Aaargh mua ottaa kuuppaan ja tästä tulee todennäköisesti pitkä vuodatus! Kertokaa nyt oonko mä maailman ainoa nainen joka elää avoliitossa kersan kanssa!?? Tämä kersa on iältään 25 mutta henkisesti usein vastaa jotain 13-14-vuotiasta. :(
Hän ei todellakaan käy baareissa (ehkä 4 krt vuodessa) ei kattele vieraita naisia (hyvä kun oma eli minä jaksaa kiinnostaa siinä mielessä) eikä hakkaa mua eikä käytä huumeita tms. Joten mistään elämää suuremmasta ei ole kyse. MUTTA!!! V*ttu et lähtee välillä järki meitsillä kun äijä käyttäytyy kuin pahainen kakru! :(
Kotityöt on se yks iso kuuluisa kompastuskivi. HARVOIN mies tekee mitään ellen mä ensin pyydä ja sitten pyydä vielä pari kertaa uudestaan. Sittenkään sitä ei voi tehdä "iloisin mielin" tai edes normaalitilassa, vaan mies kiukuttelee mulle siitä kuin murrosikäinen; mutisee ja murisee vastalauseita ja paiskoo kaapin ovia ja aina pitää huomauttaa et hei älä kuitenkaa riko niitä astioita! Tulee vitun hyvä mieli mulleki siit että mies "auttaa" kun täytyy viel kränätä siit mulle koko ajan..!
Lisäks sitä hommaa ei millään voi tehdä just silloin kun pyydän vaan sitä pitää lykätä ja lykätä.. Esim. jos lauantaiaamuna sanon että voisitko sä tiskata (minä tiskaan aina arkisin eli 5-6 krt viikos ja mies 1-2 krt korkeintaan), ja iso tiskikasa kohoaa siinä tiskipöydällä, niin tää vaan mutisee jotain et joo.. sit jos sanon vähän ajan päästä et nii hei voitko tiskata ne tiskit, niin tää rupee et pitääks ne just nyt tiskata?? Mä vastaan et no mut mehän ollaan tunnin päästä lähössä sinne ja sinne, sit mennään sinne toiseen paikkaan, että sittenhä on jo ilta ku me tullaan kotiin, eikä oo kiva tulla kotiin jos toi tiskivuori on täällä vastassa haisemassa! Silti miehen mielestä ois vissiin kivampi lykätä ne iltaan, ja sitten jos annan lykätä iltaan ni illalla hän "ei millään jaksa" joten ne jää seuraavaan aamuun... eikä sitten ole enää kipon kippoa puhtaana mistä lapselle puuroa syöttää! Sit äijä vielä ihmettelee minkä takia hänen tarvii aina tiskata järkyttävän isoja tiskejä! :0
Siis miehet kertokaa miten teitä pitää pyytää tekemään joku kotityö, että mielellänne sen teette? Meillä jos mies sanoo et "ei oo kiva aina tehdä kun sä käsket" (vaikka olen pyytänyt aivan nätisti enkä komentanut), niin kuitenkaan MITÄÄN ei tule tehtyä ellen minä käske/pyydä!!
Toinen juttu et kun mieheni sanoo että miks hänen pitää just silloin tehdä joku asia kun minä sanon, niin silloin selitän et "no sen takia että nyt on sopiva hetki, et ehdi myöhemmin kun mehän mennään sinne sun vanhempien luo syömään ja illallahan sä sovit meneväs sen kaveris luo eli et ehdi myöhemmin" jne. niin silti hän ei ymmärrä sitä > silloin käy niin, että mä joudun tekemään sen työn hänen puolestaan, koska hänellä on sovittu meno, eikä kotityötä oo voinu tehdä aikaisemmin, koska sillon ei huvittanut.. Eli ensin on pitänyt kuitenki luvata et "joo mä tiskaan" sitten pitkittää sitä monta tuntia, niin että tiskikasa on ollut mun tiellä kun olen laittanut ruokaa jne. ja lopulta et "ai niin, noi tiskit! No mun pitää nyt lähteä, sori!" Sit lopulta mä joudun tekee sen kun hän on ensin pitkittäny monta vitun tuntia. Mieluummin oisin tehny sen jo jos hän ois aikaisemmin jo vastannu pyyntööni et "en mä nyt jaksais, voitko sinä". Toinen vaihtoehto on just tuo että hän tekee homman helvetin kiukkuisena.
Yleensäki mikä ihme jossain tiskaamisessa tai vastaavassa pienessä hommassa (joka kestää 10-15 minuuttia) on niin ihmeen vastenmielistä et sitä pitää tuntikausia lykätä??? Aina helpommalla pääsis kun ottais ja tekis pois vaan!
Onko muillaki suhteessa niin, et MIES SAA AINA VALITA, mitä tekee??? Sitten nainen tekee loput, koska ON PAKKO. On kuitenki hommia, joita on pakko tehdä, esim. juuri tuo tiskaus, pyykinpesu yms. Eli JOS mies yleensäkin auttaa, hän saa valita mitkä hommat tekee ja kuinka paljon; nainen tekee sit kaiken lopun. Sen jälkeen pitäis vissiin vielä joku kunniakirja kirjoittaa siitä, miten hienosti mies on auttanut!! Tätä juuri tarkoitan sillä, että tuntuu kuin mieheni ois lapsi.. Ensin häntä pitää kaikin keinoin usuttaa tekemään joku kotityö, sitten kädestä pitäen neuvoa, miten ja millä välineillä se tehtiin (ei, hän ei voi MILLÄÄN muistaa vaikka teki saman homman viimeksi viime viikolla..) ja lopuksi paijata, palkita ja silitellä että "oi kun hienosti autoit äitiä" ja sitten saatkin itse painua tekemään kaikki tuhannet loput kotihommat...
Samoin lapsen hoidossa; minä kun hoidan lasta päivisin niin minun pitäisi myös ehtiä siinä sivussa samalla hoitaa siivoukset, kokkaukset, kauppa-asiat ja omat työhakemukseni (etsin työtä) ja myös ulkoiluttaa lasta niin monta tuntia, ettei häntä enää illemmalla tarvitse viedä ulos leikkimään ollenkaan..
Kuitenkin, kun minä menen harrastuksiini (meillä on kummallakin oma harrastus n. 2 krt viikossa) ja mies hoitaa silloin lasta.. NÄKISITTE meidän kämpän kun mä tulen kotiin!! (olen yleensä poissa kaksi tuntia) Kaikki lapsen lelut on roudattu kaapeista eri huoneiden lattialle (en ymmärrä; lapsi ei edes tee tällaista minun kanssani), vaatteita ja likaisia astioita lojuu jos missäkin. Sitten kun kysyn, onko lapsi syönyt jo iltapalaa niin "ei olla ehditty vielä laittaa" ja jos kysyn olitteko ulkona niin vastaus on "ei me kyl sitten keretty kun tuli kaikkee muuta" ja jos kysyn että oletko ehtinyt panna pojan jo suihkuun niin "en muistanu/ehtiny!" Joten en tiedä mitä v*ttua täällä touhutaan silloin kun mä olen poissa, mutta ihmettelen eikö mies ollenkaan huomaa ristiriitaa sen välillä, mitä hän tekee lapsen kanssa ja mitä odottaa mun tekevän?!
Yleensä sentään kun hän tulee töistä kotiin, täällä on enimmät lelut ja kirjat siivottu hyllyihin, tiskit ja pyykit pesty, ruoka laitettu ei aina mut ainaki 3 arkipäivänä (jollei ole niin alan sitä laittaa kun mies tulee), lapsi hoidettu täysin ja usein imuroitukin ym. vastaavaa. Mies saa käydä suihkussa, syödä ja mennä sen jälkeen vaikka sohvalle torkuille puoleksi tunniksi, ennenku hänen tarttee tehdä mitään muuta. Mut kun mä tulen harrastuksestani niin poika roikkuu koivessa ennenku ulkovaatteita oon ehtiny päältäni repiä. Tänäänki kun tulin kurssilta niin kusihätä mulla oli jo tullessa mut tunnin päästä vasta vessaan ehdin, ku piti heti ovesta tultua alkaa iltapuuroa keittää lapselle ja raivata romukasoja ym
Esimerkkejä ois vielä tuhansia, mut en mä viitsi enempää luetella ku mieheni jo varmaan vaikuttaa tän kaiken perusteelta ihan kusipäältä. Ei kuitenkaan ole! Minulla vaan sattuu nyt olee vitutus päällä ja olen luetellut vain negatiivisia tilanteita. Positiivisiakin toki riittää. Siis haluan KOROSTAA, että yleisesti ottaen mieheni on mukava mies, aika usein olen jopa ylpeä että hän ei ole asenteiltaan vanhanaikainen: kotona hän on oppinut et miehetki tekee kotitöitä eikä ole mikään siivouksen vastustaja ja osaa viedä sukkansa pyykkikoriin itse jne. Enkä missään nimessä tällä jutulla tarkoita että aion jättää hänet tms. (joten älkää semmosta ees ehdotelko)
Lähinnä mun pointti oli, et onks ketään samanlaisii tapauksii, joista tuntuu, että oma puoliso on vähän niinku huollettava..tai kiukutteleva murrosikäinen? Helpotti kyllä jo tää vuodatuskin, enkä mä oikeestaan ees usko et kukaan jakso lukea kaiken!
Anteeks tää ylipitkä juttu ja älkää nyt tuomitko mua ihan paskaks, kun tän kaiken kirjoitin. Rakastan miestäni. :)
Hän ei todellakaan käy baareissa (ehkä 4 krt vuodessa) ei kattele vieraita naisia (hyvä kun oma eli minä jaksaa kiinnostaa siinä mielessä) eikä hakkaa mua eikä käytä huumeita tms. Joten mistään elämää suuremmasta ei ole kyse. MUTTA!!! V*ttu et lähtee välillä järki meitsillä kun äijä käyttäytyy kuin pahainen kakru! :(
Kotityöt on se yks iso kuuluisa kompastuskivi. HARVOIN mies tekee mitään ellen mä ensin pyydä ja sitten pyydä vielä pari kertaa uudestaan. Sittenkään sitä ei voi tehdä "iloisin mielin" tai edes normaalitilassa, vaan mies kiukuttelee mulle siitä kuin murrosikäinen; mutisee ja murisee vastalauseita ja paiskoo kaapin ovia ja aina pitää huomauttaa et hei älä kuitenkaa riko niitä astioita! Tulee vitun hyvä mieli mulleki siit että mies "auttaa" kun täytyy viel kränätä siit mulle koko ajan..!
Lisäks sitä hommaa ei millään voi tehdä just silloin kun pyydän vaan sitä pitää lykätä ja lykätä.. Esim. jos lauantaiaamuna sanon että voisitko sä tiskata (minä tiskaan aina arkisin eli 5-6 krt viikos ja mies 1-2 krt korkeintaan), ja iso tiskikasa kohoaa siinä tiskipöydällä, niin tää vaan mutisee jotain et joo.. sit jos sanon vähän ajan päästä et nii hei voitko tiskata ne tiskit, niin tää rupee et pitääks ne just nyt tiskata?? Mä vastaan et no mut mehän ollaan tunnin päästä lähössä sinne ja sinne, sit mennään sinne toiseen paikkaan, että sittenhä on jo ilta ku me tullaan kotiin, eikä oo kiva tulla kotiin jos toi tiskivuori on täällä vastassa haisemassa! Silti miehen mielestä ois vissiin kivampi lykätä ne iltaan, ja sitten jos annan lykätä iltaan ni illalla hän "ei millään jaksa" joten ne jää seuraavaan aamuun... eikä sitten ole enää kipon kippoa puhtaana mistä lapselle puuroa syöttää! Sit äijä vielä ihmettelee minkä takia hänen tarvii aina tiskata järkyttävän isoja tiskejä! :0
Siis miehet kertokaa miten teitä pitää pyytää tekemään joku kotityö, että mielellänne sen teette? Meillä jos mies sanoo et "ei oo kiva aina tehdä kun sä käsket" (vaikka olen pyytänyt aivan nätisti enkä komentanut), niin kuitenkaan MITÄÄN ei tule tehtyä ellen minä käske/pyydä!!
Toinen juttu et kun mieheni sanoo että miks hänen pitää just silloin tehdä joku asia kun minä sanon, niin silloin selitän et "no sen takia että nyt on sopiva hetki, et ehdi myöhemmin kun mehän mennään sinne sun vanhempien luo syömään ja illallahan sä sovit meneväs sen kaveris luo eli et ehdi myöhemmin" jne. niin silti hän ei ymmärrä sitä > silloin käy niin, että mä joudun tekemään sen työn hänen puolestaan, koska hänellä on sovittu meno, eikä kotityötä oo voinu tehdä aikaisemmin, koska sillon ei huvittanut.. Eli ensin on pitänyt kuitenki luvata et "joo mä tiskaan" sitten pitkittää sitä monta tuntia, niin että tiskikasa on ollut mun tiellä kun olen laittanut ruokaa jne. ja lopulta et "ai niin, noi tiskit! No mun pitää nyt lähteä, sori!" Sit lopulta mä joudun tekee sen kun hän on ensin pitkittäny monta vitun tuntia. Mieluummin oisin tehny sen jo jos hän ois aikaisemmin jo vastannu pyyntööni et "en mä nyt jaksais, voitko sinä". Toinen vaihtoehto on just tuo että hän tekee homman helvetin kiukkuisena.
Yleensäki mikä ihme jossain tiskaamisessa tai vastaavassa pienessä hommassa (joka kestää 10-15 minuuttia) on niin ihmeen vastenmielistä et sitä pitää tuntikausia lykätä??? Aina helpommalla pääsis kun ottais ja tekis pois vaan!
Onko muillaki suhteessa niin, et MIES SAA AINA VALITA, mitä tekee??? Sitten nainen tekee loput, koska ON PAKKO. On kuitenki hommia, joita on pakko tehdä, esim. juuri tuo tiskaus, pyykinpesu yms. Eli JOS mies yleensäkin auttaa, hän saa valita mitkä hommat tekee ja kuinka paljon; nainen tekee sit kaiken lopun. Sen jälkeen pitäis vissiin vielä joku kunniakirja kirjoittaa siitä, miten hienosti mies on auttanut!! Tätä juuri tarkoitan sillä, että tuntuu kuin mieheni ois lapsi.. Ensin häntä pitää kaikin keinoin usuttaa tekemään joku kotityö, sitten kädestä pitäen neuvoa, miten ja millä välineillä se tehtiin (ei, hän ei voi MILLÄÄN muistaa vaikka teki saman homman viimeksi viime viikolla..) ja lopuksi paijata, palkita ja silitellä että "oi kun hienosti autoit äitiä" ja sitten saatkin itse painua tekemään kaikki tuhannet loput kotihommat...
Samoin lapsen hoidossa; minä kun hoidan lasta päivisin niin minun pitäisi myös ehtiä siinä sivussa samalla hoitaa siivoukset, kokkaukset, kauppa-asiat ja omat työhakemukseni (etsin työtä) ja myös ulkoiluttaa lasta niin monta tuntia, ettei häntä enää illemmalla tarvitse viedä ulos leikkimään ollenkaan..
Kuitenkin, kun minä menen harrastuksiini (meillä on kummallakin oma harrastus n. 2 krt viikossa) ja mies hoitaa silloin lasta.. NÄKISITTE meidän kämpän kun mä tulen kotiin!! (olen yleensä poissa kaksi tuntia) Kaikki lapsen lelut on roudattu kaapeista eri huoneiden lattialle (en ymmärrä; lapsi ei edes tee tällaista minun kanssani), vaatteita ja likaisia astioita lojuu jos missäkin. Sitten kun kysyn, onko lapsi syönyt jo iltapalaa niin "ei olla ehditty vielä laittaa" ja jos kysyn olitteko ulkona niin vastaus on "ei me kyl sitten keretty kun tuli kaikkee muuta" ja jos kysyn että oletko ehtinyt panna pojan jo suihkuun niin "en muistanu/ehtiny!" Joten en tiedä mitä v*ttua täällä touhutaan silloin kun mä olen poissa, mutta ihmettelen eikö mies ollenkaan huomaa ristiriitaa sen välillä, mitä hän tekee lapsen kanssa ja mitä odottaa mun tekevän?!
Yleensä sentään kun hän tulee töistä kotiin, täällä on enimmät lelut ja kirjat siivottu hyllyihin, tiskit ja pyykit pesty, ruoka laitettu ei aina mut ainaki 3 arkipäivänä (jollei ole niin alan sitä laittaa kun mies tulee), lapsi hoidettu täysin ja usein imuroitukin ym. vastaavaa. Mies saa käydä suihkussa, syödä ja mennä sen jälkeen vaikka sohvalle torkuille puoleksi tunniksi, ennenku hänen tarttee tehdä mitään muuta. Mut kun mä tulen harrastuksestani niin poika roikkuu koivessa ennenku ulkovaatteita oon ehtiny päältäni repiä. Tänäänki kun tulin kurssilta niin kusihätä mulla oli jo tullessa mut tunnin päästä vasta vessaan ehdin, ku piti heti ovesta tultua alkaa iltapuuroa keittää lapselle ja raivata romukasoja ym
Esimerkkejä ois vielä tuhansia, mut en mä viitsi enempää luetella ku mieheni jo varmaan vaikuttaa tän kaiken perusteelta ihan kusipäältä. Ei kuitenkaan ole! Minulla vaan sattuu nyt olee vitutus päällä ja olen luetellut vain negatiivisia tilanteita. Positiivisiakin toki riittää. Siis haluan KOROSTAA, että yleisesti ottaen mieheni on mukava mies, aika usein olen jopa ylpeä että hän ei ole asenteiltaan vanhanaikainen: kotona hän on oppinut et miehetki tekee kotitöitä eikä ole mikään siivouksen vastustaja ja osaa viedä sukkansa pyykkikoriin itse jne. Enkä missään nimessä tällä jutulla tarkoita että aion jättää hänet tms. (joten älkää semmosta ees ehdotelko)
Lähinnä mun pointti oli, et onks ketään samanlaisii tapauksii, joista tuntuu, että oma puoliso on vähän niinku huollettava..tai kiukutteleva murrosikäinen? Helpotti kyllä jo tää vuodatuskin, enkä mä oikeestaan ees usko et kukaan jakso lukea kaiken!
Anteeks tää ylipitkä juttu ja älkää nyt tuomitko mua ihan paskaks, kun tän kaiken kirjoitin. Rakastan miestäni. :)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sinulla ne on pienet murheet.
Just nyt musta tuntuu tosi hyvältä se että asun yksin. Kiitos.
Ootpa sä vihanen! En lukenut kaikkea vielä, mutta ainakin juttus oli pitkä! Toivottavasti se helpotti!
Älä huoli, musta tuntuu että ne miehet on kaikki kakruja.
Voimia, sisko!
Sua ottaa päähän ihan normaalit asiat. Jostain syystä monilla miehillä on sellainen käsitys perhe-elämästä, että nainen/äiti hoitaa kodin ja mies/isä vähän auttaa.
Jos sun mies käyttäytyy kuin lapsi, käytä niitä positiivisia keinoja joita äidit käyttää, mutta älä solahda siihen äidin rooliin teidän suhteessa. Nythän sä olet siihen rooliin vähän solahtamassa, ja etkä katkeruudeltasi halua niitä positiivisia keinoja käyttää.
1. Kun pyydät jotain, perustele miksi. Oma väsymys tai lapseen liittyvät toimet ovat ihan hyviä syitä. Puhu tyyliin:kulta, voisitko tiskata, koska mun pitää siivota lelut lattialta. Lähde olettamuksesta, että pyytämäsi homma ei toteudu heti, vaan miehen aikataululla.
2. Laita kotitöiden jako näkyviin. Esim. siivous-, tiski, lastenhoitovuorot jääkaapin oveen. Mies näkee konkreettisesti kuinka paljon kukakin tekee, milloin hän sen tekee jne. Ettei tule sille miehelle valheellista marttyyrifiilistä. Näistä vuoroista kannattaa neuvotella miehen kanssa etukäteen.
3. Ala opettaa miestä kiittämällä aina kun hän on tehnyt jotain oikein/hyvin. Ihmiset elävät kiitoksesta, koska siitä tulee hyvä mieli.
4. Yritä kehittää mahdollisimman pieni kriisi siitä, jos joku menee pieleen. Osta vaikka kaappiin kertakäyttöastioita: jos mies ei ole tiskannut, pistä pöytään pahvilautaset aamulla. Jos miehen tehtävä oli kerätä lapsen rojut, jätä ne illalla lojumaan. Eihän se mies opi ymmärtämään tekemättä jättämisen seurauksia, jos sä kokoajan korjaat kaiken.
5. Sano miehelle, että tästä lähin, jos hänellä ei ole aikomustakaan tehdä jotain kotityötä, hän sanoo heti kättelyssä ja vähentää sillä tavalla sinun stressiä. Voit vaikka tehdä listaa niistä tekemättä jättämisistä, jos se helpottaa sun omaa oloa. Sen voi sitten näyttää riidellessä miehelle todisteena elävän elämän tapahtumista.
6. Tee jääkaapin oveen (tai muuhun hyvään paikkaan) lista siitä, mitä pitäisi tapahtua silloin kun mies hoitaa lasta. Hänellä ei välttämättä ole kauhean selkeää käsitystä siitä mitä pitäisi tapahtua, ja siksi "kaikkee muuta" pääsee tapahtumaan.
Mitään muutoksia ei tapahdu yhtäkkiä, mutta jos jaksat yrittää, niin eiköhän, jos miehellä on itsellään jotain motivaatiota yrittää. Heitä porkkanana vaikka nalkutuksen loppuminen... Tsemiä teille!
Aijoo, eikä sen kodin välttis tartte kokoajan niin tiptop-kunnossa olla. Jos mies relaa, relaa säkin. Tasa-arvoa kehiin.
Tuo kuulostaa jo ihan koiran koulutukselta... :)
koulutuksella sisäsiisteiksi. Ei nekään itsestään sitä siisteyttä keksi.
Jeps. Tulipa mieleen oma taannoinen suhdeviritelmäni muutaman vuoden takaa, tosin ilman lapsia. Mussa oli (ja on ehkä vieläkin) joitakin miehesi piirteitä, tosin ei ehkä ihan niin pahana että muksun iltapuuro saattaisi jäädä keittämättä kun "tuli jotakin muuta". (En ainakaan tunnusta, ja ikääkin jo on vähän enemmän...)
Paljon en osaa tuohon sanoa, mutta tulee mieleen, mitä itse tunsin, kun kihlattu pyysi milloin mitäkin tekemään. Hänkin oli tosi kultainen ja en kyllä ollut mitenkään ylirasitettu kotitöillä. Jotenkin silmiin pistää just tuo pikkuasian (varmaan vastenmielisen sellaisen) lykkääminen kohta-hetkeen, eli hamaan tulevaisuuteen. Ellei sitten kumppani kohta taas muistuta / pyydä uudestaan.
Usko tai älä, vaikka järki sanoo että nainen on oikeassa, silti pyyntö johonkin kotityöhön saattaa joskus tosiaan aiheuttaa lähestulkoon "hermosärkyä". Silloin ensimmäinen ajatus on tietysti miks just nyt täytyy. Tosi kakaramaista. Et kertonut, mitä miehesi tekee sillä välin, kun sinä odotat ihan muuta tapahtuvaksi. Voin kuitenkin melkein arvata, että jotakin vähemmän tärkeää tai "oikeaa" kuitenkin.
Oletko koskaan yrittänyt sellaista, että näyttäisit tosi reilusti, kuinka iso juttu sulle on se, että sun kumppani teki jonkin jutun? Varmaan saan kaikki femakot niskaan tällä, kun pitäisi olla itsestään selvyys ja näk näk... Niin onkin itsestään selvyys ja taatusti sinunkin miehes nuo jutut ihan hyvin tietää. Silti mietin, jos se joskus sais ylimääräisen halin ja pari aitoa sanaa siitä, (vaikka ihan pelkkä kiitos) että hoiti tiskivuoronsa... Tuo nimittäin toimi mulla itselläni ehkä tavallaan "opettajana" ihan vahingossa, kun myöhemmin toisessa suhteessa paijasin mielelläni tätä tyttöä (siis tekemällä esim. enemmän kotitöitä kuin tavallisesti olin tottunut tekemään). Kun sitten sain arvostusta, lämpimän kiitoksen, halin, pusun ja kososlti romantiikkaa... Mä ehdollistuin... :)
Tiedän, ettei perustöistä pitäisi odottaa aina kiitosta, mutta mutta... Ei sen kiitoksen antaminen kuitenkaan ole myöskään kielletty. Tosin pitää olla molemminpuolista se kiitoksen antaminen tietty, eihän se muuten toimi. Oppia ikä kaikki kuitenkin. En minäkään kersana olis uskonut, että tiskivuoro voi toimia myös esileikkinä... :)))
Ja femakot, please. Pysykää nyt ihmeessä kaukana. Parisuhteessa (mistä te tuskin paljon mitään tiedätte, paristonvaihtoa lukuunottamatta) on romantiikka, syvä katse ja silkka seksi vahvinta valuuttaa... :)))
Loistava kirjoitus! =) Ihanaa että on olemassa miehisiä miehiä jotka ymmärtää, että tiskaus todellakin voi olla parasta esileikkiä... ;) Ainakin meikäläisen saa ruusupuskaa paremmin kuumenemaan tyhjä tiskipöytä ja pölytön koti. Minä koen rakkauden osoituksena sen, että mieheni tekee kotitöitä, koska se osoittaa hänen välittävän minusta ja haluavan vähentää minun taakkaani.
...näin vuosien yhteiselämän jälkeen siis mies mopin varressa voi olla erikoisen seksikäs näky... ;)
Kaikkea hyvää sinulle ja parisuhteellesi!
Mitäs piti muuttaa äijän kanssa saman katon alle asumaan? No nyt sitten vaan alat etsimään kämppää itsellesi ja jätät sen sitten kun olet asunnon saanut.
Luitko edes kirjoitusta!?Alkuperäinen pyysi ja painotti ettemme me vastaajat edes ehdotettais tollasta koska hän ei aijo miestään jättää, siitä ei ollut kyse.Hän pyysi vain apua, sillä rakastaa miestään.
Just tollaset vastaajat on kyllä niin pepusta!
meillä sama homma,vaikka ukko jo kohta viiskymppinen.Ei huomaa miten pirusti esim. kyökissä on töitä.Meillä perustuu siihen se tekemättömyys että on niin äkäinen,etten uskalla edes pyytää tiskaamaan kuin joskus aniharvoin.Se juuri keljuttaa kun ei voi itse tajuta aloittaa mitään kotityötä.Hänellä se on lapsuuden kodistaan opittu tapa että ukko istuu tai makaa ja vahtii onko akalla mieluinen ilme.Ei kyllä aina jaksa hyvällä tuulella olla.Ei se akka pelkkä kyökkikone ole.
Ämmät eivät ole koskaan määränneet minua eikä minulle työlistoja tee kukaan, syötän semmoisen lapun jos nään.
Edellinen akka joskus nuoruudessa yritti sitä mutta löin likaiset astiat paskaksi ja käskin ostaa uude3t kun alkoi naputtamaan tiskauksesta.
Jos ei minun seura kelpaa, voi hipsiä vähin äänin ulos.
Toistaiseksi on kelvannut tungokseen asti
Jos minä tuon rahat melkein kaikki omaan talooni niin kotihengetär saa luvan pitää sen järjestyksessä.
Voi toki tehdä lakonkin mutta samalla voi katsella uutta kämppää.
Soitan kotipalveluun kyllä he siivoavat jos tarvitsee.
Nykyajan mieehet ovat koiran asemassa kun eivät osaa puolustaa itseään, sössöttävät vaan homobaareissa femaakolesbojen kanssa tasa-arvoa
Kiitokset kaikille, jotka jaksoi vastata asiallisesti ja kirjoittaa omia kokemuksiaan!! :D Helpottaa jo sekin kun tietää ettei ole yksin.. :)
Ja kyllä, olen kiittänyt ja kehunutkin miestä kun jotain on tullu tehtyä, mut silloin just jos homma on tehty vasta riidan päätteeksi ja vuorokauden viiveellä, niin ei paljoo kiinnosta kiitellä ja silitellä.. (Ja en minä itsekään paljoa kiitosta kotitöiden teosta tai lapsen hoidosta saa..) Lapselta onneks tulee haleja ja spontaaneja kommentteja..! :D (2v)
Ei meillä kuitenkaan ole mikään kylmä suhde jos siltä nyt vaikuttaa, päinvastoin, sänkypuolella menee tällä haavaa oikeinkin kivasti.. :)
Eli en aio lotkauttaa korvaani noille "hanki kämppä ja muuta pois"-jutuille!
"Pienet on sulla murheet" sanoi joku, no eihän joku tiskaus ole elämän ja kuoleman kysymys (tosin käytin "tiskausta" vain esimerkkinä kuvaamaan kaikkia mahdollisia töitä) mutta tätä samaa "onko pakko äiti" -kinastelua kun harrastaa yhdeksättä vuotta niin alkaa sekin HIUKAN kiristelee hermoa..!!
Ja tietenki mulla on semmonen prioriteetti, et lapsi ensin, eli en odota et mies mitään siivoaa tms. samalla kun lasta hoitaa, tärkeintä et poika tulee hoidettua ja ehkä nyt jos leluja vähän korjais lattialta. Mut sitä en ymmärrä jos ei saa niitä lapsenhoitoasioita tehtyä eli just ruoka/ kylvetys..
Mut vielä kiitos niille, jotka ymmärsi mua..! Onko tää ny sitä "vertaistukea"... :D *Hali*
Olen sitä mieltä, että usein tuossa kotitöiden jakamisongelmassa ei ole kyse toisen osapuolen laiskuudesta. Usein on erilaiset siisteyskäsitykset tai muuten vain eri tapa/järjestys tehdä asioita. Moni nainen ei edes anna miehen tehdä kotitöitä, kun se "ei osaa tehdä niitä oikein"
Teidän tapauksessa ei kyllä taida olla kyse pelkästään siitä. Miehesi vaikuttaa hieman laiskanpuoleiselta (ei ole tainnut asua yksin ollenkaan, en sano että pitäisi, mutta jossain tapauksissa se voi opettaa jotain) ja koska jaksat tehdä kotitöitä hän osittain alitajuisesti odottaa sinun tekevän ne. Pyytäminen taitaa myös hieman ärsyttää miestäsi (ihan turhaan, tämä on lapsellista käytöstä) ja erityisesti se, jos olet oikeassa.
Koska kotityöt ovat selvästi ongelma teidän perheessä, niin siitä pitäisi puhua. Joskus silloin, kun niitä ei juuri nyt ole tehtävänä. Sanot miltä tuntuu ja mitä et jaksa. Kysy mitä mieltä miehesi on asiasta. Joutuuko hän mielestään tekemään liikaa ja onko hänen mielestään asiat ihan kunnossa. Pystyttekö jakamaan hommia siten, että kumpikin voisi tehdä itselleen vähemmän epämieluisia töitä? Tiskauksesta kumpikaan ei tunnu pitävän, niin olisiko tiskikone hyvä ratkaisu.
että kun äiti hoitaa lapset vauvasta saakka yksin vaikka on mies olemassa,niin siinä voi väsyä sellaiseen kuntoon,että ei jaksa.Mitäs sinä sillä vaimolla teet jos et arvosta sen vertaa että autat raskaimmissa kotitöissä vai keksitkö koko tarinan ärsyttääksesi yhtä loppuun palanutta kotiäitiä.Oletko ottanut huomioon että jatkuva kotitöissä kyykkiminen ja jatkuva paha mieli vanhentaa vaimosi ennätys ajassa ,nivelet kuluu,ja masentaa kun mieskin vain käyttää hyödyksi.Vai aiotko etsiä uuden tuoreemman kiusattavaksesi,kun nykyinen alkaa näyttää rupsahtaneelta,täytyypä olla kovat ja vääristyneet luulot itsestään silloin.Oma äitihän se on usein poikansa pilalle kasvattanut näyttäen mallia,että kun akan otat,niinsen täytyy tehdä näin paljon miehensä ja kotinsa eteen kuin minäkin teen ja muunlaista vaimoa älä edes kelpuuta.Ei vihaiselle miehelle uskalla sanoa ettei jaksa tai on uupunut.Kyllä moni vaimo elää väkivallan pelon alla ollen vaiti,vaikka kuinka kiertää ja vääntää pahamieli.Vie edes sinäkin vaimosi lomalle välillä.Se on tietenkin tärkää, että tuo rahaa kotiin ja käy töissä.Mutta kun on niitäkin miehiä jotka ei mene edes töitä etsimään,vaan sanovat akalleen että mene itse.
Jos huomaan että eukko ei jaksa tampata isoa mattoa teen sen.Myös raskaat hommat ja sellaiset joita eukko ei osaa teen minä.
Lomallekin vien.
Olen maksanut matkat ensikuussa kanarialle myös eukolle :)
Kyllä minä tunnustustakin ja kiitosta annan kun aihetta on vaikka muuten pakkaankin pomottamaan.
Näin.
teille,toivottavasti jatkossakin hyvin.taisin tuossa tuiskahtaa,kuulosti vaan pahalle se;iskin astiat kappaleiksi tai miten se nyt meni.Vaimo vois alkaa pelkäämään,että muitakin "psykopaatin" oireita voi ilmetä jos pyytää kotitöissä auttamaan tai valittaa jostain.On niitäkin vaimoja jotka ukko ajaa hankeen paljain jaloin vauva vatsassa ja toinen sylissä ja appiukko seisoo vielä tukemassa poikaansa.Eikä tarvitse muusta välttämättä olla kyse kuin siitä että enää ei mennä kuin poikamiehenä.Voipi olla vaikea löytää valon pilkahduksia elämässä ja varsinkin jos vielä on kelju lapsillekin.Onneksi olet viisaampi ihan helpotti lukea että autat niissä hommissa.Meilläpäin on niin että teki akka mitä hommaa tahansa se ei ole koskaan työtä,mutta ukon tekemiset on kaikki työtä jopa nenänsä niistäminen ja suihkussa käynti,sehän se panee ihan ähkämään.Stopp,,,,
Kaikkihan tuon tunnistaa! Täysin normaalia.
Lakkaa itse miehesi äitinä oleminen. Herätät miehessä - aivan oikein - murrosikäisen kapinallisen reaktion, koska nalkutat samalla tavalla kuin hänen äitinsä. Ilmeisesti?
Mutta ymmärrän siisteymomentin ja jos miehesi ei sitä ymmärrä, osaa arvostaa, teidän pitää keskustella tiskikoneen hankkimisesta/siivoja keran viikossa tai sopia siivouspäivä tms. kiihottavaa...
vinkin lähestyä esimerkiksi tiskausasiaa eri lähestymiskulmasta.
Jos tekisit niin, että kysyt mieheltäsi, voiko hän tiskata ennen kuin lähdetään "IKEAan"? Josmiehesi myöntyy, niin hän lupasi tiskata. Näin jätät aikakäsitteen toisarvoiseksi ja miehesi on luvannut tiskata ennen lähtöä.
Jos tiskaaminen siitä huolimatta jää, niin voit kysyä suoraan, että miksi et tehnyt, vaikka lupasit. Tällöin mies ei missään tapauksessa voi vedota mihinkään pakoreittiin tyyliin "miksi pitää tiskata just heti silloin kun sinä haluat tai käsket", vaan hänellä oli vapaus tehdä asia tietyssä ajassa, joka on ihan luonnollisen käypä aika.
Tuossa edellä kuvatussa tapauksessa molemmat joutuvat tulemaan toisiaan vastaan, sinä et voi sanoa, että tiskaa NYT HETI ja mies ei voi jättää tiskaamista ylihuomiseen.
Sanoisin melkein varmuudella, että teillä on menossa pieni valtataistelu, jonka ilmentymiä nämä tiskaamis/siivoamisseikat ovat. Pääsette kyllä huomattavasti paremmin tasapainoon, kun molemmat pikkusen kykenevät hölläämään tiukasta kannastaan.
Ole sinä aloitteellinen ja lähde työstämään asiaa parempaan suuntaan. Yritä olla miestäsi nöyrempi, vaikka ihmismieli ei antaisikaan ylpeyden rakoilla ;) Älä siis nöyristele, vaan ole nöyrä asioita kohtaan, joita haluat parantaa.
No tuota... sellanen tulee kans näitten muitten juttujen jälkeen mieleen, kun on omakohtianen kokemus.. väärin ymmärrys. Mun vaimo kanssa odotti multa kaikenlaista käytöstä ja aktiivisuutta, vaikka myönnän ihan rehellisesti ja vilpittömästi että mua ei kotihommat ole koskaan kiinnostanut pätkääkään. Kyllä mä niitä omassa poikamiesboxissa joskus tein, joskus kävi äiti kylässä ja sitä häiritsi se sotku enemmän kuin mua. Mua taas häiritsi kun se siivoili omin päin enkä löytänyt juuri mitään sen jäljiltä. Niin että olis jättänyt kamat silleensä.
Sitten tämä nainen josta tuli myöhemmin vaimoni, alkoi käydä boxissani vaan ei käynyt kovin usein koska se oli mitä oli. Tietysti yritin siivota häntä varten aina mutta joskus hän tuli käväsemään ilmoittamatta ja oli vähän kamat levällään. Eihän se tietysti mikään painajainen olluit, niinkun elokuvissa, eikä vanhoja ruuantähteitä tai likaisia astioita kasapäin, mutta sopivasti persoonallinen sotku ;) Tää nainen tuleva vaimoni siis katsoi tehtäväkseen sitten järjestellä, joskus pesi pyykitkin, mutta ei sentään piilottanut tavaroita kuten äitini oli tupannut tehdä.
Sitten mukava nainen kun oli halusi että muutetaan sen asuntoon kun mun kämppä oli aika pieni JA sotkuinen. Aika pian sen jälkeen neito pamahti paksuksi, ei ollut tarkoitus, mutta saatiin siis lapsi kaikessa rauhassa ja mentiin naimisiin, muodon vuoksi kun oltiin ilmeisesti perustamassa perhettä.
Kaikki meni hyvin jonkin aikaa lapsen synnyttyä, mutta sitten vaimo alkoi vähitellen narista kun en osallistu kotitöihin. Hoidin kyllä lapsen, ruokin ja leikin ja vaihdoin vaippoja, ei siinä mitään sehän oli pieni ihminen. Mutta siitä sotkusta ja sellaisesta sekin valitti. Yritin välillä tosissani siivoilla vaikkei yhtään huvittanut ja joka kerta vaimolla oli kuitenkin huomauttamista. Ihan aina. En ilmeisesti osannut siivota hänen mieleisekseen. Mulle se siivous olisi riittänyt ihan hyvin, mutta aina oli joku läikkä jossain ja jose ei muuta niin imuri laitettu väärin kaappiin!
Yritin selittää sille vähän mun näkökulmaa asiaan mutta ei uponnut. Vaimo alkoi olla aina enemmän pois kotoa kun lapsi kasvoi. Sitä kuulemma ahdisti sotkuinen kämppä. Minä sitten hoitelin lasta vaimon juostessa milloin missäkin. Siivoilin välillä itseäni varten ja puhuin itsekseni "Kulta, voisinko lisäksi pestä lattiat? Voisin tietysti, siitähän on jo neljä viikkoa kun viimeksi pestiin. Okei, haempa lattiamopin kaapista" jne. Vitutti olla yksin kotona.. tai yksin lapsen kanssa joka ei ymmärtänyt mitään.
Lopulta tuli mitta täys. Lapsi oli pari vuotias, ihana muksu. Pakotin vaimoni kuuntelemaan, että olen sellainen kuin olen ja hän tiesi ihan tarkkaan miten huono siivoaja olen, en jaksa enää kuunnella kuinka huono olen ja muutenkin tämä on kaikki päin persettä, onko hänellä jotain sanottavaa... sillä oli se sanottava että erotaan jos en kestä siistiä kotia eikä hän kestä sottapytyn kanssa elää. Ei ymmärtänyt ollenkaan. Minä sain sitten lähteä, koska se oli hänen asunto alunperin. Lapsi jäi hänelle mutta tapaan lasta aika usein, kun se on mulla hoidossa. Tullaan ihan hyvin toimeen vaimon kanssa, mutta samaan kämpään ei enä koskaan muuteta. Tätä omaa luukkua olen opetellut pitämään siistimpänä kuin ennen ja mielestäni onnistunut erittäin hyvin. Jo lapsenkin takia.
Niin tää mun pointti on että jos mietit millainen sun mies on ollut ennen kuin muutitte yhteen ja saitte lapsen, niin onko hän hirveästi muuttunut sen jälkeen huonompaan? Minä olen muuttunut jopa parempaan kuin ennen vaimoani, mutta hän ei tunnu arvostavan sitä. Ihmettelen miksi sitten alun perin halusi että muutetaan yhteen kun kuitenkin tiesi etten tykkää kotitöistä vaikka niitä joskus teenkin. Ja sivuseikka mutta ei olla erottu. Sovittiin että erotaan jos toinen löytää jonkun muun eli jos avioliitosta on jotain haittaa.
Meillä kyllä mies tekee pyydettäessä eikä yritä niitä lykätä tai laistaa, mutta monesti menee vähän vasurilla ne hommat. Esim. eteisen lattialla on miehen imuroinnin jälkeen se sama hiekkaläjä, jonka takia piti imuroida... Joskus saan oltua ihan hiljaa ja mietin, että seuraavalla kerralla sitten paremmin. Viime viikolla syyllistyin siihen perinteiseen "pistä lapsi/mies asialle, tee itse perässä", eli marttyyrin elkeillä tein homman uudestaan. Se on kuulemma ärsyttävää ja laskee miesten intoa kotitöihin, mutta ärsyttävää on sekin, että luulee jollain huitaisulla kuittaavansa oman osuutensa töistä.
No, jos huomauttaisin miehelle siitä imuroinnista huolimatta voimissaan olevasta hiekkaläjästä, niin mies selittäisi todennäköisesti, että joku siitä jo kulki ja sotki paikat uudestaan, vaikka todellisuudessa meitä on täällä vain kaksi, joista kumpikaan ei käynyt ulkona eikä vieraitakaan ole poikennut. Huvittuneena olen huomannut, että miehen selittely kuullostaa ihan samalta, kuin omat sepustukseni äidille joskus teininä, kun ei kerta kaikkiaan kotihommat olisi voineet vähempää kiinnostaa. Enkä aina ollut niitä oikeasti tehnytkään... Karman laki ja silleen...
Miten teitä sitten parhaiten saisi motivoitua osallistumaan tai ylipäätään kiinnostumaan kotiympäristöstä? Ettei tarvitse pyytää -> käskeä -> nalkuttaa -> olla rasittava akka?
Jos nyt ei ihan kohtuuttomia kuitenkaan vaadi...
sillä!
Mies ei koskaan ole pompannut seksin jälkeen sängystä imuroimaan. Eikä levättyäänkään. Oletko varma, että vinkkisi toimii?
Katselet itsellesi jonkun vähä-älyisen, pyöreärillisen maihareissa tallustavan laahustimen kait se imuroi hiekkaläjän kun tuot sille vähän ituja ja sanot että olitpa kiltti poika ja tasa-arvoinen.
Voi ziiisus mitä rutkuja täällä suomessa kasvaa.
Menkää hiukan afganistaniin oppiin.
Ei tarvi enää kilttiä ja tasa-arvoista miestä etsiä, kun sellainen kerran jo on. Ei sille kyllä parane ituja syöttää, tykkää enemmän makkarasta ja oluesta.
Onko rutku joku itu? Onko sillä parantava vaikutus mieskuntoon?
Ja mitä siellä Afganistanissa sitten on? Joku hyvämaineinen kotitalousoppilaitos, vai?
Mulla olis parempi idea: Muuta sinä Afganistaniin! Löytäisit samanhenkistä seuraa, voisitte vaikka perustaa kerhon. Perjantai-illan ratoksi kivittelisitte huonosti käyttäytyviä naisia hengiltä. Mikset jo mene? :)
Meillä sama juttu. Kaiken lisäksi äijä on keikkahommissa (muusikko siis) ja meinaa toi hotellivaihde jäädä päälle keikkarundin jälkeen. Vituttaa!
Silloin kun ukko on keikoilla, ei mulla ole valittamista, tottakai silloin hoidan hommat, kun itse sotkenkin. Mutta on ilmeisesti liikaa pyydetty, että hän edes joskus tekisi jotain, kun on kotona.
Toki hän on kiireinen, mutta miltä tämä kuulostaa: Ollaan asuttu yhdessä vuoden verran, eikä hän ole kertaakaan edes koskenut imuriin saati muuten siivonnut. Pyykit hoidan minä, kuten myös tiskauksen lähes aina.
En voi myöskään valittaa, koska hän oli yhtä sotkuinen, kun asui yksin. Siivosi ehkä kerran vuodessa. En todellakaan ole itsekään mikään himosiivooja, mutta kyllähän se alkaa vituttaan, kun kaiken joutuu itse tekemään.
... ostaisitte tiskikoneen?
miestäsi. Sinun on joko elettävä hänen kanssaan tai jätettävä hänet, jolloin huollettavi aon yksi vähemmän. Minä päädyin siihen ratkaisuun ja olen ollut onnellinen tyttöjeni kanssa. Tsemppiä!