Tapasin vajaa vuosi sitten miehen, kehen olen aivan hulluna, totaalisesti! Meillä on molemmilla lapsia ja heidän takiaan olemme tässä edenneet rauhallisesti ja lapsia kunnioittavasti. Eivät ole meinaan vielä edes selvinneet eroista.
No, minä olen hätähousu. Kaikkihetimulletännenyt-tyyppi ja mies on harkitsevainen ja rauhallinen edetessään asioissa. Jahkaa ja jahkaa. Meinaan menettää hermoni. TIEDÄN että mies on oikeassa, ei ole aika muuttaa yhteen tai tehdä muutenkaan tästä suhteesta vakavampaa kuin se nyt jo on. Olemme sitoutuneet toisiimme mutta miksi, voi miksi mä olen ihan täpinöissäni? En pysty nauttimaan tästä hetkestä vaan haluan kokoajan jotain lisää. Siis tältä mieheltä ja huomaan, että häntä ahdistaa se tosi paljon. Tällä käyttäytymiselläni ajan miehen nurkkaan ja se jättää mut ennenkuin lumet sulaa. Hän sanoo kuitenkin ettei halua luovuttaa meidän suhteen ja rakastaa mua.
Kertokaa, miten oppii olemaan yksin, miten oppii hillitsemään itsensä ja ottamaan rauhallisemmin. Miten?
No, minä olen hätähousu. Kaikkihetimulletännenyt-tyyppi ja mies on harkitsevainen ja rauhallinen edetessään asioissa. Jahkaa ja jahkaa. Meinaan menettää hermoni. TIEDÄN että mies on oikeassa, ei ole aika muuttaa yhteen tai tehdä muutenkaan tästä suhteesta vakavampaa kuin se nyt jo on. Olemme sitoutuneet toisiimme mutta miksi, voi miksi mä olen ihan täpinöissäni? En pysty nauttimaan tästä hetkestä vaan haluan kokoajan jotain lisää. Siis tältä mieheltä ja huomaan, että häntä ahdistaa se tosi paljon. Tällä käyttäytymiselläni ajan miehen nurkkaan ja se jättää mut ennenkuin lumet sulaa. Hän sanoo kuitenkin ettei halua luovuttaa meidän suhteen ja rakastaa mua.
Kertokaa, miten oppii olemaan yksin, miten oppii hillitsemään itsensä ja ottamaan rauhallisemmin. Miten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sama tilanne minulla.. eli viellä ei voi kertoa kumppanin lapsille tätä että isä ja "isin kamu" on vähän muutakin.
no mutta pikkuhiljaa kannattaa edetä ja totutella lapsiin. vaikka sitten olette joko tuttuja tai kavereita tms. ja olette kumpikin pikkuhiljaa lasten kanssa.
kannattaa sitä kyllä juu edetä hitaasti.. että lapset ehtivät tottumaan tarpeeksi. sille ei sitten kyllä valitettavasti mitään voi jos lapset alkavat "kapinoida" teet vain miehelle selväksi että näinkin voi käydä ja katsot meneekö mies lasten vai oman halun mukaan.
koska vierashan on aina vieras.
itse olen miesytävälleni sanonut että huonostikkin voi käydä että varaudu tähän.. mutta voi sitä ajastaan (hyvinkin käydä joten malttia peliin).:) en kai muuta osaa sanoa..
koskee siis kumpaakin lasten suhteen:)
minulla siis toisinaan on vähän pessimistinen asenne näissä jutuissa. kun miettii että kyllä asiat tosiaan ajastaan voi mennä hyvinkin:)
olla todella tyhmä jos hän ei ilman sinun sanomistasi tajua että huonostikin voi käydä. Hyvä kuitenkin että muistutat häntä siitä, muutenhan hän voisi alkaa olla tyytyväinen ja optimistinen tilanteen suhteen.
ja optimismihan se joka tässä tilanteessa jyllää jottas ettäs tiiät..
Oi ihan totta, että hätäilemällä aiheutat suurta vahinkoa suhteellenne. Jos mies on jahkaajatyyppi, hoputtamalla et saa tilannetta kuin huonommaksi.