Olen seurustellut ihanan miehen kanssa 5 kk. Nyt on jokin alkanut tökkiä. En edes tiedä tahdonko nähdä häntä koska pelkään tavallaan että menetän hänet kuitenkin. Minulla on pitkä väkivaltainen suhde takanani, josta selviytyminen on työn ja tuskan tulos. Joskus tuntuu että en ole vieläkään siitä täysin yli. Väistämättä uuteen suhteeseen heijastuu yhtä sun toista, esim. on vaikea luottaa toiseen vaikka toinen ei ole tehnyt mitään miksi ei voisi luottaa. Mikä mua sitten nyt tökkii? Pelkäänkö sitoutumista? Jotenki on kaksijakoinen olo, toisaalta kaipaan häntä ja toisaalta pelkään tekeväni vääriä valintoja, esim. sitoudun liian aikaisin. Toisaalta hän tuntuu minulle täydelliseltä. Onko kellään mitään ajatusta mistä tämä tökkiminen voisi johtua?
sitoutumiskammoako?
5 kk:n jälkeen
4608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
liian aikaisin erosi jlk uuden suhteen.
ei siitä turhaan varotella...
olen vasta pari päivää yrittänyt raapia elämääni kasaan. "Sitoutumiskammoinen" mies jolla oli aivan sinun oireesi jätti minut, tai oikeammin sanoi haluavansa miettimisaikaa. Meillä noin 8 kk yhdessä. Ja sitten pommi. Tuosta luottamuksesta hän oli pommin räväyttänyt jo aiemmin mutta nyt halusi minun takiani lopettaa suhteen???????? Kuulemma jotta tulisi järkiinsä hän tarvitsisi aikaa.... Minusta se on lopetus.Meillä molemmilla takana avioerot joihin liittyy kolmas osapuoli .
Minä en ymmärtänyt koko sitoutumiskammoa koska itsekin olin omasta mielestäni halunnut pitää suhteemme sellaisena että mistään yhteenmuutosta tai muusta ei ole edes ollut kyse. Omat kodit molemmilla ja olin tehnyt jopa selväksi että toisen kodissa ollaan vain kylässä. Saattaa olla että kävin jo läpi sitoutumiskammoni aiemmin kun minulla meni aikaa ennenkuin pystyin myöntämään tunteeni. Hänelle niitten tunteitten ilmaiseminen ei ole ollut ollenkaan ongelma missään vaiheessa . Vielä silloinkin kun hän minut jätti puhui tunteistaan minua kohtaan???? Mutta kun vihdoin tajusin rakastavani ja sen myös hänelle kerroin alkoi tuntua niinpäin että hänelle alkoi kertyä sitoutumiskammoa samassa suhteessa.
Pitkä yksinolo ja hyvin lyhyet irtosuhteet 1-3 viikkoa ovat hänellä johtuneet juuri avioerosta. Sitten tulin minä ja vietimme aikaa sitten varmaan liikaa yhdessä koska tämä kummallinen sitoutumiskammo ilmaantui. Täysin turha ero tämä minusta on. Liian nopeasti antoi periksi.
Hänen ystävänsä sanoi minulle eilen että ilmeisesti exäni haluaa sitten olla lopullisesti ja ikuisesti yksin. Tarkoitti sitä että oli vihainen koska kaikki meillä jo näytti ulkopuolisten silmiltä siltä että meistä todella tulee oikea pari. Kukaan ystäväpiiristämme ei ymmärrä tätä asiaa. Nyt tuntuu todella pahalta nähdä ketään. Viime viikoina tiedän että useampi henkilö on pitänyt puhutteluja exälle nimenomaan siitä että mitä ihmettä hän pelkää ja että tuolla tavalla tulee menettämään minut. Siksi hän kai sitten teki sen itse...
Olen kyllä kyennyt onnellisena seurustelemaan ja asumaan miehen kanssa 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna paskamaisen eron jälkeen, ja sitten tapasin nykyisen miesystäväni. En olisi koskaan uskonut, että minut valtaisi jokin parisuhdeahdistus...olen aina pitänyt itseäni ehdottomasti parisuhdeihmisenä. En viihtynyt sinkkuna yhtään, kaipasin toisen ihmisen läsnäoloa ja läheisyyttä.
Nyt kuitenkin, puolen vuoden jälkeen, saan jotain ihmeellisiä ahdistuskohtauksia, vaikka miehessä ei ole mitään vikaa. Hän rakastaa minua, ja minä häntä..vaikka ehkä pelkäänkin aloittaa uutta suhdetta aiempien vastoinkäymisten jälkeen. Ehkä tässä on sitten kyse siitä, pelkää että taas käy niin, että luulee tämän olevan se lopullinen ja sitten pa-tam, ero.
Mies on jo puhunut yhteenmuutosta, mutten varmaan uskalla vielä. On kuitenkin hyvä että hänkin tietää tästä mahdollisesta sitoutumiskammostani, eikä painosta. Ei kai se kannata heittää hyvää syhdetta roskiin, pitää vain edetä hitaasti, ja toisen täytyy antaa toiselle myös sitä omaa aikaa.
Onnea teillekin!
samaa tyhjää lorinaa,te oletta varmaan murkkuja.