Olen 31-v nainen ja koko ikäni taistellut huonon itsetunnon ja tunne-elämän vaikeuksen kanssa. Kotona ei paljoakaan positiivisia tunteita näytetty, enemmänkin huudettiin ja arvosteltiin. Olen ulkoisesti "pärjääjä" ja kukaan ystäväni ei uskoisi miten vaikeaa on ollut. Nyt olen käynyt terapiat ja lukenut kymmeniä kirjoja ja alkanut ymmärtää, että olen ihan ok tyyppi ja joku oikeasti voisi minuakin rakastaa. Mahtava tunne! Nyt pitää vain löytää se joku. Ja kello tikittää. Tekisi mieli itkeä hukkaan menneitä vuosia, jolloin pilasin kaikki seurustelusuhteet epäluuloillani. Mutta toisaalta se kaikki on tuonut minut tähän päivään. Olen toiveikas. Toivon että vielä löydän rakkauden ja ehkä saan kokea äitiydenkin! 31-v on paljon mutta toivottavasti ei liikaa..
Mutta mistä löytyy kumppani ja isä lapsille :) ?
Pk-seudulla asun ja baarielämä on todettu tuskallisen vaikeaksi maastoksi.. koska siellä tuntuu pätevän vain pinnallisuuden lait..
Mutta mistä löytyy kumppani ja isä lapsille :) ?
Pk-seudulla asun ja baarielämä on todettu tuskallisen vaikeaksi maastoksi.. koska siellä tuntuu pätevän vain pinnallisuuden lait..
Vastaukset 7
Vanhimmat
matkaa on jo takana, mut eiks ookki hieno tunne kun tajuu millä eväillä sitä on menossa ja mihin suuntaan. Tuosta eteenpäin se on ainaki helpompaa. Se sit kolahtaa kun on kolahtaakseeen :(.... :D
Järjestääkö paikallinen seurakuntasi kristittiyjen sinkkuiltoja. Tai osallistu muuhun seurakuntasi toimintaan. Tapaat siellä ylimalkaan mukavia ihmisiä ja voit ehkä löytää sen oikean, mukavan ja turvallisen miehen.
Suosittelen lämpimästi :)
Sun juttus tuntuu aika tutulta eli vaikka aikoinaan oli taloudellisesti ym. turvallinen ja päällepäin hyvä koti niin meilläkään ei tunteita näytetty ja jos näytettiin niin niitä negatiivisia vaan. Tietenkään meillä ei kehuttu ketään, joten itsetuntokin jäi kovin huonoksi. Samoin myös myöhemmässä elämässä tapahtunut ikäviä asioita ja ehkä vääriä elämän valintojakin. Sitten tietenkin kohtasin sen jota luulin elämäni naiseksi, mutta eihän siitäkään tullut yhtään mitään, koska nuo elämän surut olivat tehneet minusta syvällisen ihmisen ja tämä ex naisystävä suorastaan ahdistui kun puhuin tunteistani ja pahasta olostani. Vei suhteen aikana mun itsetunnon täysin ja vielä lopuksi loukkasi syvästi. Sen jälkeen itsekin vasta luin kirjoja roppa kaupalla ja tiedän nyt olevani kelpo ihminen ja aika poikkeuksellinenkin eli osaan ja haluan puhua tunteistani ja toisaalta nykypäivän yhteiskunta on mielestäni liian itsekäs. Nyt kun itsetunto on taas parempi niin toivoisi löytävänsä sen ihmisen, joka antaa mun elämälle sen merkityksen.
Itse en koe saavani yöelämästä mitään sellaista joka edistäisi tätä päämäärää eli valitettavasti sen oikean täytyy tulla työssä, työmatkalla tai asiointireisulla vastaan.
siitä en tiiä että mitenkä sen "oikeen" löytää.
Mutta se on huomattu,että kun tuolla maailmalla taapertaa ennakkoluulottomana ja positiivisen mielen kera,ni aikas paljon tulee vastaan mukavia ihmeisiä,elikkäs se voi löytyä ihan mistä tahansa..
ja yleensä silloin kun ei erityisesti ole ketään ees etsimässä.... hölmöö,niinkus aina :)
Olen kohta 28-vuotias mies, enkä ole ikinä seurustellut. Minua kiusattiin yläasteella ja itsetunto romahti täysin. Lopulta etsin ainoastaan vikoja itsestäni, en nähnyt itsessäni mitään hyvää. Vuodet kuluivat , mutta vasta viime syksynä huomasin olevani ihan normaali. Eli minussa ei ollutkaan mitään vikaa ,oli aluksi vaikea uskoa. Kävi siis samanlailla kuin sinulle. Tosi hyvä tunne. Sinun kannattaisi varmaan etsiä jokin harrastus jossa kävisi myös miehiä. Onnea etsintään!
En tiedä mutta musta tuntuu että niin monista
tuntuu samalta ja en osaa lohduttaa... että' se
siitä.
Silti omituisissa lehdiköissä kulkee kummallisia
kulkureita ja soittavat taianomaisia säveliä pilleillään... Ja jotain odottamatonta voi aina
tapahtua todella ::: JIMI