Rakastaako...

En tiedä.
Mutta mä olen mies, ja haluan kyllä että avokkini sanoo rakastavansa minua, vaikka näyttäisi sen muutenkin, tai muilla tavoilla.
Sanon itse hänelle päivittäin rakastavani häntä, mutta sitä "oikeaa" vastausta en ole saanut suhteemme aikana kuin 3-4 kertaa. Vois kuvitella että nää ois naisille tärkeämpiä asioita, että he "vaatisivat" enemmän sitä sanallista rakkauden osoitusta, mutta ainakin meillä se olen minä.
Joskus aikaisemmin alussa, tai ekana vuotena kyselin häneltä että "rakastatko", mutta kun en niihin vastauksia saanut, niin olen lopettanut kyselemästä. Mutta ei se muuta sitä ettenkö (jopa miehenä) sitä kaipaisi. Enemmän kuin joskus oisin voinut kuvitellakkaan. Emmekä ole mitään "niin nuoria", reilusti yli nelikymppisiä molemmat.
En tiedä, tälläistä tää vaan on.

On niin moneksi kirjoitti:

En tiedä.
Mutta mä olen mies, ja haluan kyllä että avokkini sanoo rakastavansa minua, vaikka näyttäisi sen muutenkin, tai muilla tavoilla.
Sanon itse hänelle päivittäin rakastavani häntä, mutta sitä "oikeaa" vastausta en ole saanut suhteemme aikana kuin 3-4 kertaa. Vois kuvitella että nää ois naisille tärkeämpiä asioita, että he "vaatisivat" enemmän sitä sanallista rakkauden osoitusta, mutta ainakin meillä se olen minä.
Joskus aikaisemmin alussa, tai ekana vuotena kyselin häneltä että "rakastatko", mutta kun en niihin vastauksia saanut, niin olen lopettanut kyselemästä. Mutta ei se muuta sitä ettenkö (jopa miehenä) sitä kaipaisi. Enemmän kuin joskus oisin voinut kuvitellakkaan. Emmekä ole mitään "niin nuoria", reilusti yli nelikymppisiä molemmat.
En tiedä, tälläistä tää vaan on.

monenlaisia. Itse en ole sitä rakastatko mua-tyyppiä. En tarvitse vakuutteluja, enkä kysele sitä mieheltäni.
Osoitan tunteeni halauksilla ja pikku paijailulla. Hellittelysanoja, kuten kultsi, rakkaani, armaani sun muuta, käytän ainakin viikoittain, ellei useamminkin. Mies harvemmin. Ohimennen annettu hipaisu tai hellä halaus, pusu poskelle tai muu vastaava antaa jo ihan mukavan tunteen.
Mekin olemme yli nelikymppisiä.
Voihan se mussukkasi vastataa vaikka hymyllä ja hmmm-sanalla?

On niin moneksi kirjoitti:

En tiedä.
Mutta mä olen mies, ja haluan kyllä että avokkini sanoo rakastavansa minua, vaikka näyttäisi sen muutenkin, tai muilla tavoilla.
Sanon itse hänelle päivittäin rakastavani häntä, mutta sitä "oikeaa" vastausta en ole saanut suhteemme aikana kuin 3-4 kertaa. Vois kuvitella että nää ois naisille tärkeämpiä asioita, että he "vaatisivat" enemmän sitä sanallista rakkauden osoitusta, mutta ainakin meillä se olen minä.
Joskus aikaisemmin alussa, tai ekana vuotena kyselin häneltä että "rakastatko", mutta kun en niihin vastauksia saanut, niin olen lopettanut kyselemästä. Mutta ei se muuta sitä ettenkö (jopa miehenä) sitä kaipaisi. Enemmän kuin joskus oisin voinut kuvitellakkaan. Emmekä ole mitään "niin nuoria", reilusti yli nelikymppisiä molemmat.
En tiedä, tälläistä tää vaan on.

..usein rutiiniin ja tylsään arkeen.käykö useimmille niin biologisen kellon tikittäessä aikansa?
Onko se vain tätä elämää, jota suorittamalla tai suorittamatta kuljemme kohti maatumista?
Kaikella on aikansa..."rakastaa ilman sanoja arkisestikin"...arjen tavallisilla teoilla?

Vaikea se olisi elää ilman niitäkin?

Rakastaa siis voi niin monella tavalla?