Käykö teille anopin kanssa koskaan näin?
Anoppi kysyy minulta jotain, vaikkapa että "Tuletteko tänne päin ensi viikonloppuna?"
Ja minä vastaan, että "Ensi viikonloppuna ei ehditä, täytyy katsoa sen jälkeen."
Hetken kuluttua anoppi kysyy mieheltäni (minä olen siinä vieressä), että "Tuletteko tänne päin ensi viikonloppuna?"
Ja näin jatkuu aina kun vastaukseni ei miellytä, olipa kyse lihapullista tai kesälomasta.
Kyllä meidän anoppi tietää, miten kiusataan, vaikka esittääkin kysymyksillään tyhmää.
Anoppi kysyy minulta jotain, vaikkapa että "Tuletteko tänne päin ensi viikonloppuna?"
Ja minä vastaan, että "Ensi viikonloppuna ei ehditä, täytyy katsoa sen jälkeen."
Hetken kuluttua anoppi kysyy mieheltäni (minä olen siinä vieressä), että "Tuletteko tänne päin ensi viikonloppuna?"
Ja näin jatkuu aina kun vastaukseni ei miellytä, olipa kyse lihapullista tai kesälomasta.
Kyllä meidän anoppi tietää, miten kiusataan, vaikka esittääkin kysymyksillään tyhmää.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jooo! Meillä on ihan sama! Ihan kuin joku pikkupenska, joka kysyy äitiltä ja isiltä lupaa johonkin. Jos toinen ei anna lupaa niin toinen antaa :-)
Tulee jotenkin sellainen olo, että mulla ei olisi sananvaltaa omassa perheessä kun mun sanomisia ei arvosteta. Vai luuleeko se että mä valehtelen? Siis jos sanon, että viikonloppuna ei tulla kun ollaa kiinassa. Niin pitää vielä mieheltä tarkistaa???
...miehesi kiltti?
Jos on, niin kuvio on aivan selvä: anoppisi on tottunut, että miehesi ei koskaan sano hänelle vastaan. Anoppi luottaa siihen, että kysymällä mieheltäsi hän saa haluamansa.
Varmaan anoppia ärsyttää ja pelottaa sekin, että sinä saatat vastata hänelle kieltävästi. Siksi hän tavallaan "pelaa varman päälle" ja kysyy aina vahvistukseksi mieheltäsi. Oma anoppini toimii juuri näin, joten tiedän mitä tarkoitat kirjoituksessasi.
Ehkä anoppiasi saattaa ärsyttää sekin, että sinä puhut ja kerrot mielipiteesi ja miehesi on hiljaa (en tiedä, onko näin?)
Olen huomannut, että loppupeleissä anoppeja ei kiinnosta pätkääkään miniöiden mielipiteet. Itse pidän nykyään mölyt mahassa anoppiani tavatessa. Kerron mielipiteeni kyllä miehelleni sitten jälkeenpäin ja yhdessä teemme perheemme päätökset, sanoi ja ruikutti anoppi mitä tahansa.
Tai sitten todellakin anoppisi on kuuro tai häntä vaivaa jonkinsortin muistamattomuus.
Oma anoppini on aina niin itseään täynnä ja tohkeissaan sössötyksineen, että en ihmettele vaikka hän ei todellakaan muistaisikaan kysyneensä samaa asiaa juuri hetki sitten. Vanhuus ei tule yksin... Mutta niinhän mekin vanhenemme: katsotaan mitä itse sitten sekoilemme! :-)
http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=Persoonallisuush%E4iri%F6&x=10&y=9
Tarkenusta
http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=persoonallisuushäiriö
Useammalla
http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=4785391
Psykopaati lukeutuu myös persoonallisuushäiriöön. Olet sitä suhteessasi anoppiin ja anoppeihin.
Hunajamelonille älä päätäsi auo, sillä hän on yksi tämän palstan järkevimmistä kirjoittajista.
Kiitos Hunajameloni, että kirjoitat tällä palstalla. Seuraan mielelläni mielipiteitäsi, sillä kirjoitat hyvin, ajatuksesi leikkaa ja perustelusi ovat johdonmukaisia. Ja teksti soljuu, toisin kuin monella muulla.
...paljon linkkivinkkejä!
Kiitos vain, kävin uteliaisuuttani lukaisemassa ne kaikki pikaisesti, mutta en (harmiksesi) tunnistanut sieltä itseäni ja luonteenpiirteitäni.
Tässä kopio pätkästä tekstiä teille muillekin kaltaisilleni "psykopaattiminiöille" luettavaksi. Moniko tunnistaa itsensä?:
Persoonallisuushäiriöillä tarkoitetaan syvälle juurtuneita ja pitkäaikaisia
käyttäytymismalleja, jotka ovat joustamattomia ja ilmenevät haitallisina
erilaisissa elämäntilanteissa. Psykopatia on asosiaalisen
persoonallisuushäiriön vakavin muoto. Asosiaalinen persoonallisuushäiriö
alkaa yleensä nuorella iällä, ja sille on ominaista mm. tunneköyhyys,
kyvyttömyys tuntea empatiaa sekä herkkä taipumus ärsyyntyä ja käyttäytyä
aggressiivistesti tai impulsiivisesti. Häiriön esiintyvyys väestössä on noin
3 prosenttia, ja kroonisesista väkivaltarikollisista noin neljännes kärsii
epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä.
Ja oikeassa olet: en tule anoppini kanssa toimeen lainkaan, mutta ei se ihmisestä vielä psykoa tee. No, ehkä olisi tehnytkin, jos olisin jäänyt hänen pompoteltavakseen vielä joksikin aikaa...
:-)
Rupesi hymyilyttämään tuo kertomuksesi... Olen itse vähän samanlainen, saatan KYSYÄ kysymyksen mutta en KUUNTELE vastausta. Eli voin kysyä samaa asiaa monta kertaa hyvinkin lyhyessä ajassa. Lähimmäiseni alkavat jo vähän hermostumaan.
Eli kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi kuunnella, mutta yleensä ajattelen jo aivan muita asioita kun toinen vastaa.
Saattaahan olla, että anoppisi ajattelee vaikka ensi viikonlopun ruokailua, "mitä laittaa ruuaksi, montako ihmistä on syömässä, tuleeko poika ja miniä, (kysyy miniältä), laittaako perunamuusia vai makaroonilaatiokkoa, jos tulee monta ihmistä niin makaroonilaatikko olisi helpompaa, jos taas ei tule ketään, niin voisi vaan keittää perunat ja makkarakastiketta, niin montakos meitä onkaan (kysyy pojalta) aha ne tuleekin, no täytyy sitten laittaa sitä makaronilaatikkoa, äh olin jo odottanut rauhallista viikonloppua...."
Miehesi voisi vastata tuohon jo toiseen kertaan esitettyyn kysymykseen: "ei me vieläkään tulla". Näin on ainakin oma ukko oppinut vastaamaan kun kysyn samaa asiaa uudestaan.
Eli kyse on "vanhuudenhöperyydestä". Yritä ymmärtää.
jo nuorena vanhuudenhöperö. Et näe metsää puilta.
Et voi käsittää, että hän kysyy tasapuolisuuden vuoksi molemmilta puolisoilta. Nuorena sitä ei kaikkea ymmärrä, asioiden hienonhienoja säätöjä. On siis turha haukkua vanhuudenhöperöksi, jos ei itse kerran Ymmärrä vielä! Kasvapa pikkuisen ja saa omat lapsesi aikuisiksi, sitten neuvot muita kun on kokemusta.
Juu, voi olla että olen vanhuudenhöperö jo tässä iässä, sitä kyllä yritin sanoakin edellisessä viestissäni itseironisesti... ja siitä johtuen, en kyllä ymmärrä yhtään mitä yrität omalla viestilläsi sanoa!!!
Mutta kovasti olet minua arvostelemassa, vaikka et edes tiedä minusta muutakuin ikäni.
Vanhemmilla ihmisillä, oli sitten kysymyksessä anoppi tai äiti, heillä on "valikoivakuulo". He kuulevat vain sen, minkä haluavat.
kirjoitetaan erikseen
Virkkeen alussa on aina iso alkukirjain ja lopussa PISTE.
majava-litsari avokkaalla tauluun ja kysy että tuuleeko täällä?
Monta kertaa anoppi kysyy aina asiat. Ärsyttävintä on just se, että anoppi ei aina kuuntele, mitä sille sanoo. Esim: meillä hajos auto ja anoppi on sitä mieltä, että se pitää korjauttaa ja me halutaan ostaa uusi entisen tilalle. Koko viikon kysellyt, että korjaatteko sen auton täällä vai viettekö jonnekin huoltoon korjattavaksi...mä oon miljoona kertaa sanonut takas, että ei olla korjaamassa, kun korjaus ois kalliimpi, ku koko auton arvo eli ostetaan uus..ei vaan tunnu muistavan anoppi tuota vieläkään..ja sit mieheltä se kysyy samat asiat.
Enpä usko, että näillä meidän anopeillamme on kuulossa vikaa. Enemmänkin käsityskyvyssä.
Painostuskeinohan tuo jankuttaminen ja uudelleen kysyminen on. Niin kauan kysyy, että saa sen vastauksen, minkä haluaa.
Tulee mieleen lapset monessakin suhteessa. Soittavat kännykällä ja pyytävät lisää aikaa ollakseen vaikka kaverin luona pidempään kuin on alun perin sovittu. Jos luvan saa, kaikki toimii. Jos yrittää perustella, miksi ei nyt käy, kännykän kenttä ja kuuluvuus alkaa pätkiä.
Anoppi voisikin sanoa aina kuullessaan epämiellyttävän vastauksen, että sori nyt, psyyke pätkii pahasti.
kun moisesta rakennat ongelmaa välillenne
että anoppi ei ole ilkeä tai itsekäs vaan kuuro! =) Minä sanon: "lapselle ei anneta suklaata", minkä jälkeen anoppi hakee keittiöstä suklaata. Minä sanon: "Ei ole kiva, että opetetaan lapselle, että ihan joka viikko saa uusia leluja", minkä jälkeen anoppi seuraavana päivänä tuo uuden lelun lapselle. Olen ihan oikeasti ajatellut, että hän ilkeyttään tekee täysin päin vastoin kuin pyydän, mutta hänkin taitaa olla vaan kuuro?
Mies tuli opiskelupaikkakunnalta yhteiselle vierailulle siskoni luo, minä kotipaikkakunnalta lasten kanssa.
Sovimme hän tuo kukkaset.
"Mitä kukkia tuon?"
"En nyt tiedä mitä tarjolla, ota nättejä ei Neilikoita sisko ei pidä niistä näyttävät kuulema paperikukilta. Kukkia otetaan sitten aina pariton määrä:"
X-mies tuli vierailulle neljän Neilikan kanssa." ;D
Ei sitten ollut kuuro, kun sentään muisti jotain kuulleensa. Ymmärryksen laita on sitten vähän niin ja näin. Ajattelemattomaksikin sanoisin. Sitä miestä siis.
Huuhtele sen korvat. Jospa se oppis kuulemaan.
Siivoan mieluummin paikkoja, joissa ei ole niin pinttynyttä likaa. Mutta kiitos vinkistä.
noin kysyy minun melkein 90-vuotias iso-mummoni jolla on paha dementia ja alzheimer :D