Niinpä. Siinäpä kysymystä kerrakseen. Mieheni jätti minut reippaat pari kuukautta sitten toisen naisen takia. Iski kunnon kriisi ja päättii vaihtaa koko elämänsä uuteen. Ja nimenomaan KOKO elämänsä. Meni vaihtoon työpaikka, auto, asunto ja eukko. Itse olen jo paremmin jaloillani käsiteltyäni asiaa ystäväni kanssa joka on alan ammattilainen ja lukemalla lukuisia kirjoja aiheeseen liittyen. Minulla on edessä tietysti parenemisprosessi ja nyt musta tuntuu että olen siinä vaiheessa että haluaisin lopettaa tämän valheessa elämisen täällä töissä ja ottaa sormukset pois.
Ongelmaksi muodostuikin että miten asiasta kerron? Muutama lähin työkaveri tietää totuuden koska työni laatu kärsi aluksi suunnattomasti ja oli pakko pyytää hieman ymmärrystä ja tukea lähimmiltä työtovereilta mielialojeni ja työntuloksen takia. He eivät asiasta täällä ole kellekään kertoneet. Työskentelen pääasiallisesti miesten kanssa joka tuottaa mulle sen suurimman ongelman. Miehet eivät juuri tiedä kuinka käyttäytyä tällaisessa tilanteessa. Pelkään että he rupeavat välttelemään minua tai juoruamaan selän takana. Ja juoruja varmasti syntyy koska olemme ollemme olleet naimisissa vasta 1,5 vuotta, vaikkakin yhdessä 11 vuotta. Itse olen valmis vastaamaan kysymyksiin jos jollain on niitä esittää mutta varmasti ei kukaan uskalla edes tulla kysymään.
Tänään olisi illalla naisille tarkoitetut juhlat työkaverini läksiäisten muodossa. Pitäisikö minun ottaa rehellisesti sormukset pois ja odottaa että joku asiasta kysyy jotain vai itse kertoa asiasta ja ilmoittaa ettei tuo salaisuus ole? En ollenkaan tiedä miten minun tätä aihetta pitäisi lähestyä. Onko kellään vinkkejä kuinka tämän asian voisi hoitaa? Onko parempi vaan sanoa että ero tuli selittelemättä vai ilmoittaa jotenkin lyhyesti ja ytimekkäästi että "ukko vaihtoi parempaan"?
Vinkkejä siis otetaan vastaan.....
Ongelmaksi muodostuikin että miten asiasta kerron? Muutama lähin työkaveri tietää totuuden koska työni laatu kärsi aluksi suunnattomasti ja oli pakko pyytää hieman ymmärrystä ja tukea lähimmiltä työtovereilta mielialojeni ja työntuloksen takia. He eivät asiasta täällä ole kellekään kertoneet. Työskentelen pääasiallisesti miesten kanssa joka tuottaa mulle sen suurimman ongelman. Miehet eivät juuri tiedä kuinka käyttäytyä tällaisessa tilanteessa. Pelkään että he rupeavat välttelemään minua tai juoruamaan selän takana. Ja juoruja varmasti syntyy koska olemme ollemme olleet naimisissa vasta 1,5 vuotta, vaikkakin yhdessä 11 vuotta. Itse olen valmis vastaamaan kysymyksiin jos jollain on niitä esittää mutta varmasti ei kukaan uskalla edes tulla kysymään.
Tänään olisi illalla naisille tarkoitetut juhlat työkaverini läksiäisten muodossa. Pitäisikö minun ottaa rehellisesti sormukset pois ja odottaa että joku asiasta kysyy jotain vai itse kertoa asiasta ja ilmoittaa ettei tuo salaisuus ole? En ollenkaan tiedä miten minun tätä aihetta pitäisi lähestyä. Onko kellään vinkkejä kuinka tämän asian voisi hoitaa? Onko parempi vaan sanoa että ero tuli selittelemättä vai ilmoittaa jotenkin lyhyesti ja ytimekkäästi että "ukko vaihtoi parempaan"?
Vinkkejä siis otetaan vastaan.....
Vastaukset 22
Vanhimmat
töissä vaan niille työkavereille jotka oli muutenkin luotettavia,sillä en olis jaksanu jos joku suupaltti olis alkanu pelleilemään minun erollani.Suojelin itseäni että kerroin työnjohtajalle ja vain parille luotettavalle työkaverille.Sillä tavalla jaksoin pahimman yli ja kun sain voimat takasin olin avoin kaikille!Voimia!
Ihan suoraan ja rehellisesti kerrot. Ja heti sormukset pois, mitä sä niitä enää pidät! Kertomalla mahdollisimman suoraan minimoit selän takana käytävät paskapuheet ja spekulaatiot.
Voimia sulle hirmusesti.
Yksi tapa on kertoa vain tietylle porukalle mutta silloin muut alkavan loanheiton ja spekuloinnin.
On kokemusta, kertomalla suoraan tällaisestä et jätä muille märehdittävää!
Menin tuossa vuodenvaihteen jälkeen koulutukseen jossa tapasin uusia ihmisiä, kerroin heille jo toisena päivänä tilanteen jossa olen. Ero on laitettu vireille marraskuun alkupuolella Vaimon jäätyä kiinni työpaikka suhteesta joka oli pyörinyt selkäni takana pari kuukautta.
Mitä tuosta kiertelemään koska ei aina jaksa olla niin hyvällä tuulella ja olo varmaan näkyy naamasta. Ei oikeastaan ole tullut kuin kunnioitusta siitä että osaa tunnutstaa ongelman ja yrittää päästä kasaan. Ei muuta kuin rohkeutta, rehellinen ja suora ihminen pärjää aina.
Voimia ja jaksamista.
Ehkä olen originelli tässä pulmassa, mutta kerroin erostani työpaikalla vasta vuosia myöhemmin.
Pienessä työyhteisössä kertomisesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Työyhteisö voi muutenkin pahoin organisaatiomuutosten kourissa.
Kun sitten aikojen päästä kerroin asiasta työkavereilleni, tieto toi elämääni paljon naurettavia asioita.
Olen koko ajan pitänyt sormusta sormessani ja pidän jatkossakin. En halua kertoa yksityiselämästäni enää yhtään mitään työpaikallani.
Teen työni ja viihdyn omissa oloissani. Nämä anonyymit nettipalstat ovat siunattu asia.
Tietääkseni exänikin lukee juttujani.
Ja sitten väittää ettei kuulema alennu sille tasolle, että tänne kirjoittaisi. Mutta alentuupa pettämään puolisoaan ja sitä alemmas on minun mielestä paha päästä.
..kertoa työpaikalla. Mitä vähemmän tietävät, sen parempi. Jos asia ei vaikuta työntekoon, ero ei kuulu työkeskusteluihin. Työtovereitaan ei voi valita, mutta ystävät voi.
Sormuksia saa pitää muutenkin, kuin naimisissa ollessaan. Sormus on vain sormus, ei siihen mitään syviä asioita kannata mielessään sitoa.
Ihan hyviä kommentteja todellakin suuntaan ja toiseen. Itse olen periaatteessa tuon suoran totuuden puhumisen kannalla koska haluan välttää ne juorut mitä kiertää selän takana sen jälkeen kun otan sormukset pois. Puhumattakaan siitä jos jossain vaiheessa tulevaisuudessa joku näkee minut kaupungilla toisen miehen kanssa. Siitähän se huhumylly vasta käyntiin lähtisi ja minut nopeasti leimattaisiin avioliiton rikkojaksi. Sekös se tässä tilanteessa vasta kivaa olisikin.
sillä mitä joku omaa elämää vailla oleva pikkusielu suhteiluistasi ajattelee? Et sä ole asioistasi tilitysvelvollinen kenellekään, kaikkein vähiten työ"tovereillesi". Jos sä seisoisit omilla jaloillasi et murehtisi sekuntiakaan mitä joku toinen ajattelee mutta kun sut on ehdollistettu miellyttämään niin siinähän sitten miellytät kun et muuhun kykene etkä parempaa ansaitse.
ei taida olla suotta eronnut
Mulle ei olisi tullut mieleenkään, että erosta pitää kertoa töissä... Mitä se kollegoille kuuluu?
Voi herra isä. En muuta osaa sanoa. Mitä ensinnäkään välität siitä miten muut ihmiset suhtautuvat? Se on sinun erosi ei heidän. Jos otat sormukset pois niin otat. Jos siihen joku takertuu niin puhut tai et. Tosiasian voi tietysti sanoa, että olet eronnut. Jos kysyy koska kerrot milloin, ja asiastahan ei tarvitse puhua kenenkään sellaisen kanssa jonka kanssa siitä ei ole hyvä puhua. Uteluihin voi sanoa asiallisesti ettet nyt haluaisi puhua asiasta ja hymyilet päälle. Sinun ei tarvitse tehdä aloitetta. Jos juoruja ja paskapuheita pelkäät pysy kotona. SINUN ei tarvitse lähestyä eroasi millään lailla. Mietit vain etukäteen kenen kanssa suostut puhumaan siitä jos kysyvät, ja sen lisäksi mkuinka paljon siitä haluat puhua. Korrektia olisi ex-puolisoasikin ajatellen, ettet mene yksityiskohtiin. Syyksi riittää että olette tulleet siihen tulokseen että parempi erota. Mitä enemmän heille kerrot, sen enemmän heillä on juoruille pohjaa. Mitä vähemmän tietävät, sen vähemmän perusteita. That's it.
kertovat juoruajasta enemmän kuin juorujen kohteesta...mieti sitä.
Yleensä juoruilua pelätään enemmän kuin ansaitsee. Ei terveet ihmiset ole niin kauhean kiinnostuneita muiden asioista, että oikein jaksaisivat juoruja levitellä. Omissa asioissa riittää miettimistä ihan tarpeeksi. Jos taas jossain oikeassa asiayhteydessä toteaa lyhyesti jo julkisen tiedon jonkun eroamisesta, niin onko se niin kamalaa. Tottahan se silloin on.
Tietysti jos on pitänyt yksityisasiansa jo muutenkin omana tietonaan, niin ei kait sitä tiedotuslinjaa tarvitse muuttaa. Minun työpaikoillani kyllä kahvipöydässä on keskusteltu muistakin kuin työasioista.
Itse ilmoitin erostani ihmisille silloin, kun se tuntui luontevalta ja helpottaahan se jos ihmiset ovat jotain muuta kautta saaneet sen selville. Ei tarvitse aina tuttavien kanssa tavatessa aloittaa eroinfolla. Ei minusta ollut ollenkaan kamalaa, jos tällaisessa tilanteessa tuttavani ilmoitti jo kuulleensa asiasta.
Naapuri pisti talonsa myyntiin eroni aikoihin. Työpaikallani kerrottiin yleisesti, että minun taloni on eroni takia myynnissä. Muun emäntä kuulemma aikoi jo tulla hieromaan kauppoja, mutta joku asioista paremmin tietävä ehätti välille.
Juu ,ja minä tapasin työmatkalla ihmisen, jonka kanssa seurustelin juorujen mukaan jo ennen kuin oltiin lähdetty sinne matkalle.Oltiin kuulema junailtu silleen että mennään samaan aikaan samaan paikkaan. Ei oltu kumpikaan kuultukaan toisistamme kuin pari päivää ennen matkaa, kun otin yhteyttä kysyäkseni onko hän menossa sinne samaan paikkaan. Nähtiin siis eka kerran lähtöselvityksessä. Käsipäivää sanottiin, hyvin vähän puhuttiin keskenämme työasioista, eikä kohteessakaan nähty kuin pakollisilla lounailla. Vieraaksi jäätiin toisillemme, mutta juorut eivät siihen loppuneet. Olivat aivan varmoja muut että tapaillaan salaa mun luona. Olin juuri muuttanut yhteen toisen tyypin kanssa ja ei olisi elämään ketään toista mahtunutkaan ;)
Vasta kun olin muuttanut pois. Yllätys oli kaikille suuri. En tiedä mitä selkäni takana puhutaan, mutta en sitä jaksa ajatellakaan, enkä välitäkkään. Jos joku kysyy, vastaan rehellisesti. Muutoin en asiasta puhukkaan, teen työni niin hyvin kuin se tilanteeseen nähden on mahdollista. Sormukset otin heti pois. Voimia sinulle!
Ei omia asioita tarvi kertoo elleen. Ei munkaan työpaikas kukaan tiedä et oon eronnu. Ei olla porukan kans missään tekemisissä töiden jälkeen, joten kukaan ei teidä.
Kerron aina mun miehestä ja käytän me muotoa, niin ei kukaan osaa ajatella.
Ei kaikki sukulaisetkaan tiedä.
Miksi kerrot miehestäsi ja käytät me muotoa? Eikö se ole itsepetosta tai jotain? Miksi eron tunnustaminen on sinulle niin vaikeaa? Pitäisiköhän sinun ajatella asiat uusiksi. Entä sitten, kunhan muille asia selviääkin, sinulle luultavasti nauretaan.Tunnusta vain reilusti itsellesi, että olet eronnut.Tsemppiä!
Kerro suoraan niin mäkin työpaikalla sanoin että vaimo löysi chatista paremman..ymmärtää taas mua töissä vähän paremmin..elämäähän tää vaan on ja juttelet sä muistaki asiosta töissä?
En osaa auttaa sinua, mutta miten ihmeessä nuo sormukset ovat sinun "suojasi"? Minä olen naimisissa, mutta en ole pitänyt sormuksia päivääkään kahteen vuoteen. Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei meillä ole käytännössä ns. avioliittoa. Tunteet ovat kuolleet jo aikapäiviä sitten, mutta ei ole vain osannut erota. Kukaan töissä ei ole kysynyt, alussakaan, missä sormukseni on.
Jotenkin minusta tuntuu, että miehiä tuskin kiinnostaa niin paljon, että juoruaisivat. Kenties paremminkin joku kiinnostuu sinusta, kun olet vapaa.
Ehkä kuitenkin olisi parasta ottaa ne sormukset pois ja kertoa lyhyesti sitä muka, jos joku kysyy. Ei kai sitä nyt yhteisesti tarvitse kenellekään sanoa,ellet nyt välttämättä halua. Ei ole "työasia".
Tsemppiä sinulle!
ellet halua! Niin yksinkertaista se on. Ei solmitusta avioliitostakaan ole pakko kenellekään työkaverille kertoa. Sormukset voi jättää pois, kun siltä tuntuu. itse en käytä kesäisin sormuksia ollenkaan ja talvisin käyttäisin edelleen sormuksia molempien käsien nimittömissä ja keskisormissa, vaikka eroaisinkin... Ehkä ostaisin uudet sormukset jossain vaiheessa.