Sopiikohan tämä nettideittailu systeemi paremmin miehen mielenlaadulle kuin naiselle? Kertokaan
fiiliksistänne.
Naisena voin aina uudestaan ja uudestaan todeta, että tämä neittideitti systeemi on liian harkittu ja steriili tapa tutustua. Aluksi kirjoitellaan viestejä, sitten vaihdetaan valokuvat ja tämän jälkeen mietitään koska tavataan. Myönnän, että jo tässä vaiheessa prosessia minua ei enään huvita tämä nettideittiprosessi. Tulee tunne, että huh en kyllä jaksa tavata ketään, koska elämäni on muutenkin niin kiirellistä eikä missään nimessä yksinäistä.
Vertailun vuoksi voin sanoa, että olin viikonloppuna kavereiden kanssa viihteellä Helsingissä. Ilta oli oikein kiva, sillä tutustuin mukavaan mieheen, jonka kanssa tanssin ja pidin hauskaa koko ravintola illan. Enpä ihmettelisi, vaikka tällä henkilöllä olisi treffi-ilmoitus täällä netissä.
Nettideittailun heikkouksia on, että ihmisestä ei saa kunnollista ensivaikutelmaa. Kirjoitettu teksti on hyvin harkittua, eikä niihin missään nimessä voi hurmaantua. Sitten nettideittailusta puuttuu "iskemisprosessin" jännitys ja flirttailu. Minut ainakin isketään pienillä ei sanallisilla asioilla siis eleet, katse, tilannekomiikka jne.
fiiliksistänne.
Naisena voin aina uudestaan ja uudestaan todeta, että tämä neittideitti systeemi on liian harkittu ja steriili tapa tutustua. Aluksi kirjoitellaan viestejä, sitten vaihdetaan valokuvat ja tämän jälkeen mietitään koska tavataan. Myönnän, että jo tässä vaiheessa prosessia minua ei enään huvita tämä nettideittiprosessi. Tulee tunne, että huh en kyllä jaksa tavata ketään, koska elämäni on muutenkin niin kiirellistä eikä missään nimessä yksinäistä.
Vertailun vuoksi voin sanoa, että olin viikonloppuna kavereiden kanssa viihteellä Helsingissä. Ilta oli oikein kiva, sillä tutustuin mukavaan mieheen, jonka kanssa tanssin ja pidin hauskaa koko ravintola illan. Enpä ihmettelisi, vaikka tällä henkilöllä olisi treffi-ilmoitus täällä netissä.
Nettideittailun heikkouksia on, että ihmisestä ei saa kunnollista ensivaikutelmaa. Kirjoitettu teksti on hyvin harkittua, eikä niihin missään nimessä voi hurmaantua. Sitten nettideittailusta puuttuu "iskemisprosessin" jännitys ja flirttailu. Minut ainakin isketään pienillä ei sanallisilla asioilla siis eleet, katse, tilannekomiikka jne.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Osittain olet aivan oikeassa, minuakin tympii nämä järjestelyt ja eniten se kun tulee liian suuria odotuksia ja sit kun tavataan niin ei voisi kuvitellakaan aloittavansa minkäänlaista suhdetta kyseisen ihmisen kanssa.
Mutta mitä iskemisprosessiin tulee, niin sehän kyllä hoituu treffien aikana, katseet, eleet, tilannekomiikka jne, nehän tulee siinäkin...
Olen käynyt treffeillä ainoastaan 3 miehen kanssa, joihin tutustunut nettideittailun kautta. Eka oli varsinainen napakymppi kaikin puolin, mutta välimatkaa vaan oli liikaa. Mutta pidetään vielä yhteyttä ja mulla on sellainen tunne että saattaa olla että vielä joskus tavataan. Meillä oli lyhyt, mutta ihana suhde ja kaukosuhteessa on vaikea olla, olimme molemmat samaa mieltä, mutta ystäviä meistä tuli.
Toinen mies oli mukava mutta meidän välillä ei ollut sitä tiettyä tunnetta. Hän kertoi että huomasi heti etten ole kiinnostunut, hän olisi ollut.
Kolmas mies oli tosi innokas tapaamaan heti ja hän on ehkä enemmän ystävä kuin ihastus, tavataan kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti, seksikin on mukana kuvioissa, mutta en ole rakastunut, ei kai hänkään. Mutta meillä on hauskaa yhdessä ja jatketaan nyt näin kunnes jompikumpi löytää etsimänsä.
Live-elämässä ei ole sen helmpompaa, samanlaista sielläkin. Ensin huomataan toinen ulkomuodon perusteella, sitten jutellaan ja tutustutaan. Ja jetketaan etsimistä jos toinen ei ollut sellainen mitä itse ajatteli. Loppujen lopuksi sekin on hyvin samanlaista. Nettideittailu vaan ehkä vie enemmän aikaa...tai no, voihan sitä tavata livenä melko nopeasti ja vaikka ihan sokkonakin. Itse kuitenkin olen vaihtanut kuvia etukäteen. Ulkonäkö ei ole se tärkein juttu, mutta kyllä sekin jotain merkitsee.
Olen vielä kirjoitellut muutamien kanssa, mutta tuntuu että on paljon sellaisiakin, jotka välttelevät sitä tapaamista. Eivät edes halua puhelimitse ottaa yhteyttä. Sellaista en ymmärrä.
Onnea vaan kaikille etsijöille !
Kiitos palautteesta. Tätä alla olevaa lausetta haluaisin kommentoida vielä.
"Olen vielä kirjoitellut muutamien kanssa, mutta tuntuu että on paljon sellaisiakin, jotka välttelevät sitä tapaamista. Eivät edes halua puhelimitse ottaa yhteyttä. Sellaista en ymmärrä."
Myönnän, että minä saatan toimia juuri tuolla tavalla oli vastapuolena kuinka kiva ja mukavannäköinen. Ai miksi? Siksi varmaan, etten jaksa aktivoitua kenestäkään muutaman viestin ja kuvan vuoksi. Jos oisin ihastunut niin toimisin aivan eri teholla, mutta miten ihmeessä muutamaan viestiin ja kuvaan voi ihastua? Voisihan sitä tietysti ottaa yhden askeleen enemmän ja sopia ne treffit ja kenties sitten ihastua jne. Näinhän tämän nettideittailu homman pitäisi mennä eli livetapaaminen heti perään jne.
Mutta, mutta kun elämä on muutenkin niin kiirreellistä ja sosiaallista niin tuntuu ettei ole mielenkiintoa tavata jotain johon ei alunperinkään ole mitään tunnesiteitä. Jos olisin yksinäisyydessä elävä ihminen niin silloin voisin suhtautua jokaiseen deittimahdollisuuteen eri tavalla. Minulla kuitenkin on sosiaallinen työ, ystäviä ja lapset, jotka pitävät hyvin aktiivisena.
Olet tavannut kolme miestä:
1. "Napakymppi"
2. Mukava
3. Hauska ystävä seksiä
No onpa sinulla tosiaan ollut tympivän kamalia kokemuksia! :-D
Otan osaa.
minua häiritsee tällainen asia: Jos tapailen miehiä (mitä en ole vielä tehnyt) nettitreffien kautta, niin mieleen tulee väkisinkin että kuinka monen nettinaisen kanssa heillä on ollut lyhyitä suhteita ja kuinka monta nettipanoa heillä on ollut. Eipä tunnu kovin mieltä ylentävältä aloitella minkäänlaista suhdetta tällaisen tyypin kanssa.
Vaikka tuskin he siitä mitään kertovatkaan, itse en ainakaan haluaisi mistään hinnasta päätyä miksikään nettipanoksi jonkun äijä listan jatkoksi.
Toinen juttu on se, jos tällaisen ukkelin kanssa alkaisi seurustelemaan vakavasti, niin pitääkö hän niitä hoitojaan taustalla varalla tai yleensäkin yhteyttä heihin, vaikka itse on jo vakavemmassa suhteessa.
Varmaan miehillä sama juttu, heille vain (yleensä) sekstailu ilman tunnesiteitä on helpompaa kuin naisille. (kyllähän se joiltakin naisilta sujuu yhtä hyvin, en kuulu heihin)
Tämä nyt ei liittynyt aloittajan aiheeseen, mutta kirjoitin kun nyt siitä jotenkin tuli mieleen. Mitä mieltä olette tästä?
"minua häiritsee tällainen asia: Jos tapailen miehiä (mitä en ole vielä tehnyt) nettitreffien kautta, niin mieleen tulee väkisinkin että kuinka monen nettinaisen kanssa heillä on ollut lyhyitä suhteita ja kuinka monta nettipanoa heillä on ollut."
Muista!
Ei saisi yleistää asiaa kaikkiin miehiin!
Tällä tavalla toimimalla tulet torjumaan kaikki ehdokkaat, jopa ne jotka ovat rehellisellä mielellä liikkeellä.
Niitäkin miehiä on liikkeellä, jotka eivät vain etsi "hoitolistalle" jatkoa.
Eikös sinua häiritse baarissa miestä tavatessa sama asia?
Aivan samoin baarissa mies voi olla etsimässä hoitoalistalle jatkoa. Vai kuinka?
Mieti nyt, kuinka mones baari illan pano olet ollut jollekkin? Haloo..heh heh. Ihan sama juttu. Täällä te voitte sentäänsä suht hyvin saada miehen avautuun, mutta baarissa tavatessanne, voitte olla varma, että kaikki siinä 2-3 tunnin aikana mieheltä on pelkkää feikkausta ja ajatuksena sun pöksyjen sisältö.
Ja aamulla kaffeet ja juu soitan mä sulle..kyl kyl.
Et taida oikein ymmärtää tätä seuran löytämisen hankaluutta netissä miehen kannalta. Vaikka haluaisikin löytää niitä lukuisia suhteita, niin ei niitä vaan netistä löydä. Miehiä on varmaan satakertaisesti netissä naisiin nähden ja ainakaan Suomi24-palstalla ei kyllä tapahdu seuraa etsivän miehen palstalla yhtään mitään. Naisille se on vaan niin helppoa, kun laittaa oman ilmoituksen niin vastauksia tulee satamäärin ja miehen vastaavaan ilmoitukseen ei välttämättä tule yhtään vastausta. Eli naisista käydään netissä hirveä taistelu ja kun joillakin naisilla on vielä tämmöinen ennakkoasenne netissä seuraa etsiviin miehiin, niin moni kunnollinen mies lopettaa pettyneenä koko netistä seuran haun ja marssii baariin yrittämään onneaan.
Näkökulmasi oli hyvä, vaikken itse ole tuohon ajattelun pisteeseen päässytkään. Mun prioriteetti on löytää ihminen, josta ihan oikeasti pidän ja johon voisin rakastua. Jos löytäisin sellaisen, niin silloin varmasti miettisin mainitsemiasi asioita.
Voin varsin hyvin kuvitella, että moni tyyppi "jää koukkuun" nettideittailuun aivan samalla tavalla kuin näihin keskustelupalstoilla ja chatissa pyörimiseen. Huh paljonkohan tuollaisia nettideitti-pikapano-riippuvaisia oikein on?
Exäni harrasti nettideittailua, tapasimme ravintolassa, mutta oli deittaillut netissä aikaisemmin. Hän jäi kiinni nettideittailusta ja lupasi lopettaa, mutta kuitenkin jatkoi, oli siis jäänyt koukkuun. Väitti, että ei tavannut näitä naisia livenä, mutta teksti oli aika provosoivaa. Hänellä oli omassa profiilissaan jopa kuva, joten ei ollut minulle vaikeaa löytää ja deittaili lähinnä alle 2-kymppisten kanssa, vaikka itse oli lähes 3-kymppinen. Tätä en tietenkään hyväksynyt ja suhde päättyi.
Itse en ole koskaan nettideittailua harrastanut, joten omalta kohdaltani en osaa sanoa muuta, kuin että varmasti lopettaisin, mutta moni mies varmasti jatkaa, vaikka alkaisikin seurustella (toki myös moni nainen) mutta onhan niitä kunnollisiakin ihmisiä, jotka lopettavat nettideittailun suhteen alkaessa. Eli ei voi yleistää.
Useimmille miehille nettideittailu on kuin kullankaivuuta. Eli jos se kauan etsitty suuri kultakimpale löytyy, niin ei sinne kaivuualueelle jäädä enää raatamaan, vaan aletaan nauttia mukavammasta elämästä.
Olisi kiva todella tietää mies/naisprofiilien lukumäärä eri ikäluokissa. Tuskinpa "satakertainen" ero niin kuin liiottelet. Toisekseen: minä en ole sanut omaan profiiliini ainoatakaan vastausta; ehkä siksi kun ei ole (eoikä tule) kuvaa. Olen itse ottanut yhteyttä muutamaan mukavan oloisen miesprofiiliin. Kuvalla tai ilman. Ketjun aloittajan -ja muutaman muun naisen- kanssa olen täysin eri mieltä nettitutustumisen sopivuudesta erityisesti naisen kannalta. Tämähän on todella hyvä tapa tutustua: miehenkin on pakko kirjoittaa ja ottaa kantaa esiin tuleviin asioihin - mitä moni mies ei muuten taitaisi harrastaa naista "iskiessä"... Ja tapaaminen päivällä kahvilassa selvinpäin voittaa 6-0 jonkun baarivirityksen pikkutunneilla! Nyt minulla on pari ihan varteenotettavaa ehdokasta :)
Rauhassa tutustutaan.
Tapasin nykyisen naisystäväni lyhyen nettideittailun jälkeen. Kun molempia kiinnosti tavata vielä uudelleenkin ja viestien taso muuttui, katkaisin ne muutamat vanhat yhteydet kertomalla että olen löytänyt hänet, sorry. Sain kiitoksia suoraselkäisyydestä ja omatuntoni on puhdas. Olemme nyt seurusteleet 4kk. Ja niitä viestejä saa kyllä lähettää 100 jos meinaa pari pidemmälle kestävää juttukaveria löytää. Näin se vaan on.
Olen enemmän järki- kun tunnemiehiä, joten steriili ja harkittu teksti sopii minulle paremmin kun toisen korvaan huutaminen jossain pimeässä, meluisassa räkälässä. Järkisuhteessa on se etu että on valinnut kumppaninsa sen mukaan että on aikuisten oikeasti jotain yhteistä, tunnesuhde perustuu lähinnä siihen että on kivaa yhdessä. Arvaatko kummalla on paremmat mahdollisuudet kestää?