Itsellä kun tämä ko.ongelma, tai pikemminkin luonteenpiirre on: Mitään hätää ei ole jos en ole jostain tyypistä kiinnostunut, silloin juttua riittää, mut jos tunteita taas on, niin sit ollaan niin tuppisuuta, että hävettää.
Joka kerta noista "oikeista ihastumis"-kokemuksista on käteen jäänyt
"surkea-pikku-ruikku" -olo, jos nyt asian näin ilmaisisin...ikää kuitenkin on jo jonkin verran eli ei se sen myötä miksikään ole muuttunut, vaikka niin toivoinkin.
Joka kerta olen vain miettinyt, että mitenköhän pikkutyttönä se toinen minua nyt oikein on pitänyt, vaikka oikeasti juttua riittäisi pienen tutustumisen jälkeen ties miten paljon vaan. Mikä on miesten näkökulma tähän asiaan, miten suhtaudutte?
Joka kerta noista "oikeista ihastumis"-kokemuksista on käteen jäänyt
"surkea-pikku-ruikku" -olo, jos nyt asian näin ilmaisisin...ikää kuitenkin on jo jonkin verran eli ei se sen myötä miksikään ole muuttunut, vaikka niin toivoinkin.
Joka kerta olen vain miettinyt, että mitenköhän pikkutyttönä se toinen minua nyt oikein on pitänyt, vaikka oikeasti juttua riittäisi pienen tutustumisen jälkeen ties miten paljon vaan. Mikä on miesten näkökulma tähän asiaan, miten suhtaudutte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei haittaisi, ainakaan jos huomaisin, että ujostelet. Jos en huomaisi, niin saattaisin luulla että et pidä minusta. Mutta joka tapauksessa, kun itsellänikin on hiukan samaa vikaa, niin se saattaisi olla jopa positiivinen juttu. Ainahan se on mukavaa, jos pystyy samaistumaan toisen tunnetilaan :)
Eihän siinä mitään jos sen todellakin huomaa, että ujoudesta on kyse :)