apua!

no ainakin se on täysikäinen mut mieleltään se on yks kakara!Kyl se oli vahinko mut minä ja se rakastetaan lapsia mut ehkä ei ollu oikea ajan kohta!Se kyl sano et ehkä myöhemmin mut eihän sitä tiedä millon me erotaan?Sä olet ehkä ihan oikees nois asios mut silti mä oon tappanu mun oman lapsen!Kiitos1-yksin-

miks näin? kirjoitti:

no ainakin se on täysikäinen mut mieleltään se on yks kakara!Kyl se oli vahinko mut minä ja se rakastetaan lapsia mut ehkä ei ollu oikea ajan kohta!Se kyl sano et ehkä myöhemmin mut eihän sitä tiedä millon me erotaan?Sä olet ehkä ihan oikees nois asios mut silti mä oon tappanu mun oman lapsen!Kiitos1-yksin-

Mieti onko oikein ettet saa tukea häneltä? Koska suhteessa ku ollaan niin kyllä sun pitää pystyä luottamaan siihen että voit turvautua poikaystävään silloin kun on tarvetta. Olet kuitenkin noin nuori ettet ehkä vielä ollut valmis äidiksi. Ja ehkä poikaystäväsikin pelkäsi sitä vastuuta mikä lapsesta tulee. Toivottavasti kuitenkin asiat selviävät ja jonain päivänä synnytät halutun ja toivotun lapsen! Onnea!

miks näin? kirjoitti:

no ainakin se on täysikäinen mut mieleltään se on yks kakara!Kyl se oli vahinko mut minä ja se rakastetaan lapsia mut ehkä ei ollu oikea ajan kohta!Se kyl sano et ehkä myöhemmin mut eihän sitä tiedä millon me erotaan?Sä olet ehkä ihan oikees nois asios mut silti mä oon tappanu mun oman lapsen!Kiitos1-yksin-

Et sinä mitään lasta tappanut. Kyseessä oli sikiö. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta en haluaisi, että sinä tuntematon kärsisit tunnontuskia tämän vuoksi. En itse usko, että sikiöllä on sielua ennen kuin vasta vähän ennen syntymää.

Miksi edes ajattelet, että sinun pitäisi tehdä lapsi juuri tämän pojan kanssa? Kirjoitat, että eihän tiedä, koska te eroatte. Teet lapsen sitten aikuisempana, ja aika näyttää, kuka tulee olemaan vakituinen kumppanisi. Harvoinpa noin nuorena aloitettu suhde kestäisikään aikuisikään. Elä vielä nuoruuttasi rauhassa. Ehdit vakiintua ja perustaa perheen sitten, kun olet aikuinen.

m kirjoitti:

Et sinä mitään lasta tappanut. Kyseessä oli sikiö. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta en haluaisi, että sinä tuntematon kärsisit tunnontuskia tämän vuoksi. En itse usko, että sikiöllä on sielua ennen kuin vasta vähän ennen syntymää.

Miksi edes ajattelet, että sinun pitäisi tehdä lapsi juuri tämän pojan kanssa? Kirjoitat, että eihän tiedä, koska te eroatte. Teet lapsen sitten aikuisempana, ja aika näyttää, kuka tulee olemaan vakituinen kumppanisi. Harvoinpa noin nuorena aloitettu suhde kestäisikään aikuisikään. Elä vielä nuoruuttasi rauhassa. Ehdit vakiintua ja perustaa perheen sitten, kun olet aikuinen.

Vilkaiseppa Yhteiskunta-palstaa. Sielläkin keskustellaan abortista.

abortti kirjoitti:

Vilkaiseppa Yhteiskunta-palstaa. Sielläkin keskustellaan abortista.

En löytänyt. Ei sillä, aihe ei sinänsä kiinnosta minua.

m kirjoitti:

Et sinä mitään lasta tappanut. Kyseessä oli sikiö. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta en haluaisi, että sinä tuntematon kärsisit tunnontuskia tämän vuoksi. En itse usko, että sikiöllä on sielua ennen kuin vasta vähän ennen syntymää.

Miksi edes ajattelet, että sinun pitäisi tehdä lapsi juuri tämän pojan kanssa? Kirjoitat, että eihän tiedä, koska te eroatte. Teet lapsen sitten aikuisempana, ja aika näyttää, kuka tulee olemaan vakituinen kumppanisi. Harvoinpa noin nuorena aloitettu suhde kestäisikään aikuisikään. Elä vielä nuoruuttasi rauhassa. Ehdit vakiintua ja perustaa perheen sitten, kun olet aikuinen.

Sikiö on syntymätön lapsi. Sikiöllä alkaa sydän lyödä noin 8 viikon ikäisenä. 12 viikkosnea se jo kääntää päätä ja hymyilee, jopa reagoi kosketukseen. Että kyllä se on täysi ihminen. Niin, Suomessa abortin voi tehdä 12. raskausviikkoon asti. Poikkeusluvalla jopa 24. viikkoon asti. Sen ikäinen lapsi voi selvitä vaikka syntyisikin keskosena!

En nyt halua tälle tytölle mitään tunnon tuskia aiheuttaa, vaikka en voikaan ymmärtää hänen ratkaisuaan. Tai voin ymmärtää, mutta en hyväksyä. Puhu jollekin ammattiauttajalle ettei sulle tule mielenterveydellisiä ongelmia asian takia.

muuten kyl jättäisin mut sit mul ei ois kattoo pään päällä ku kerroin vanhemmileni ni faija heitti mut ulos.Ja mä rakastan sitä.Ja se kuulemma rakastaa mua.kiitos vinkistä jos tulee riitaa ni mä voin jättää sen just ton takii!eihän se mikää mies ookkaa vaa pikku kakara ku se haluu kaikkee ja jos se ei saa ni sit se suuttuu.kiitos vinkistä.-yksin-

apua kirjoitti:

muuten kyl jättäisin mut sit mul ei ois kattoo pään päällä ku kerroin vanhemmileni ni faija heitti mut ulos.Ja mä rakastan sitä.Ja se kuulemma rakastaa mua.kiitos vinkistä jos tulee riitaa ni mä voin jättää sen just ton takii!eihän se mikää mies ookkaa vaa pikku kakara ku se haluu kaikkee ja jos se ei saa ni sit se suuttuu.kiitos vinkistä.-yksin-

Sanon että huh-huh!! Vanhemmuus on hukassa isältäsikin!! Olet alaikäinen ja vastuu sinusta on sinun vanhemmillasi. Jos isäsi nakkaa sinut ulos siksi, että olet raskaana, niin mikä isä se sellainen on!!
Pelkään, että etsit jonkinlaista isähahmoa, hulehtijaa ja suojelijaa ja sitä et tästä keskenkasvuisesta kaverista kyllä saa!
Et pysty hakemaan asuntoa kaupungilta koska he eivät ota alaikäisiä, etkä edes opiskelijasoluakämppää, koska tarvitset siihen vanhempiesi suostumuksen. Ja miten maksat vuokran?
Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kysele sitä kautta asuntoa, koska kotiin sinulla ei ole menemistä. He järjestävät sulle niin sanotun tuetun asunnon, eli saat apua ja tukea sosiaalitoimen ja lastenvalvojan kautta. Pääset ihan todella itsenäistymään, niin ettet ole nyt etkä myöhemminkään riippuvainen miesten armollisuudesta.
Jos koet, että yhteys sossuun on epäluottamuslause isääsi kohtaan ja että isäsi suuttuu ja ettet voi nousta isääsi vastaan jne ... niin unohda ne!! Ei oikea isä, joka rakastaa ja on kypsä vanhemmuuteen, nakkaa lastaan ulos kun lapsella on vaikeaa tai kun lapsi mokaa!!!
On ihan hyvä, että sinulla ei lasta ole, abortti oli täysin oikea ratkaisu. Lainaa kirjastosta kirja raskaudesta, mistä näet minkä näköinen sikiö oli abortti-vaiheessa. Varmaan murehtdit ja kannat taakkaa vielä kauan, mutta älä jää tähän, suuntaa eteenpäin. Ja osa surua on varmaan sekin, että isäsi ei hyväksynyt sinua, nakkasi ulos, isän rakkaus oli näin mitätöntä!!?? olet siis menettänyt lapsen (?) ja ennenkaikkea isän.

Haluat perheen ja rakkautta, niin kaikki. Mutta vanhemmuus ei ole saamista vaan antamista. Ei lasta tehdä "itselle": minä haluan lapsen, haluan rakastaa ja saada rakkautta, lapset ovat niin kivoja ja söpöjä, kyllä minä selviän uhmaiästäkin, haluan perheen ja kodin. Lapsi tehdään, kun on itsellä jotain annettavaa lapselle, kun on kypsä.. pahinta ei ole yövalvottamiset tai uhmaikä, vaan se lapsi todellakin on sinulla siinä koko loppuelämän ja vaikuttaa kaikeen: opiskeluihin, muuttoíhin, työpaikan vahtoon ja valintaan.. ja kannattaa tarkkaan katsoa, kenen kanssa lapset tekee!!

Odota, anna ajan kulua. Älä jää epätyydyttävään suhteeseen. Sinun kuuluu saada hyvä kohtelu. Lapsia kannattaa harkita sitten, kun on ikää enemmän, esim. 30 täytetyyään...

huhuh kirjoitti:

Sanon että huh-huh!! Vanhemmuus on hukassa isältäsikin!! Olet alaikäinen ja vastuu sinusta on sinun vanhemmillasi. Jos isäsi nakkaa sinut ulos siksi, että olet raskaana, niin mikä isä se sellainen on!!
Pelkään, että etsit jonkinlaista isähahmoa, hulehtijaa ja suojelijaa ja sitä et tästä keskenkasvuisesta kaverista kyllä saa!
Et pysty hakemaan asuntoa kaupungilta koska he eivät ota alaikäisiä, etkä edes opiskelijasoluakämppää, koska tarvitset siihen vanhempiesi suostumuksen. Ja miten maksat vuokran?
Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kysele sitä kautta asuntoa, koska kotiin sinulla ei ole menemistä. He järjestävät sulle niin sanotun tuetun asunnon, eli saat apua ja tukea sosiaalitoimen ja lastenvalvojan kautta. Pääset ihan todella itsenäistymään, niin ettet ole nyt etkä myöhemminkään riippuvainen miesten armollisuudesta.
Jos koet, että yhteys sossuun on epäluottamuslause isääsi kohtaan ja että isäsi suuttuu ja ettet voi nousta isääsi vastaan jne ... niin unohda ne!! Ei oikea isä, joka rakastaa ja on kypsä vanhemmuuteen, nakkaa lastaan ulos kun lapsella on vaikeaa tai kun lapsi mokaa!!!
On ihan hyvä, että sinulla ei lasta ole, abortti oli täysin oikea ratkaisu. Lainaa kirjastosta kirja raskaudesta, mistä näet minkä näköinen sikiö oli abortti-vaiheessa. Varmaan murehtdit ja kannat taakkaa vielä kauan, mutta älä jää tähän, suuntaa eteenpäin. Ja osa surua on varmaan sekin, että isäsi ei hyväksynyt sinua, nakkasi ulos, isän rakkaus oli näin mitätöntä!!?? olet siis menettänyt lapsen (?) ja ennenkaikkea isän.

Haluat perheen ja rakkautta, niin kaikki. Mutta vanhemmuus ei ole saamista vaan antamista. Ei lasta tehdä "itselle": minä haluan lapsen, haluan rakastaa ja saada rakkautta, lapset ovat niin kivoja ja söpöjä, kyllä minä selviän uhmaiästäkin, haluan perheen ja kodin. Lapsi tehdään, kun on itsellä jotain annettavaa lapselle, kun on kypsä.. pahinta ei ole yövalvottamiset tai uhmaikä, vaan se lapsi todellakin on sinulla siinä koko loppuelämän ja vaikuttaa kaikeen: opiskeluihin, muuttoíhin, työpaikan vahtoon ja valintaan.. ja kannattaa tarkkaan katsoa, kenen kanssa lapset tekee!!

Odota, anna ajan kulua. Älä jää epätyydyttävään suhteeseen. Sinun kuuluu saada hyvä kohtelu. Lapsia kannattaa harkita sitten, kun on ikää enemmän, esim. 30 täytetyyään...

kiitos että vastasit vaikka olikin vähän pitkä...
no huomenna mennään juttelemaan jonnekin ihmemestaa miten edetään mutta mulla on ikävä sitä "lasta".
Äidin kans tulisin hyvin toimeen mut iskä saa jäädä pois mun elämäst vaik se onkin mun isä mut silti...
kyllähän mä välil itken öisin sitä aborttia mut ei sitä kannata itkeä ku ei se takas tule...
sit joskus tekee uuden...
täytyy harkita sitä sossu juttuu...
kiitos ehdotuksesta...

apua kirjoitti:

kiitos että vastasit vaikka olikin vähän pitkä...
no huomenna mennään juttelemaan jonnekin ihmemestaa miten edetään mutta mulla on ikävä sitä "lasta".
Äidin kans tulisin hyvin toimeen mut iskä saa jäädä pois mun elämäst vaik se onkin mun isä mut silti...
kyllähän mä välil itken öisin sitä aborttia mut ei sitä kannata itkeä ku ei se takas tule...
sit joskus tekee uuden...
täytyy harkita sitä sossu juttuu...
kiitos ehdotuksesta...

Kiva että viestistäni oli vähän apua. Toivottavasti kaikki järjestyy - kerrotko miten kävi? Olisi kiva kuulla!
Heh- joskus itse ajattelin, että elämäni on tuhkimotarina, olin tavannut elämäni miehen jne. No, se päättyi eroon kun mies niin halusin enkä itsekään kovin fiksu siinä liitossa ollut... ajattelin, että elämäni onkin selviytymistarina. Ja minähän selviän.
No, selvitty on, taas paistaa aurinko tähän risukasaan.
Niin se sullekin, kovassa paineessa ne timantitkin hioutuvat..

huhuh taas kirjoitti:

Kiva että viestistäni oli vähän apua. Toivottavasti kaikki järjestyy - kerrotko miten kävi? Olisi kiva kuulla!
Heh- joskus itse ajattelin, että elämäni on tuhkimotarina, olin tavannut elämäni miehen jne. No, se päättyi eroon kun mies niin halusin enkä itsekään kovin fiksu siinä liitossa ollut... ajattelin, että elämäni onkin selviytymistarina. Ja minähän selviän.
No, selvitty on, taas paistaa aurinko tähän risukasaan.
Niin se sullekin, kovassa paineessa ne timantitkin hioutuvat..

joo mitäs mä nyt kertoisin!
Joo mutsi laitto mut psykiatrille ja miehen kans menee hyvin...
ja sit me käydää perheterapias...siis minä mutsi ja faija...
ei kyl kiinnostais nähä faijaa...
on se hyvä et on siskoi jonka luona voi asua...
joo no abortis on selvitty hyvin ja yritän kovaa vauhtia unohtaa ksitä mut eihän siitä mitää tuu...
eikä semmost kyl ihan heti unohda jos unohtaa ollenkaa...
no faija jaksaa jankuttaa sitä et mä oon tapannut sen lapsenlapsen eikä se oo kivaa kuunneltavaa...
me ollaan oltu nyt mun miehen kans ikaks kuukaut yhes ja se rakastaa mua vielki eikä haluu must eroo ikinä...
mut epäilen et kyl me jossain vaihees erotaa ku mä en kuullemma luota siihe vaik luotan mut kai sitä saa pelätä et se pettää mua?
no sen mielest ei kai saa edes epäillä mut kai se on sille sit joku synti...
joo mut kai mä lähen nukkuu....
on kiva et pystyy jolleki kertoo tunteistaan...