Vaimoni tekee osa-aikatyötä kaupassa ja hänellä tuntuu olevan kovin vaikeaa esimiehensä (nainen) kanssa. Ja monet työkaveritkin ovat vuoron ystäviä ja toisena päivänä täysiä paskoja.
Kuten kaikissa edellisissäkin työpaikoissa ja kuten kaikkilla vaimoni sisaruksillakin, aina tuntuu vain kauheita paikkoja kohdalle osuvan.
Itse luonnehtisin vaimoani kylläkin älykkääksi, mutta liiankin viisastelevaksi ja aivan toivottomaksi töiden laskijaksi. Lienee kotoa opittu, mutta mikään ei tunnu olevan kamalampaa kuin se, että jos joku toinen on töissä selvinnyt häntä helpommalla. No näitä päivän tapahtumia olen vuosia kuunnellut sujuvasti ja koittanut joskus varovasti jotakin esittääkkin, mutta minkäänlaista arvostelua ei ole koskaan kestetty. Vaimoni työssäkäynnille ei ole juuri taloudellisia paineita, eikä sille, että vaimoni tappelee esimiehensä kanssa kovasti työtunneista, jotta hän saisi niitä nykyistä enemmän. Päinvastoin, olisi mielestäni parasta, ettei hän olisi täysaikaisena, vaan olisi enemmän kotona lasten kanssa, kun itse en paljoa ehdi. Olen kuitenkin tukenut häntä ja kehoittanut joko ottamaan sairaslomaa tai hankkimaan liitosta apua, kun tuntee niin kovasti itsensä esimiehensä syrjimäksi. Ymmärrän kyllä esimiehenkin halua välistä näpsäytellä ylimielistä ja viisastelevaa vaimoani, vaikkei esimiehen keinot kyllä aivan lain kirjainta aina noudata. Olen myös kehoittanut vaimoani ottamaan lopputilin tai hakemaan töitä muualta, jos ahdistaa.
Eli mielestäni olen tukenut häntä siinä mielessä ehkä liikaakin, ettei minun puoleltani ole minkäänlaisia paineita hänen tehdä yhtään mitään, mitä hän ei halua. En mielestäni kuitenkaan voi puuttua hänen työpaikkansa sisäisiin asioihin, vaikka välistä tuntuu, että vaimo odottaa, että kävisin tinttaamassa hänen esimiestään turpaan. Siellä nyt vain on sattumalta kaksi liian vahvaa naista samassa paikassa jälleen kerran.
No tänään oli taas jokin tavallista kamalampi päivä ja tavallista epäoikeudenmukaisempaa. Hirveä kälkätys monta tuntia, kun yritin katsella televisiota. Ja kun ei ihan totta jaksa pätkääkään kiinnostaa oikeasti, vaikka kiinnostunutta esitänkin, sanoin, että ota nyt helvitti yhteyttä sinne liittoon ja riitele kunnolla tai tyydy siihen mitä on, turhaan itseäsi rasitat tuollaisten miettimisellä. Tähän vaimo pimahti aivan totaalisesti, nousi sohvalta ja "kiitti" siitä että tuen häntä, painui ovet paukkuen makuuhuoneeseen nukkumaan.
Mua lähinnä huvittaa. Tässä on poikkeuksellisesti istuttu netissä ja kateltu kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mielestäni minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää, enkä sellaista edes aio.
Mielenkiinnolla odotan mitä huominen tuo.
Meillä ei ylleensä riidellä lainkaan.
Kuten kaikissa edellisissäkin työpaikoissa ja kuten kaikkilla vaimoni sisaruksillakin, aina tuntuu vain kauheita paikkoja kohdalle osuvan.
Itse luonnehtisin vaimoani kylläkin älykkääksi, mutta liiankin viisastelevaksi ja aivan toivottomaksi töiden laskijaksi. Lienee kotoa opittu, mutta mikään ei tunnu olevan kamalampaa kuin se, että jos joku toinen on töissä selvinnyt häntä helpommalla. No näitä päivän tapahtumia olen vuosia kuunnellut sujuvasti ja koittanut joskus varovasti jotakin esittääkkin, mutta minkäänlaista arvostelua ei ole koskaan kestetty. Vaimoni työssäkäynnille ei ole juuri taloudellisia paineita, eikä sille, että vaimoni tappelee esimiehensä kanssa kovasti työtunneista, jotta hän saisi niitä nykyistä enemmän. Päinvastoin, olisi mielestäni parasta, ettei hän olisi täysaikaisena, vaan olisi enemmän kotona lasten kanssa, kun itse en paljoa ehdi. Olen kuitenkin tukenut häntä ja kehoittanut joko ottamaan sairaslomaa tai hankkimaan liitosta apua, kun tuntee niin kovasti itsensä esimiehensä syrjimäksi. Ymmärrän kyllä esimiehenkin halua välistä näpsäytellä ylimielistä ja viisastelevaa vaimoani, vaikkei esimiehen keinot kyllä aivan lain kirjainta aina noudata. Olen myös kehoittanut vaimoani ottamaan lopputilin tai hakemaan töitä muualta, jos ahdistaa.
Eli mielestäni olen tukenut häntä siinä mielessä ehkä liikaakin, ettei minun puoleltani ole minkäänlaisia paineita hänen tehdä yhtään mitään, mitä hän ei halua. En mielestäni kuitenkaan voi puuttua hänen työpaikkansa sisäisiin asioihin, vaikka välistä tuntuu, että vaimo odottaa, että kävisin tinttaamassa hänen esimiestään turpaan. Siellä nyt vain on sattumalta kaksi liian vahvaa naista samassa paikassa jälleen kerran.
No tänään oli taas jokin tavallista kamalampi päivä ja tavallista epäoikeudenmukaisempaa. Hirveä kälkätys monta tuntia, kun yritin katsella televisiota. Ja kun ei ihan totta jaksa pätkääkään kiinnostaa oikeasti, vaikka kiinnostunutta esitänkin, sanoin, että ota nyt helvitti yhteyttä sinne liittoon ja riitele kunnolla tai tyydy siihen mitä on, turhaan itseäsi rasitat tuollaisten miettimisellä. Tähän vaimo pimahti aivan totaalisesti, nousi sohvalta ja "kiitti" siitä että tuen häntä, painui ovet paukkuen makuuhuoneeseen nukkumaan.
Mua lähinnä huvittaa. Tässä on poikkeuksellisesti istuttu netissä ja kateltu kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mielestäni minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää, enkä sellaista edes aio.
Mielenkiinnolla odotan mitä huominen tuo.
Meillä ei ylleensä riidellä lainkaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Luulen että työ on vaimollesi henkireikä.
Meillä mies meuhkaa puhelimessa pitkin päivää
työasioitaan ja illalla pitäs jaksaa vielä kuunnella kaikki ne kusipäiset saamattomat alaiset, kuinka hän oli tänään sitä ja tätä (on muuten DI)ja eilen hänkin lähti ovet paukkuen nukkumaan kun en jaksanut, eikä stana kiinnostanut, mitä siellä töissä taas oli ollut.
Opettele ilme - kuuntelen- ja myötäile joillain pikkusanoilla,-opettele niinkö ahaaa vai niin-
niin minä teen kun on tavallinen päivä. Ts. en kuule suurinta osaa koko jutuista oon vaan kuulevinani :))))
kuin mies, :) eikait, mutta jos mies tekee samalla tavalla, naiset valittaa että mies ei kuuntele/ osaa kuunnella,
mutta sinä taidat nyt ymmärtää
Voin esimiehenä (ktm) kertoa, että tuollaisia tyyppejä kun vaimosi, riittää työpaikoilla liiankin paljon. Ovat muuuten todella rasittavia "minä minä" tyyppejä, jotka jyräävät kaikki, tekien ILMAPIIRISTÄ ahdistavan, mikä tietenkin johtaa siihen, että tuottavuus yms.laskee. Kantsis varmaan vähän yrittää takoa järkeä päähän, työpaikoilla nimittäin tarvitaan NÖYRYYTTÄ, jos meinaa ihmisten kanssa tulla toimeen. Ja sosiaaliset taidot ovat taas avaimet menestymiseen uralla. Vaimosi ei ehkä tätä ymmärrä. Mutta kuten sanottu, näitä "bitchejä" riittä ,jotka luulevat, että kaikki ovat heitä vastaan ja aina! outoa...
Ajattelin vain kertoa, että sitten on myös sellaisia esimiehiä, jotka luulevat, että esimiesasema antaisi minkäänlaisia oikeuksia mihinkään muuhun, kuin täysin TYÖTÄ koskevaan alaisen ohjaamiseen. Luulevat, että esimies on jollain tavalla oikeutettu tietämään/ kyselemään/ ohjaamaan/ määräämään alaisen muista kuin työhön liittyvistä asioista. Ethän sinä vain ole sellainen?
Terveisin, Gradua vaille ktm
Niin, no tuohan nyt on ihan itsestäänselvyys? Olenko jossakin väittänyt muuta?
En väittänyt, että olisitte kirjoittanut niin. Mutta ehkä joku voisi saada sellaisen käsityksen, että Teillä on oikeus puuttua alaisten elämään ja mielipiteisiin. Toivottavasti ette luule, että minä erehtyisin ajattelemaan jotain sellaista.
Sullahan on selkeästi jäänyt aamulääkkeet ottamatta, arvoisa Jekki???
Täytyypä lähteä lääkärille, kun Esimies on sitä mieltä.
Onko sulla jotain esimiehiä vastaan, vai vituttaako sinua se, että SINÄ ET OLE ESIMIES?
Ei nyt mitään muuta erityistä, kuin että jos tulen joskus ylenemään asemaan, jossa alaisenani on esimiesasemassa olevia työntekijöitä, niin takuuvarmasti pidän huolen siitä, että nämä esimiehet ovat oikeudenmukaisia. Mikä on aivan hyvin mahdollista, siis että tulen joskus sellaisessa asemassa olemaan.
no jos joku on varma niin se on ainakin ihan varma!!! Pidä huoli myös siitä, että ARVOSTAT muitakin työntekijöitä kuin itseäsi... Nyt kaikesta päätellen et arvosta muutakuin omaa egoasi (joka on aivan verran liian suuri työelämään). Mutta oppia ikä kaikki.
esimiesasemaan. Toivottavasti. Tuollainen luokka-ajattelu ja herraviha on niin mennyttä aikaa ettei sillä tyylillä johdeta enää nakkikioskiakaan. Neuvostoliitto kaatui jo, hyvä Jekki.
Siis naisesi mielestä on kamalaa, jos joku tekee vähemmän töitä kuin hän??? Voi apua. En haluaisi päivääkään katsella noin asennevammaista työntekijää. Itseäni on ainakin aina motivoinut se, että yritän kaikkeni tehdä enemmän kuin muut! Tulee hyvä mieli siitä, kun muut ajattelevat että olen ahkera ja tavattoman tehokas, ja lisäksi tulee hyvä mieli siitä, ettei työkavereitteni sitten tarvitse niin hulluna juosta. SE on hyvää HENKEÄ.
mua ihan nauratti kun sanoit että vaimo "kiitti"
ja poistiu makkariin.
Minä kun olen saanut noita samanlaisia "kiitoksia"
vaikka kunka paljon 20 v. liiton aikana.
En tiedä mistä johtuu, mutta ne säväyttää joka kerta samalla lailla.
miehenä ollut loistavana tukena vaimosi tilanteessa. neuvosi ovat hyviä ja kaikenkattavia joiden avulla vaimosi selviäsi ongelmistaan...jos vain haluaisi. Vaikuttaa nimittäin siltä, että vaimosi on niitä ihmisiä jotka salaa nauttivat siitä, että heillä on jotain mistä valittaa ja paasata. Siksi hän ei halua todella hakea apua esim. liitosta. Hän suuttui sinulle, koska tuki mitä hän TODELLA haluaa on se, että yhtyisit hänen kanssaan samaan paaapatuksen ja marmatukseen pomostaan ja työkavereistaan ym. Ehdotuksesi liittoon soittamisesta ei siis ole hänen kaipaamaan tukea.