Outoa... Kaiken pitäisi olla hyvin... Silti en voi mitään sille että itkettää... Sunnuntait pitäisi kieltää lailla... Sunnuntait ovat juuri niitä päiviä, jolloin kaipaa liikaa toisen läheisyyttä... Mutta eipä ole ketään... Onkohan enää koskaan...
Miksi itkettää...
-mies-
273274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
...sunnuntaithan on yleensä niitä päiviä jotka vietetään mieluiten tiukasti vällyjen alla...köllitellään ja halaillaan,,ja ja...
*huokaus*kyllä miekin niitä kaipaan...ja kun oikein kauhiast alkaa ahistamaan niin lähden lenkille..ruumiillinen rasitus sysää niitä ajatuksia vähän taka-alalle...
ei tässä muutakaan voi..koitahan kestää..kannustushalaa...
Ehkä kaikki ei ole hyvin, jos kerran itkettää? Mitä sulle on tapahtunut? Et ole päässyt jostain tapahtuneesta vielä yli? Mä kans olen yksin, mutta en niin yksinäinen tai tyytymätön tilanteeseen, että käyttäisin aikani itkemiseen. Aikansa kutakin..
Yritetään silti hymyillä ja ajatella positiivisesti :)))
tiedän tunteen ja olen nykyisin varautunut siihen niin, että keksin sunnauntaille jotain mukavaa tekemistä etukäteen. Lenkki tietenkin kuuluu asiaan, kuten joku jo kirjoitti, niin ruumiillinen aktiviteetti on pelkästään hyväksi :) Syömään jonkun kanssa, tai itse tehtyä ruokaa tai kyläily, näyttely tai hyvä elokuva. Kyllä se siitä..
sunnutaina ei parane alkamaan murehtimaan omaa elämää ! Ulkona on ihana ilma aurinko paistaa ja ilma on lämmin. Lenkkarit jalkaan jokainen ja hymyä suupieleen, happihypplylle välittömästi koko porukka. Itse kävin jo aamusta heti herättyäni lenkillä ja ajattelin kyllä lähteä nyt uudestaan köpötteleen. Aurinkoinen ulkoilma tekee ihmeitä !
sataa vettä!
No ilimankos!! Mutta sateen JÄLKEEN paistaa aurinko...
ja niin on pakko olla. Nyt se päätetään tässä.
Nääswillessä oli kyllä todella keväinen päivä tänään ! Lintujen viserrys kun olisi voelä kuulunut ni olis jo keväinen fiilis rinnassa :)
perjantai-illat ja lauantait. Kun ajattelee, kuinka onnekkaat ystävät voivat käpertyä puolisonsa/poikaystävänsä/tyttöystävänsä kainaloon vaikka katsomaan leffaa perjantai- tai lauantai-iltana... Tai kuinka perheelliset ystävät voivat viettää aurinkoista talvipäivää ulkona nauttien oman rakkaan ja omien lasten seurasta, laskea mäkeä ja rakentaa lumiukkoja... Tai kuinka perheettömät ystävät voivat käydä poika/tyttöystävänsä kanssa kävelyllä ihanassa aurinkoisessa säässä.
Kyllä se vaan itkettää. =(
Hassua, mutta mä en ajattele, mitä muut tekevät, sillä elämähän on sitä, mitä ite elän. Eihän muiden kautta elämä tule paremmaksi tai huonommaksi. Vaikka tuolla nytkin kulki äänestysjonossa ihmisiä parijonossa, niin mä olin ihan tyytyväinen siinä itekseni. Tiedän kyllä, avioliiton kokeneena, mitä parisuhdekin saattaa olla, vaikka ei niin päällepäin näkysi. Turhaan toisten elämiä kadehtii. Elää vaan sitä omaa elämää, sitä, mitä se nyt sattuu olemaan, mutta koettaa tehdä ainakin siitä sen näköisen, että viihtyy. Ainakin näin sinkkuna oppii perinpohjin tuntemaan ittensä, ja sitten kun on valmis, alkaa suosittelemaan seuraansa toisillekin. Riskinsä kaikissa ihmissunteissa, mutta maustettahan ne ovat. Ei kannata kadehtia. Me ollaan kaikki erilaisia.
...ja nyt alkoi taas itkettämään!
Äh, niin muakin rupeis, jos välittäisin nyt kaikesta, mitä luen. Sä olet kai niin myötätuntoinen, että johan täällä pillittää kohta kaikki sun mukana. Hyvä ominaisuustuo empatia sinänsä, mutta hellitä vähän!
Sitä varmaan on sunnuntaisin jotenkin erityisen liikuttuneessa mielentilassa...
Tottahan se,että sunnuntaissa on oma erityisomituisuutensa. Sun tilanteesta en tietenkään tiedä. Mutta koetahan ensi viikonloppuun jo valmistautua etukäteen jotenkin; itse parhaiten tiedät, mitä mielelläsi tekisit, ja missä viihdyt. Kuka tahansa voi minä päivänä tahansa masentuakin, jos jää hautomaan asioita itekseen.
Ensi viikonlopuksi on jo suunnitelmia, mutta kun kyseessä on kosteat juhlat, niin tiedän jo nyt että sama tuska on taas sunnuntaina, kun ei ole ketään vierellä, josta voisi pitää kiinni ja parannella väsynyttä oloa. Tai siis voihan olla että etsin jonkun vierelleni yöksi, mutta se ei välttämättä aina ole onnistunut ratkaisu.
Jaaha, siis itseaiheutettua tuskaa... otan osaa... tai siis ei käy katteeks.
Onhan se osittain itseaiheutettua, mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Olisiko parempi kieltäytyä ystävien kutsuista ja jäädä yksin kotiin? En usko. Mieluummin vietän hauskan viikonlopun ja vietän sitten vaikka sunnuntain itkien.
En osaa neuvoa sinua, ja selvästi säikähdit, että teetkö väärin. Et tietenkään, jos sydän sanoo niin. Monet harrastaa, kuka mitäkin, ja kun tiedät seurauksetkin, niin ei kai sitten mitään valittamistakaan ole... Ystävät ovat varmasti sinulle tärkeitä, mutta tietty on monenlaisia tapoja tavata ystäviä, siis monenlaisissa merkeissä, vai mitä?
http://crass.on.ru/flash/bbird.swf
Jos omaat kaiuttimet, käy vähän kuulemassa suloista laulua. Jospa se piristäisi?
Toki voi ja tapaankin monenlaisissa merkeissä. Joskus vaan aina tulee juhliakin, kuten nyt kaverin tupaantuliaiset. En tiedä, itseasiassa alkaa tuntumaan siltä, että kotiin jääminen/jokin muu tekeminen taitaisi olla parempi ratkaisu...
Oikein piristävä :)
http://www.albinoblacksheep.com/flash/end.php
Kajarit päälle tässäkin. On niin hoocee-juttua ettei mitään määrää. =)
..ja sunnuntaikin on taas pian ohi. Hyvää viikkoa sulle!
Jos tunnet tuskaa se on hyvä merkki.Olet elossa.
kuinka hiljainen on ääni suurten haaveiden....
Meinaan vaan että kohtaloaan ei voi määrätä mutta siihen voi vaikuttaa. Muuta itseäsi muuta kohtaloasi
Onpahan slogan. Sun pitää vaan päättää asiat ja alkaa tehdä jotain niiden eteen. Kaikkea ei voi toki saada, mut tottahan toki parempi on ees yrittää.
saattaa ilmetä itkuherkkyytenä. Itke, jos sinua itkettää...
Käy myös sivuilla Tukiasema.net