Voi hyvänen aika. Tämä ei oo reilua. Menee yöunet ja päiväunet (tai siis päiväunet nyt ei oikeestaan kadonnu). Päivät on ihan sekasi ja mikään ei mee niinkuin suunniteltu. Kohtalon huumori on minusta aika kieroa. :/.... :D
Sellaiset pari vuotta on nyt menny ihan kivasti, silleen että suuremmin ei oo jääny asiat painamaan mieltä. Saanu suunnitella asiat eteenpäin ja tarttua hetkiin sillon ku tuntuu hyvälle. Nyt oon viimeset pari kuukautta asennoitunu silleen että pääsen sinne vaihtoon sinkkuna, eikä tarttee paljon uhrata ajatuksia koto-suomeen. Siistii =)ja menihän se ihan hyvin tähän saakka.
Nyt sit oltiin tossa poikien kanssa jättämässä hyvästejä baaritutuille. Siis viimeistä iltaa radalla, niin eikös se pidä törmätä tyttöön...anteeksi naiseen, joka on just "Se". Koko maailma tuntu pysähtyvän hetkeks ja polvet notkahti, kun katseet kohtas ekan kerran. Siitä se sitten lähti, numeroita vaihdettiin ja tavattiin taas seuraavana iltana. Ilta oli likipitäen täydellinen, jos sitä ristiriitaista tunnetta sisällä ei lasketa
Tämä ei tilanne ei voi olla todellinen. Just kun pääsee ihastumaan niin sit on lähdettävä pois. EN TAHO, mut jätänkö reissun väliin. -En taatusti tähän asti on tultu ja luvattu että sinne mennään.
Kaks päivää sitten oli ihan innoissaan ja kiemurteli jännityksestä päästä uusiin kuvioihin ja näkemään vähän muutaki. Kaks vuotta sinkkuna ja nyt 4 vuorokautta ennen uutta alkua pitää törmätä siihen ihmiseen joka vois saada maailman muuttumaan. Nää pari päivää on leijunu aivan pilvissä, mut kuitenki takaraivossa on se mylläkkä ja jossittelun koko kirjo.
Kun ei oikein tiedä että itkiskö vai naurasko. Kyllähän mulla ajotus on aina ollu pielessä mut tää on kyllä kaiken huippu. Kaverit nauraa kippurassa ja kyllähän tuo on ehtiny jo itseäänkin naurattamaan, mut sen tytön seurassa hymy vaan on aika tiukassa. Anna mun kaikki kestää.
Ei ois pitäny selvitä kun 4 päivää... 2 vuodesta se on puoli prosenttia. Onhan se kiva että elämä ei aina ihan helppoo ole, mut vois siinä nyt vähän olla jotain rajaa sentään. Kun ei oikein tiedä enää ees että miten päin tässä nyt olis. Hittolainen.
Sellaiset pari vuotta on nyt menny ihan kivasti, silleen että suuremmin ei oo jääny asiat painamaan mieltä. Saanu suunnitella asiat eteenpäin ja tarttua hetkiin sillon ku tuntuu hyvälle. Nyt oon viimeset pari kuukautta asennoitunu silleen että pääsen sinne vaihtoon sinkkuna, eikä tarttee paljon uhrata ajatuksia koto-suomeen. Siistii =)ja menihän se ihan hyvin tähän saakka.
Nyt sit oltiin tossa poikien kanssa jättämässä hyvästejä baaritutuille. Siis viimeistä iltaa radalla, niin eikös se pidä törmätä tyttöön...anteeksi naiseen, joka on just "Se". Koko maailma tuntu pysähtyvän hetkeks ja polvet notkahti, kun katseet kohtas ekan kerran. Siitä se sitten lähti, numeroita vaihdettiin ja tavattiin taas seuraavana iltana. Ilta oli likipitäen täydellinen, jos sitä ristiriitaista tunnetta sisällä ei lasketa
Tämä ei tilanne ei voi olla todellinen. Just kun pääsee ihastumaan niin sit on lähdettävä pois. EN TAHO, mut jätänkö reissun väliin. -En taatusti tähän asti on tultu ja luvattu että sinne mennään.
Kaks päivää sitten oli ihan innoissaan ja kiemurteli jännityksestä päästä uusiin kuvioihin ja näkemään vähän muutaki. Kaks vuotta sinkkuna ja nyt 4 vuorokautta ennen uutta alkua pitää törmätä siihen ihmiseen joka vois saada maailman muuttumaan. Nää pari päivää on leijunu aivan pilvissä, mut kuitenki takaraivossa on se mylläkkä ja jossittelun koko kirjo.
Kun ei oikein tiedä että itkiskö vai naurasko. Kyllähän mulla ajotus on aina ollu pielessä mut tää on kyllä kaiken huippu. Kaverit nauraa kippurassa ja kyllähän tuo on ehtiny jo itseäänkin naurattamaan, mut sen tytön seurassa hymy vaan on aika tiukassa. Anna mun kaikki kestää.
Ei ois pitäny selvitä kun 4 päivää... 2 vuodesta se on puoli prosenttia. Onhan se kiva että elämä ei aina ihan helppoo ole, mut vois siinä nyt vähän olla jotain rajaa sentään. Kun ei oikein tiedä enää ees että miten päin tässä nyt olis. Hittolainen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Monesti käy noin,siis että kiireinen mies sais naisen.Mulla päinvastainen tilanne,jos sattuis onnistamaan voisin keskittyä naiseen aivan täysillä.
En tiedä sitten kiehtooko naisia nimenomaan kiireinen mies,jospa sitä pidetään avuna.
..mutta jotenkin niin tyypillistä! :/
Uskallan kuitenkin suositella, että pysyt suunnitelmassasi ja lähdet, sillä muuten tulee harmittamaan ja lujaa -ennemmin tai myöhemmin- jos jäät Suomeen naisen takia. Eihän mikään estä teitä pitämästä yhteyttä ja näkemästä kun tulet takaisin..
Vähän vastaavanlainen tilanne vuosia sitten... Tapasin ravintolassa miehen. Siinä tiskillä heppu seistä törötti sen näköisenä että oli jo vähän odotellutkin minua. Sekunnissa tiesin että tässä se on. SE. Mies avaa suunsa; pesunkestävä jenkki. Ja vain tämän illan enää Suomessa. Aamyöllä lähtö. Sillälailla.
Ilta oli kaunis ja jatkui kunnes mies lähti aamun varhaisina tunteina kentälle ja sieltä eteenpäin maailman toiseen ääreen. Illan aikana ehdimme tutustua yllättävän hyvin ja oli sanomatta selvää että tarina ei yhteen iltaan lopu. Tunne oli erikoinen, vahva. 2 kuukauden kuluttua ensitapaamisesta lensin Isoon Omenaan tapaamaan miestä jonka olin tavannut siis vain kerran. No, sähköstit lenteli kyllä vilkkaasti ja puhelin kävi kuumana. Tapaamisen jälkeen suhde alkoi vakiintua, oli selvää että jatketaan ja jossain vaiheessa siirrytään miettimään asumisjärjestelyjä.
Siitä on nyt 7 vuotta. Ja edelleen suhde toimii, olkoonkin että se on kaukosuhde, mutta lentokoneet kulkee ja tapaamisia on helppo järjestää milloin minnekin - miehen työ kuljettaa ympäri maapalloa ja minä seuraan toisinaan mukana. Toistaiseksi en suostu muuttamaan Suomesta pois, mutta ennemmin tai myöhemmin päätös on tehtävä.
Luotin tuolloin vaistooni enkä ole katunut. "Sen" tapaamisen tietää ja tuntee niin vahvasti.Luota sinäkin vaistoosi äläkä päästä irti. Yhteydet toimii mistä päin maailmaa tahansa. Kun selvästikin olet rakastumassa, älä hyvä mies päästä irti tätä aarretta.
Kuitenkin kyse on vain 4 kuukaudesta. Miten nopeasti se meneekään. Tähän voisinkin sanoa että tapasit sentään suomalaisen naisen, be happy ja anna palaa. Kuka tietää mitä tästä vielä kehittyykään. Toivon parasta onnea teille molemmille. Sinä etenkin olet varmasti onnesi ansainnut.
Toista se on kun on mennyt hurahtamaan mieheen joka kyllä on rakas mutta ei juuri koskaan läsnä...
Perhana. Ei todellakaan ole helppoo. Se elämä.
Taitaa olla aikas ongelmallinen tilanne sinulla mihin on aikas vaikea antaa mitään selventävää vinkkiä. Parempi vaan on kuunnella mitä itse tahdot, mielesi tekee lähteä sinne mainitsemallesi reissulle hyvä niin mut muista sinne pääsee myöhemminkin kun taas välttämättä sitä oikeata ihmistä ei tapaa kuin kerran elämän aikana. Kyllähän sitä yhteydem pito toimii matkojenkin takaa, ainakin jonkin aikaa. Sinun tapauksessasi kuitenkin ollaan vasta ihastumisen asteella ja tilanne voi olla totaalisen erinlainen kuukauden päästä. Tee nyt sitten päätöksiä todellakin kun mieli on tuossa ihanassa tilassa kun mistään ei tunnu tulevan mitään selvää ja ajatukset kallistuu vain yhteen ihmiseen.
Elämme täällä kuitenkin vain kerran ja ajattele tarkkaan mitä elämästäsi haluat, eilistä päivää ei voi uusia.
Elämä ei ole aina reilua mutta kuitenkin rehellistä ja suora viivaista.
Ei tää nyt ongelmallinen ole. Siitä reissusta on jo kavereiden kanssa lyöty kättäpäälle. "Huvittaa" vaan tämä tilanne. Se on varmaan se surullisen kuuluisa Murphyn laki.
Joo onneks se tyttö on suomalainen. Tai tavallaan ois paljon helpompi, jos se ois jostain etempää niin paljon helpompaa olis sen reissun jälkeen pakata kamat ja lähtee perään, mut nyt pyöritään kuitenki samalla alueella ja kyseessä ei olis mikään varsinainen kaukosuhde, tai miten sen nyt ottaa. Onhan tossa välissä enemmän tai vähemmän matkaa ja yks raja.
Frederico, ihan ensimmäiseksi onnittelut! Eikö ole hieno tunne, kun löytää ihmisen, jonka luota ei tahdo pois:)
Silmääni pisti kuitenkin tuo lausahdus:
"Kaks vuotta sinkkuna ja nyt 4 vuorokautta ennen uutta alkua pitää törmätä siihen ihmiseen joka vois saada maailman muuttumaan."
Toiselta ei saa odottaa liikoja. Jos sä haluat saada maailman (maailmasi) muuttumaan, sen pitää lähteä susta itsestäsi. Yhdessä sen naisen kanssa te voitte saada sen muuttumaan, teille molemmille. Mutta ei niin, että toinen ihminen muuttaa sun maailman - liian suuret odotukset lastaat toiselle.
Neljä kuukautta menee lentäen. Lähde sinne reissuun hyvällä mielellä ja ajattele kuin Peppi Pitkätossu: "Jos ei koskaan olisi erossa, ei voisi tietää, kuinka ihanaa on palata takaisin."
En tietenkää odota liikoja. Ihan vaan sellaista pientä kipinää. Joka sytyttää sen kaiken energian mikä ihmisen sisimpään on latautuneena. Sitä vois tehdä mitä vaan ja miten vaan miten kauan tahansa. Yks pieni kipinä voi muuttaa maailman jos se iskee oikeassa paikassa.
Nyt kuitenki joudun sitomaan kaiken itteni sisälle ja tää kääntyy ihan päinvastoin.
Niinkuin tiedätkin, voi se kipinä kyteä pitkäänkin... Eli ei se peli ole vielä menetetty yhden reissun vuoksi!
Tästä vuorokausi ja siellä ollaan ja pysytään.
Oisinpa minäki noin luottavainen siihen kipinän kytevyyteen. Kahteen päivään tuskin tehdään lähtemätöntä vaikutusta. Etenki kun mulla on sellainen ikävä fiilis selkäpiissä.
Ei oikein tiedä että onko tää nyt ees oikein. Jäädä kaipaamaan jotain täältä kun edessä on miljoonakaupungin houkutukset.
Perhanan perhana *raapii päätään* piti tämänki nyt sattua. Toisaalta pakahtuu onnesta, mut sit epätietoisuus puristaa tota rintakehää niin että se tuntuu musertuvan.
kyllä nyt on frediä lyöty isolla halolla :)
ja ajoitus on mahtava...mutta niinhän se aina on.
ja niinkus itekkin tiiät,ni eihän se kumpaisenkaan tunne, mihinkäs katoa sun reissun aikana:)
kaikenkukkuraksi nyt ei oo pelkoa,että täysin huumaantuneena polttais suhteenalun pohjaan jo alkumetreillä.
Niin ja sitten vielä se ihastumisen aiheuttama sokeuskin on pois pelistä,kun vaihdatte jonkinaikaa "pelkästään" ajatuksia..
niih... ei oo helppoo,mutta helevetin mukavaa kuiteskin :):)
pahkura pitää peukkuja!!!
just tollasta tyhmää se kohtalo mein päälle kasaa :( menee samaan kastiin "nytkunvihdoinolenvarattukaikkiyrittää"-kanssa..
oon pahoillani sun puolest, vaikutat tosi mukavalt tyypilt ja tollanen on kettumaista.