OLIN PIENI ja kiltti poika. Suurperheen kuopus, josta kaikki huolehtivat, mutta jolta myös odotettiin ja vaadittiin paljon taitoja ja hyvää käytöstä.
ELETTIIN pimeätä 1960-lukua. Kansakoulussa oli loistava terveydenhuolto, johon kuului myös ilmainen hammashoito.
ERÄÄNÄ alkukevään päivänä menin reippaasti hammaslääkäriin, joka oli koulurakennuksemme ylemmissä kerroksissa. En osannut tuntea mitään erityistä pelkoa - kokematon 8-vuotias. Kaikki oli lähinnä suurta ja jännittävää.
ARVAAMATTA ja varoittamatta hammaslääkäri - tomera suurikokoinen täti - otti ikenistäni työntyvät kaksi hammasta hohtimilla pois.
KIERTELIN seuraavan välitunnin shokissa pihanperällä pidellen veristä nenäliinaa suuni edessä.
EN USKONUT tapahtunutta pitkään aikaan oikein todeksi.
TAPAHTUMA aiheutti tietysti pysyviä pelkoja. Pahinta oli varmasti yleinen luottamuksen menettäminen kanssaihmisiini.
NYT KESKI-ikäisenä miehenä en suinkaan muistele asiaa huvittuneena. Ei, toisinaan itken tälle, ja muille itseeni kohdituneille haavoittaneille asioille. Kyse ei ole masennuksesta - sen taudin kyllä tunnen. Kyseessä on yksinkertaisesti suru.
ELETTIIN pimeätä 1960-lukua. Kansakoulussa oli loistava terveydenhuolto, johon kuului myös ilmainen hammashoito.
ERÄÄNÄ alkukevään päivänä menin reippaasti hammaslääkäriin, joka oli koulurakennuksemme ylemmissä kerroksissa. En osannut tuntea mitään erityistä pelkoa - kokematon 8-vuotias. Kaikki oli lähinnä suurta ja jännittävää.
ARVAAMATTA ja varoittamatta hammaslääkäri - tomera suurikokoinen täti - otti ikenistäni työntyvät kaksi hammasta hohtimilla pois.
KIERTELIN seuraavan välitunnin shokissa pihanperällä pidellen veristä nenäliinaa suuni edessä.
EN USKONUT tapahtunutta pitkään aikaan oikein todeksi.
TAPAHTUMA aiheutti tietysti pysyviä pelkoja. Pahinta oli varmasti yleinen luottamuksen menettäminen kanssaihmisiini.
NYT KESKI-ikäisenä miehenä en suinkaan muistele asiaa huvittuneena. Ei, toisinaan itken tälle, ja muille itseeni kohdituneille haavoittaneille asioille. Kyse ei ole masennuksesta - sen taudin kyllä tunnen. Kyseessä on yksinkertaisesti suru.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...> Ei, toisinaan itken tälle, ja muille itseeni kohdistuneille haavoittaneille asioille.
Niin.
Kun se vielä tapahtuu, sinun parhaksesi tarkoitetun toiminnan, terveytesi hoidon nimissä!
Näinhän tästäkin toiminnasta ainakin kerrotaan ja sitä mainostetaan!
Luottamuksen menettäminen kanssaihmisiin, puhumattakkaan näitä erikoishoitoja? suorittavaan tahoon, myös hänen edustamaansa ammattikuntaankin!
Eikö tapahtumat sitten toiminnan kohteen, potilaan lisäksi ketään muuta, muita kiinnosta???
Surematon suru kasvaa kerrostalon kokoiseksi kiveksi sydämeen.
Lapsuuden pettymykset ja se mahdollinen yksinäisyys ja heikkous, esimerkiksi kaukaisista ja/tai ymmärtämättömistä aikuisista johtuva, jatkaa eloaan aina aikuisuuteemme saakka.
Jonain päivänä saattaa tulla tilanne, jossa tuo tuska purkaantuuu pidäkkettömästi.
Sitä itkua olen kuullut jo työssäni useaan kertaan.
Jospa voisimme itkeä surumme ja ahdinkomme jo ajoissa - lapsina!
...> Jospa voisimme itkeä surumme ja ahdinkomme jo ajoissa - lapsina!
Varmaankin itkisimme ja surkeasti, jos jo silloin vain tietäisimme mitä on myöhemmin tulossa, näillä terveytemme, hampaidemmekin hoitojen saralla!
Mutta kun silloin vielä uskoo kaikkeen hyvyyteen ja kauneuteen, lupauksiin ja mainoksiin kovin helposti, ajattelematta, että tämähän on vain sitä ulkoista kiiltoa, niin kovin kuuluvaa, paljon hyvää lupaavaa, kuin näkyvääkin eli mainontaa!
Toteutus kun sitten voi ollakkin jo aivan toinen juttu!
Muodostuneet kuvitelmat, kun sitten yht´äkkiä romahtavat, kerrostalokin voi olla kovin pieni kuvaamaan tätä pettymystä, rakenetun korttitalon romahdusta!
Minä taas kiltti, hiljainen tyttö. Hammaslääkärissä kävin myös 60-luvulla. Pelkäsin aina ihan hirmuisesti sinne menoa, mutta KOSKAAN ei sattunut, vaikka maitohampaita otettiin pysyvien hampaiden tieltä pois. En muista miten edes puudutetta laitettiin, mutta ikinä ei sattunut, joten kyllä kai sitä puudutetta oli laitettu jollain. Täti vain sanoi, että "nooiiin" ja hammas oli sen hyppysissä! Aivan mahtavia hyviä kokemuksia jäi noilta ajoilta, vaikka hirmupelon kanssa menin!
Toisin on nyt aikuisena! Olen saanut suorastaan kammon! Puudutteita en ole saanut halustani huolimatta joka kerta. Oma hammaslääkäri oli niin älyttömän pirullinen ja ei puuduttanut ollenkaan toimenpiteiden ajaksi. Leikattu on myös kerran ja siihen sentään tuli puudutus, mutta leikkaus kesti ja loppuvaiheessa alkoi kivut, joista sanoin, mutta seliteltiin vain, että puudutusneula käy myös kipeää. Homma hoidettiin tikkauksineen loppuun kivun kanssa. Leikkaus maksoi aika paljon, kun yksityisellä tehtiin, koska minulla ei ollut siihen aikaan mahdollisuutta päästä edes terveyskeskushoitoon, mikä ilmeisesti on kaikille tänä päivänä mahdollista. Lapsena koettu positiivinen hoitokokemus on aikuisena kääntynyt kammottaviksi kivuliaiksi hoidoiksi! Jospa vielä joskus löytäisin hammaslääkärin, joka sentään puuduttaisi hampaani käsittelyn ajaksi ihan niinkuin lapsena tehtiin, niin olisinpa ikionnellinen.
ettei suomessa tahdo saada kippunsa lievitystä.
Mun yli kaheksankymppinen äiti elää syöpänsä kanssa tuskassa. Kun kysyttiin että miks ei lääkettä, sanottiin että tulee riippuvaiseksi HAHAHAHAHHA.
Mun mielestä tuskaa tulis lievittää ihan helvetin vahvoilla lääkkeillä, ja yi 80 v sais olla spiidissä tai ties missä pöllyssä koko loppu elämänsä jos tahtoovat.
ole kullut, että kipuja ihmisen täytyy kärsiä, sen kirkkaamman kruunun sitten saa!
Näinhän se vastuullinen lääkärikin on varmaan asian ajatellut!
Muita pillereitä kyllä syötetään yli tarpeenkin. Usein pillereiden vähentämisen seurauksena potilaan kunto on parantunut huomattavasti!
Onko tämä sitten yleensä se tarkoituskaan?