Ongelma on nyt se, että en pääse oikein vauhtiin eteenpäin koska menneisyyden haamu, äitini tutun tuttu omaa mielipiteitä elämänvalintojeni suhteen.Siis mies, joka olettaa kaikkien, mukaanlukien minun, heittäytyvän nunniksi tai frigideiksi jos eivät häntä saa.
Paha juttu, et se puuttuu ja sekoilee jostain pelaillen säätäen muiden asioita.Se on väkivaltarikollinen ja se kiehtoo aika monia naisia; itse en missään nimessä aio uhrata kallisarvoista elämääni alhaisten otusten maalitauluna.Onhan se komea ja tästä syystä naisia saakin, mutta minulla on eri kriteerit: haluan söpön, mukavan "höpönassu"pojan joka saa olla vaikkapa hieman metrokin.
En pääse irti sovinisti-inhosta tuon hyypiön takia (ok, mä YMMÄRRÄN et sen tietty fyysinen seksikkyys puree tosinaisiin, mutta mä olen valistunut)ja näinollen maalailen jopa sivistyneimmistä metroista kauhukuvia! Koska olen jonkin asteen bi-, voisin olla jopa jonkin asteen homon kanssa.Kelatkaa että matsopelko estää kiinnostavien suhteiden luomisen johonkin täysin taivaalliseen ihmiseen!
Mä en siedä minkäänlaista alhaista brutaliteettia.Yksi hakkaus mieheltä, ja se on ohi.En ymmärrä naisia, jotka rakastavat hakkaajia, mutta ei minun tarvitsekaan.
Miten olette muut päässeet yli joko aiheellisesta tai aiheettomasta miestraumasta? Siis ihan pelosta, että kaikki miehet "haluaa tappaa"?
Pimeä päänsisäinen mielikuva, tiedän, mutta nykyään kun menee viattomasti ulos diskoon bailaamaan niin ootappa vain, jo jonossa on tappeluita.Ja kas kas: himobodybuilderit taistelee jostain 5 euron huorasta.
Ja kuitenkin olisi joskus kiva tehdä muutakin kuin miettiä keittiönsiivousta yksinään.Olen työfriikki ja painotan viehätysvoimassa raikkautta, trendikkäät vaatteet sytyttävät mielenkiinnon ja flirtin, yhteistä huumorintajua ja positiivista otetta arjessa.
Paha juttu, et se puuttuu ja sekoilee jostain pelaillen säätäen muiden asioita.Se on väkivaltarikollinen ja se kiehtoo aika monia naisia; itse en missään nimessä aio uhrata kallisarvoista elämääni alhaisten otusten maalitauluna.Onhan se komea ja tästä syystä naisia saakin, mutta minulla on eri kriteerit: haluan söpön, mukavan "höpönassu"pojan joka saa olla vaikkapa hieman metrokin.
En pääse irti sovinisti-inhosta tuon hyypiön takia (ok, mä YMMÄRRÄN et sen tietty fyysinen seksikkyys puree tosinaisiin, mutta mä olen valistunut)ja näinollen maalailen jopa sivistyneimmistä metroista kauhukuvia! Koska olen jonkin asteen bi-, voisin olla jopa jonkin asteen homon kanssa.Kelatkaa että matsopelko estää kiinnostavien suhteiden luomisen johonkin täysin taivaalliseen ihmiseen!
Mä en siedä minkäänlaista alhaista brutaliteettia.Yksi hakkaus mieheltä, ja se on ohi.En ymmärrä naisia, jotka rakastavat hakkaajia, mutta ei minun tarvitsekaan.
Miten olette muut päässeet yli joko aiheellisesta tai aiheettomasta miestraumasta? Siis ihan pelosta, että kaikki miehet "haluaa tappaa"?
Pimeä päänsisäinen mielikuva, tiedän, mutta nykyään kun menee viattomasti ulos diskoon bailaamaan niin ootappa vain, jo jonossa on tappeluita.Ja kas kas: himobodybuilderit taistelee jostain 5 euron huorasta.
Ja kuitenkin olisi joskus kiva tehdä muutakin kuin miettiä keittiönsiivousta yksinään.Olen työfriikki ja painotan viehätysvoimassa raikkautta, trendikkäät vaatteet sytyttävät mielenkiinnon ja flirtin, yhteistä huumorintajua ja positiivista otetta arjessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hakeutua pitkäaikaisterapiaan ja vaihtaa lääkitystä. Sekopää.