus laulun tarinassa mukana. Tulkintaa karmeimmillaan on mm Larivaaralla, joka väli huudoillaan ja kirkumisillaan 'tulkitsee' kappaleita, niin että ei voi aina olla varma mistä kappaleesta edes on kyse.

koostuu monista asioista.. yleisesti pidetään hyvänä että pystyisi soittamansa kappaleen aikakaudelle uskollisena.. eli esim ettei tee Mozartista romanttista musiikkia. On siis hyvä tutustua eri aikakausien musiikkiin ja miettiä miten niiden tulkinta eroaa toisistaan. Mutta muuten muusikolla on aika lailla vapaat kädet. Tietysti yleensä olisi hyvä noudattaa nuotteihin kirjoitettuja merkintöjä, mutta niistäkin kannattaa tarkistaa kuka ne on sinne nuotteihin kirjoittanut. (suosittelen soittamaan biisejä mahdollisimman alkuperäisistä nuoteista jos se vain on mahdollista..) muuten tulkinta on täysin esittäjän omissa käsissä.. älä siis aina tyydy siihen mitä opettaja sanoo vaan pohdi voisiko asian tehdä toisin. Pääperiaate varmaan on kuitenkin että olisi hyvä pystyä perustelemaan kaikki musiikilliset/tulkinnalliset päätökset..