Mihin kaukosuhde kaatuu?

Tyttöystäväni on kahdeksan tuhannen kilometrin päässä, ollut jo puolentoista vuoden ajan. Aikoinani löysin hänet komennukseni aikana.

Yhtenä yönä tässä muutamia viikkoja sitten heräsin siihen että tajusin täysin selvästi että minä tuskin saan uutta komennusta sieltä ja hänenkin on työsuhteista johtuen hyvin vaikea muuttaa tänne. Se oli todella surullinen hetki.

Rahaa palaa valtavasti tapaamisiin eikä silläkään mitään väliä mutta kun ei millään enää meinaa jaksaa jatkuvaa ikävää. Monesti vain ihmettelee että miksi pitää olla niin että on löytänyt elämänsä naisen muttei kuitenkaan saa elää hänen kanssaan.

Saa nähdä kaatuuko meillä suhde mutta jos kaatuu niin se sitten kaatuu näihin käytännön järjestelyiden mahdottomuuteen. Kun ei ole varaa elää ilman töitä ja töitäkään ei meinaa saada toiselta puolen maapalloa...

kun mies joutui vankilaan. Yhteistä ihanaa aikaa oli takana reilut kaksi vuotta. Halusin odottaa ja olinkin valmis siihen. Odotin uskollisesti miestäni, kaipasin ja ikävöin jatkuvasti mutta uskoin että tästä jos selvitään niin mistä vaan sitten. No kävi niin että puolet tuomiosta kun oli istunut, niin alkoi lomat.
Miheni hakkasi minut henkihieveriin päästyään lomalle. Ensin ryyppäsi päänsä täyteen ja sitten kävi väkivaltaiseksi, hän ei uskonut että minä olen ollut uskollinen. Päätin että väkivaltaista miestä en siedä, en vaikka olisinkin pettänyt. Olin huonona kuukausi kaupalla mutta siinä on periaate josta en tingi.

neljänvuoden yhdessä olo siihen että kun avokki lähti opiskelemaan noin 600km päähän niin löysi uuden ja salasi sitä minulta niin kauan että sain itse selville kun aloin epäileen kun se muuttui ihan eri ihmiseksi.eli petti muutaman kuukauden ja ei kertonut mitään vaan valehteli päin näköä.paskaa tuli niskaan oikeen lapio tolkulla.olisin itse vielä ollut halukas jatkamaan mutta toinen ei halunnut vaan vaihtoi tosi rakkauden johonkin ihan muuhun.nyt kuulemma vaan naidaan ja ollaan kavereita.ja vitut sanon minä.ei täälä voi luottaa mihinkään ja se että elää kaukosuhteessa niin en usko siihen enään pätkääkään että se onnistuisi.

Yleensä just siihen välimatkaan. Sitä nähdään niin harvoin, että tunteet alkaa viilenemään. Ikävä on kova, eikä jaksa kokoajan jossain mesessä kirjotella, tai teettää kauheaa puhelinlaskua. Kenties jompikumpi tapaa ihmisen omalla paikkakunnallaan ja ihastuu tähän. Mä tossa vähän aikaa sitten lohduttelin yhtä neitosta, jonka tämä kaukosuhde poikakaveri oli jättänyt naisen takia, jonka oli tavannut paikkakunnallaan.

itelläni on tosi onnellinen kaukosuhde tällä hetkellä mutta tiedän kyl miten koville se voi käydä..etääntyy kauheesti toisesta ku ei näe pitkään aikaan..mutta tällaiseenkin tarvitaan malttia ja uskoa..mietinkin usein ikävän yllättäessä että hyvää kannattaa odottaa!

Halusin vastata sinulle tähän henkilökohtaisen kokemukseni perusteella. Itselläni on ollut paikappaletta moisia ja kummatkin on kattunut silkkaan mustasukkaisuuteen/luottamuksen puutteeseen. Rakkauden täytyy tosissaan olla vakaalla pohjalla että saat jutun kestämään.