Jokin vialla?

Eli kysymys: Millaiseksi oma miehesi muuttuu, jos on stressiä ja väsymystä? Ja miehet, millaiseksi mielestänne muututte, jos on stessiä?

Poikaystäväni opiskelee toisella paikkakunnalla, on opiskellut jo puolivuotta...nyt sitten on kuulemma paljon hommaa ja stressiä ja väsymystä pukkaa. Poikakaveristani on tullut tosi etäinen, vaisu, ja kiukkuinen. Aikaisemmin kun on hommaa ollut paljon, tuntuu että hän on sentään ollut vähän vastaanottavaisempi. Nyt suuttuu joka asiasta, vastaa tyyliin "joo" kaikkiin kysymyksiin yms... Tä todellaa nyt stressaa myös mua, kun kaukosuhteessa ollaan, niin ei oo kiva kuunnella puhelimessakin pelkkää jaata.. kun oikeesti on ikävä!
Lisäksi poikakaverini on paljon vähemmän sanonut rakastavansa mua viime aikoina...tai että on ikävä. Jos sanon, että rakastan, niin hän vastaa "niin mäkin sua"...aikaisemmin (kuukausi sitten) hän sanoi rakastvansa mua jatkuvasti.
Ahdistaa...mitä voin oikein tehdä? Oon koittanu ymmärtää yms, mut tuntuu ettei mieheni oikeasti osaa edes arvostaa sitä, tiuskii vaan...
Mutta miten teillä muilla? Mieleen on hiipiny ajatus siitäkin, että miehelläni olisi joku toinen...en vaan jaksa uskoa:( kaipaan rakentavia neuvoja/ajattelumalleja...
3630
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Selvät merkit, hänellä on toinen kiinnostavampi nainen siellä, ikävä kyllä. Tutut käyttäytymiskuviot, noin minäkin tein, kun mulla oli toinen. Meneppäs ihan ilmoittamatta yllätyskäynnille tai jos et pääse käymään, niin vihjaile miehelles, että saattaisit tulla jonain päivänä (älä sano päivää) yllätyskäynnille. Jos hän alkaa vaatimaan, että hänelle täytyy ehdottomasti ilmoittaa tulostasi, niin sekin on yks merkki. Toinen vihje on, että pitääkö hän kännykkänsä nykyisin 'piilossa' taskussa tms.?
Me miehet ollaan sikoja, mutta minkäs teet.

Äänestä

Muistan itsekin hyvin nuoruudestani kun nykyinen aviomieheni asui muualla ja opiskeli. Samanlainen äksy hänkin oli tuolloin, mutta ohi sekin kausi meni aikanaan kun koulu loppui ja stressi ja kiire hellittivät. Sanoo monesti nyt jälkeenpäin, että kyllä ne mun kirjeet ja soitot oli silti hyvin tärkeitä vaikkei hänellä oikein ollutkaan mitään annettavaa silloin mulle.

Se äksyily on myös syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että ei voi olla rakkaansa kanssa niin paljon kuin haluaisi ja yhtä täysillä kuin ennen. Muista, että sä olet poikakaverisi lähin ihminen, joten suhun hänen on myös helpointa purkaa tunteitaan vaikkei hän sitä itse tietoisesti haluaiskaan. Hänellä on nyt niin paljon hallittavaa ja muistettavaa, että hellyydelle ei oikein ole tilaa...ja ottaahan se päähän kun vain puhelimessa voi suhdettaan hoitaa. Ja puhelinkin soi aina väärään aikaan. : )

Ei sun poikakaverisi ole sulle tahallaan ilkeä tai äkäinen, kyllä sinä sen tiedät. Hänen vaan pitää juuri nyt jakaa itseään niin monelle taholle, ettei voimat eikä hermot meinaa riittää.

Yritä olla kärsivällinen ja neutraali, siten sä säästät omiakin hermojasi. Sano, että sä ymmärrät kuinka kiire ja tiukkaa miehellä nyt on, mutta että sä halusit vaan kuulla hänen äänensä ja se riittää. Rauhoittele, älä syyllistä enempää.
Tämäkään elämäntilanne ei kestä ikuisuuksia ja teillä on vaikka loppuelämä aikaa olla yhdessä, just niin lähekkäin kun vaan haluatte olla.

Äänestä

Minunki mieheni oli kiireinen ...kiukkuinen ...etäinen...ja kuulemma kova tressi että piti vkl..olla lomalla ..pois kotoa..Todella kiukkusesti jutteli minulle ja sai minut syyllistymään omasta pahasta olostaan..Ota selville..ajattele tunteettomasti .tai puhukaaa suoraan ..oletko valmis jakamaan hänet ..kaikkein pahinta mitä toinen voi tehdä on touhuta seläntakana ..en anna sellaselle miehelle mitään arvoa

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nimetön kirjoitti:

Eli kysymys: Millaiseksi oma miehesi muuttuu, jos on stressiä ja väsymystä? Ja miehet, millaiseksi mielestänne muututte, jos on stessiä?

Poikaystäväni opiskelee toisella paikkakunnalla, on opiskellut jo puolivuotta...nyt sitten on kuulemma paljon hommaa ja stressiä ja väsymystä pukkaa. Poikakaveristani on tullut tosi etäinen, vaisu, ja kiukkuinen. Aikaisemmin kun on hommaa ollut paljon, tuntuu että hän on sentään ollut vähän vastaanottavaisempi. Nyt suuttuu joka asiasta, vastaa tyyliin "joo" kaikkiin kysymyksiin yms... Tä todellaa nyt stressaa myös mua, kun kaukosuhteessa ollaan, niin ei oo kiva kuunnella puhelimessakin pelkkää jaata.. kun oikeesti on ikävä!
Lisäksi poikakaverini on paljon vähemmän sanonut rakastavansa mua viime aikoina...tai että on ikävä. Jos sanon, että rakastan, niin hän vastaa "niin mäkin sua"...aikaisemmin (kuukausi sitten) hän sanoi rakastvansa mua jatkuvasti.
Ahdistaa...mitä voin oikein tehdä? Oon koittanu ymmärtää yms, mut tuntuu ettei mieheni oikeasti osaa edes arvostaa sitä, tiuskii vaan...
Mutta miten teillä muilla? Mieleen on hiipiny ajatus siitäkin, että miehelläni olisi joku toinen...en vaan jaksa uskoa:( kaipaan rakentavia neuvoja/ajattelumalleja...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu