Taidan olla yksi niitä harvoja miehiä, joka toteaa seurustelun olevan täysin turhaa. Naiset siis kiinnostavat fyysisessä mielessä, mutta koko seurustelurumba ei nappaa alkuunkaan. Eikä naisiinkaan tule sillä tavalla ihastuttua tai rakastuttua. Positiivisena puolena saa pitää kämpän itsellään ja mennä ja tulla milloin huvittaa.
Tähän ollaan ajauduttu kahden suhteen jälkeen. Ensimmäinen katkesi siihen, kun nainen petti ja toisen pisti poikki, kun totesin ettei hommassa ole oikeastaan mitään tunnetta - tai tarkemmin: en *itse* tuntenut paljoa mitään. Totesin vain kuinka turhaa se olikaan. Kummassakin tapauksessa taisi näin jälkikäteen olla vähäsen sitä, että seurusteltiin minun kanssani ihan säälistä ja molempien seurustelusuhteen saamiseen meni aikamoinen vaiva.
Kaveripiiristä löytyy useampiakin naisia. Ennen tätä muutosta kaikkia pystyin kohtelemaan samalla tavalla kuin miehiä - eli siis tavallisina kavereina. NYT kun minkäänlainen seurustelu ei kiinnosta, on jo kaksi näistä naiskavereista jo pistänyt kaikki välit poikki, kun halusivat olla enemmän kavereita, mutta saivat pakit. Ja tarjontaakin löytyy enemmän baareista.
Katkera en ole. Kummastunut vain. Mitäköhän helkattia nyt on menossa?
Niin, ja ikää oli 24 vuotta. Ja porno kelpaa kyllä...puhun nimittäin vain kiinnostuksen puutteesta seurusteluun ja koko rakkauden ideaan. ;)
Tähän ollaan ajauduttu kahden suhteen jälkeen. Ensimmäinen katkesi siihen, kun nainen petti ja toisen pisti poikki, kun totesin ettei hommassa ole oikeastaan mitään tunnetta - tai tarkemmin: en *itse* tuntenut paljoa mitään. Totesin vain kuinka turhaa se olikaan. Kummassakin tapauksessa taisi näin jälkikäteen olla vähäsen sitä, että seurusteltiin minun kanssani ihan säälistä ja molempien seurustelusuhteen saamiseen meni aikamoinen vaiva.
Kaveripiiristä löytyy useampiakin naisia. Ennen tätä muutosta kaikkia pystyin kohtelemaan samalla tavalla kuin miehiä - eli siis tavallisina kavereina. NYT kun minkäänlainen seurustelu ei kiinnosta, on jo kaksi näistä naiskavereista jo pistänyt kaikki välit poikki, kun halusivat olla enemmän kavereita, mutta saivat pakit. Ja tarjontaakin löytyy enemmän baareista.
Katkera en ole. Kummastunut vain. Mitäköhän helkattia nyt on menossa?
Niin, ja ikää oli 24 vuotta. Ja porno kelpaa kyllä...puhun nimittäin vain kiinnostuksen puutteesta seurusteluun ja koko rakkauden ideaan. ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö miehet aina oo enemmän tai vähemmän kärsineet tuosta samasta "ongelmasta" mutta kyllä sitä itselläkin usko todelliseen rakkauteen tms. pikkuhiljaa on kadonnut ja vaalenpunaiset lasit tippuneet silmiltä. Eniten sitä haluaisin itse että joku on lähellä kun tarvii. Mutta seurustelurumba on tottavie kammottavaa itsensä kuluttamista kun antaa kaiken mutta mitä sitä saa? Pahan mielen ja särkyneen sydämen. Mutta elämä on.
En edes katso tarvitsevani sitä "lähellä olevaa", kun kunnioitan sen verran yksityisyyttäni. Ja tykkään vieläkin mennä paikkoihin milloin huvittaa ja miten huvittaa.
Ihmettelin vain, kun (mies)kaverit kitisevät tyttöystävän puutteesta ja niitä, joita ei oikeasti voisi kiinnostaa paskaakaan, yritetään iskeä. :P
Sinulla ei siis ole mitään ongelmaa. Haluat nauttia vapaudestasi ja teet sen omalla tavallasi. Mikäs siinä kyllähän sitä ihminen saa elää ja tehdä kuten haluaa. En minäkään pitäisi siitä että joku rajoittaisi menoani vaikka olisinkin parisuhteessa, se vaan ei ole oikein. Ihmiset hakeutuvat hyvin paljon vääriin paikkoihin esim. niiden luo joita ei kiinnosta mutta minkäs teet. Mitäs tuota sen kummemmin ihmettelemään. Ja eikös se ole ihan kiva 'tulla isketyksi'? Vaikkei kiinnostakkaan.
Eihän siinä mitään vikaa olekaan. Kummallista lähinnä vain. ;)
Joskus sanotaan että kumppaneita alkaa tulla ovista ja ikkunoista (ainakin melkein ;) sen jälkeen kun lopettaa etsimisen. Kai se jotenkin näkyy ulospäin se, että pähkäilee nais-/miesasioitaan. Ja ei vientiä oo yhtään. Kun sit lakkaa etsimästä/stressaamasta ("Ikinä ei enää tyttö-/poikakaveria mulle...") niin ihminen varmaan jotenki vapautuu, panostaa itseensä ja säteilee tyytyväisyyttään...ja muut alkaa kiinnostumaan tuosta ihanan vapautuneesta ja hyvinvoivan näköisestä tyypistä :) Naisista ainakin sanotaan aina sitä ettei muijilla käy flaksi jos ne esim. näyttävät liian epätoivosilta löytämään miehen. Oliskohan jotain tälläsiin hommiin liittyvää kysyjän ongelma vaikka.
samanlaisia ajatuksia pyörittelen mielessäni,mietin mistä lienee johtuu moinen..
pettymyksistä ja epäonnistuneista yrityksistä onneen..?taidan vaatia liikaa suhteelta?mutta pyrkimys olisi tulla tyydytetyksi sekä henkisellä että fyysisellä tasolla..olen kai liian tyytyväinen nykyseen tilanteeseeni...?tai suurensuurella itsesuojeluvaistolla varustettu...?pelkkään fyysiseen suhteeseen en kuitenkaan ihan suoraltakädeltä lähtisi,pidemmän päälle siinäkin sattuu...pitäis kai laittaa aivot offille ja antaa elämän kuljettaa..liiallinen pohdinta vaan masentaa...
kummastunut siksi, että yleinen oletus kaikkien seurusteluhalukkuudesta on nyt törmännyt omaan haluusi olla seurustelematta? Sanon, että kulje omaa polkuasi vaan, ne miljoona paskakärpästä voivat olla väärässä =)
kuullostaa vähän siltä ettet ole ikinä ollut rakastunut. itse olen samanlainen kuin sinä, en tarvi ketään tai siis sitä "lähellä olevaa" koska mun elämä menee justiinsa niin kuin haluan ja ei tarvi kummempia murehtia ku kaveritki on kumminki olemassa vaikka oisivat kaukana.mutta minä satuin löytämään sen oikean ihmisen ja rakkauden vaikka en etsinyt.hän vain tuli eteeni:)yhessä kerettiin olla n.6kk kunnes hän menehtyi, mutta tuntui kuin olisin jakanut hänen kanssaan koko elämäni ja hän elämänsä kanssani.tuntuu kuin olisimme tunteneet ikuisuuden. mutta siitä on jo 3 vuotta enkä kaipaa ketääN muuta taaskaan.toivottavasti säki löydät oikean rakkauden(joka kestäisi pitempään kuin minun)koska et huoli ketä vaan!:)
Millainen "henkinen yhteys" sinulla on ollut näihin kahteen naiseen, joiden kanssa seurustelit? Jos seurustelu on vain seksiä ja arkipäiväistä jutustelua tulee helposti tunne siitä, että se toinen voisi olla kuka tahansa. Kun kunnolla yrität ottaa selvää millainen ihminen se toinen on, hänen merkityksensä kasvaa ja ihastus ja rakastuminen syttyy jos on syttyäkseen.
En oikeastaan osaa sanoa enkä edes muista. Ensimmäisen pettämisestä tuli vain kylmästi todettua , että "nyt meni homma poikki" ja häippäsin koko hommasta. Toisen tapauksessa tunsin hieman syyllisyyttä, kun sain kuulla olevani "täydellinen mies" ja sitä rataa. Ja hieman pelottavaahan se oli: täydellisyyttä on vaikea hakea suurimman osan vapaa-ajastansa koneen ääressä kuluttavasta tyypistä.
Ai niin, sitten näistä naiskavereista (vai sanoisinko entisistä, kun eivät pakkien jälkeen halua pitää yhteyttä): Ongelma oli suoraan sanoen se, että nämä eivät osanneet sanoa asiaansa suoraan. Kesti kauan ennen kuin edes tajusin, missä mennään...vasta siinä kohtaa, kun aletaan kysellä elokuviin eikä halutakaan sitä tavallista kaveriporukkaa tai sitten aletaankin yhtäkkiä kutsua "lutuiseksi" ja "hömppäiseksi".
Kyllä minä kuitenkin enemmän tyttöystävistäni tiesin kuin muista kavereista, mutta...mitään tunnehyökyä mikään nainen ei ole saanut.