overdrive

Pakko vastata jo nimimerkinkin puolesta.. :)

Nämä käsitteet ovat osaltaan hiukan häilyviä ja pääleekkäisyyksiäkin ilmenee. Itse olen käsittänyt nämä näin:

Overdrive tarkoittaa (putki)vahvistimeen ajettavan signaalin voimistamista, jolloin vahvistimen ääni säröytyy. Eli vähän sama kun pistäisi vahvarista "nupit kaakkoon" jolloin se menee särölle. Kun vahvistimeen tulevaa signaalia voimistetaan, saadaa samanlainen särötys aikaan paljon pienemmillä volumeilla. Overdriveä käytetään usein putkivahvistimen oman särön yhteydessä vähän "rajumman" äänen aikaansaamiseksi.
Olen kuullut että transistorivahvareitakin olisi yliohjattu, mutta sen toimivuudesta en mene takuuseen. Saattaa olla että tomintasavut karkaa pihalle, mutta koska ei ole kokemusta niin en kommentoi sitä sen enempää.. Jätän sen suosiolla viisaammille..

Distortion taas tarkoittaa sitä että ääni särötetään ennen vahvistinta, mutta vahvistimeen menevää signaalia ei voimisteta overdriven tapaan. Tätä käytetään usein silloin kun vahvistimesta itsestään ei oteta minkäänlaista särösoundia.

Eli termit on periaatteessa noin, mutta niitä laitteita voi käyttää aivan miten itse haluaa, eli voi käyttää vaikka pelkkää overdrivepedaalia puhtaaseen kanavaan tai sitten voi vaikka yliohjata distortionpedaalilla putkipäätettä.. Aivan miten haluaa..

Säröpedaaleja kun ajatellaan niin niissäkin on kyllä merkintöjä overdrive ja distortion, mutta ne kuvaavat lähinnä sitä minkälaista säröä niistä tulee.
Esimerkiksi jos vaikka pedaalin kyljessä lukee overdrive, niin sillä ei välttämättä pysty kovinkaan paljoa vahvistinta yliohjaamaan.

Overdrive tarkoitaa että siitä tuleva soundi on sellainen kevyesti/keskivahvasti särötetty, kun taas distortion on huomattavasti rajumpaa äänensärötystä.

Nuo termit on vähän kuin viininmaistajilla, mutta jospa niistä nyt jonkunlaisen suuntaa antavan kuvan saa..

Jos jotain selvyyttä asiaan tuli, niin hyvä..
No, tekstin sekavuudesta päätellen pitäisi sanoa että jos jotain selvyyttä asiaan tuli niin ihme.. ;)

joskus 1900 luvun alkupuolella kun kitaristit soittelivat ensimmäisillä sähkökitaravahvistimilla niin niissä oli puhdas soundi. sitten joku keksi kääntää vahvistimen niin kovalle että vahvistin alkoi rätisemään ja sehän kuulosti hyvältä. näin oli overdrive keksitty vahingossa.

Sitten joku foliohattuinen sähköasentaja mietti että miten tuon overdriven saisi tehtyä jollain ulkoisella laitteella, ilman että vahvistinta pitää rätisyttää. ja silloin syntyi laite nimeltä dirtortion. sitten toinen valopää keksi että ov:nkin voi tehdä keinotekoisesti...

overdrive siis yliohjaa, vähän niinku vesi kiehuu kattilasta vahingossa ulos. dirtortionissa taas ääntä muokataan semmoseksi sahalaidaksi ihan tarkoituksella.

http://musalaite.net/artikkelit.lasso?cont=sahkokitarat

Kohdassa: Kitaraefekteistä

OD on tarkoitettu kahteen asiaan: a) Potkimaan vahvarin omaa särökanavaa. Ja b) toimimaan kevyenä putkivahvistinta muistuttavana särönä transistorivahvistimen puhtaan kanavan kanssa.

Oikeastaan kaikki säröpedaalit mukaan lukien fuzzit ja OD.tkin ovat distortioneja. Nimitykset ovat vain suhinaa tuulessa. Distortion = särö.

Yleensä distortionilla kuitenkin mielletään rankempi ''heavy'' särö. Sen sijaan overdrive yleensä virheellisesti mielletään pelkäksi blues-tiluttelijoiden speduksi, vaikka todellisuudessa nimen omaan monet extreme metal-heebot käyttävät overdrive-pedaaleja.

t. Oolofi-'83

Overdrive mielletään usein "miedompana" särönä ja distoriton sitten "aggressiivisempana" tai "karkeampana" särönä.

Overdrive pedaali pyrkii matkimaan/simuloimaan putkivahvistimen kuormittuneita putkia, jotka alkavat tuottamaan säröä signaaliin. Distortion pedaali tuottaa aggressiivisempaa signaalia ja säröä ja on useimmiten karkeamman kuuloista kuin overdrive. Jotkut pedaalit liukuvat kuitenkin toistensa tonteille, joten sukua overdrive ja distortion ovat tavallaan toisillensa vaikka eri asioita puhutaan.

Erityyppisiä pörinöitä, jotka ovat yhteydessä moraalin muroutumiseen. Toki tässä vain ruraalisilla jyväasteilla. Mikä on vielä kaunistakin.