Tä,ä pätkä on kesksustelusa "onko hälyyttävää" ja tämä on omaa tekstiäni.Selitän tässä alussa tilanteeni ja mietin että pitäisikö minun puhua anopin kanssa siitä millainen ukkoni isä on ollut...:
Olen miettynyt tuota että kun olen antanut hänen jo koskea itseeni.Repiä hiuksista ja kuristaa.Sen olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa.En tajua itseäni, sanon aina hänelle että jos vielä kerran kosket minuun tuolla tavalla, lähden kävelemään.En silti ole sitä tehnyt.Olen ajatellut sitä että olisi pitänyt lähteä heti kun hän petti minua, siitäkin huolimatta että hän lupasi että ei enää koskaan tee sitä.Mistä minä tietäsin voiko häneen luottaa enää..Hän käyttää henkistä väkivaltaa ja sanoo että minä itse kohtelen häntä huonosti.Ehkä ärähdän siivouksesta tai sotkemisesta. Ehkä sanon että nyt et juo että ei mene överiksi ja pidän pääni.Mutta yritän olla kahlitsematta häntä liikaa.Se on todella vaikeaa johtuen luottamuspulasta.Ei hän ikinä ennen ole minuun selvinpäin käsiksi käynyt, nyt hän teki senkin.Hän tietää että suhteemme on kysymysmerkin alla ja ymmärrän senkin että se loukkaa häntä kun en tiedä enää jaksanko/haluanko koko suhdetta.Olen pistänyt mietintään ihan vakavasti..Mutta se päätöksen vaikeus kun ajattelee että kyllä minä häntä silti rakastan ja entä jos en pysty enää luottamaan keneenkään ihmiseen.Entä jos törmään taas sellaiseen ihmiseen joka satuttaa pettämällä., sanoilla tai väkivallalla.Tiedän kyllä sen, että ei saisi ruveta pelkäämään elämää, mutta mitä enemmän minä tässä suhteessa olen, sitä skeptisempi ja pessimistisempi minusta tulee. Olen miettinyt sitäkin että puhuisin hänen äitinsä kanssa(anoppini) ja kyselisin hänen avioliitostaaan ex-mieheensä ja ukkoni isään,mutta onko se vähän typerää. En itse ehkä välittäisi jos ukko menisi puhumaan minun äidilleni.Mutta olen jotenkin huolissaan tunnusmerkeistä ja olisi "helpottava" tietää jatkuuko väkivallan kierre.Vaikka enhän minä ukkoani hänen isäänsä voi verrata, eri persoonahan siinä on kyseessä, mutta...MITÄ MIELTÄ, ANOPIN LUOKSE VAI EI?????
Olen miettynyt tuota että kun olen antanut hänen jo koskea itseeni.Repiä hiuksista ja kuristaa.Sen olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa.En tajua itseäni, sanon aina hänelle että jos vielä kerran kosket minuun tuolla tavalla, lähden kävelemään.En silti ole sitä tehnyt.Olen ajatellut sitä että olisi pitänyt lähteä heti kun hän petti minua, siitäkin huolimatta että hän lupasi että ei enää koskaan tee sitä.Mistä minä tietäsin voiko häneen luottaa enää..Hän käyttää henkistä väkivaltaa ja sanoo että minä itse kohtelen häntä huonosti.Ehkä ärähdän siivouksesta tai sotkemisesta. Ehkä sanon että nyt et juo että ei mene överiksi ja pidän pääni.Mutta yritän olla kahlitsematta häntä liikaa.Se on todella vaikeaa johtuen luottamuspulasta.Ei hän ikinä ennen ole minuun selvinpäin käsiksi käynyt, nyt hän teki senkin.Hän tietää että suhteemme on kysymysmerkin alla ja ymmärrän senkin että se loukkaa häntä kun en tiedä enää jaksanko/haluanko koko suhdetta.Olen pistänyt mietintään ihan vakavasti..Mutta se päätöksen vaikeus kun ajattelee että kyllä minä häntä silti rakastan ja entä jos en pysty enää luottamaan keneenkään ihmiseen.Entä jos törmään taas sellaiseen ihmiseen joka satuttaa pettämällä., sanoilla tai väkivallalla.Tiedän kyllä sen, että ei saisi ruveta pelkäämään elämää, mutta mitä enemmän minä tässä suhteessa olen, sitä skeptisempi ja pessimistisempi minusta tulee. Olen miettinyt sitäkin että puhuisin hänen äitinsä kanssa(anoppini) ja kyselisin hänen avioliitostaaan ex-mieheensä ja ukkoni isään,mutta onko se vähän typerää. En itse ehkä välittäisi jos ukko menisi puhumaan minun äidilleni.Mutta olen jotenkin huolissaan tunnusmerkeistä ja olisi "helpottava" tietää jatkuuko väkivallan kierre.Vaikka enhän minä ukkoani hänen isäänsä voi verrata, eri persoonahan siinä on kyseessä, mutta...MITÄ MIELTÄ, ANOPIN LUOKSE VAI EI?????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etkö voisi jakaa tätä tekstiä osiin, ei jaksa lukea tällaista yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä.
Voi elämä, miksi sä nyt sinne anopille olet juoksemassa? Siis sulle sateli jo vaikka kuinka paljon todella hyviä neuvoja tuossa alempana, mutta vaikuttaa, kun et haluaisi uskoa niitä todeksi.
Ilmeisesti oletat, että anoppisi paljastaa jotain elintärkeää miehesi elämästä, jonka turvin jaksat seuraavaan hiuestenrepimiseen tai kenties nyrkiniskuun. Sitäpaitsi, vaikka appiukkosi olisi ollut väkivaltainen, niin mitä väliä sillä on sinun suhteessasi? Ei se oikeuta miestäsi lyömään sinua, vaikka olisikin nähnyt huonon esimerkin kotonaan.
Siis herää jo, ei se väkivalta lopu sillä, että uskot olevasi syypää miehesi "pahaan oloon" ja olet "ansainnut lyönnit". Ilmeisesti uskot todellakin miehen puolustelut lyömiseen nalkuttavasta ämmästä yms.
Miehelläsi on heikko itsetunto ja kaikki vika tulee olemaan AINA sinussa: teet kaiken väärin, nalkutat tyhjästä, et ymmärrä miestä ja hänen tarpeitaan.
Koita nyt vaan uskoa kokeneempia ja lähde vielä, kun pääset kettingistä irti!
Kaikkea hyvää sulle!
Ja hän kielsi sen että poikansa voisi olla talousrikollinen, väkivaltainen vaan sen sijaan syy oli minussa kun halusin erota.
Että ei se lohtu tule anopilta.