Oon seurustellut ja elänyt ns. avoliitossa turkkilaisen miehen kanssa 1v3kk.Hän on kaikin puolin ollut mulle rakastava,hyvä,rehellinen,auttava ym..olimme jo suunnitelleet tulevaisuudenkin meille,naimisiin menoa ja lapsia myöden...Oon tavannut hänen vanhempansa,veljensä,serkut ja kaverit...ja kaikki tietää meidän onnellisesta suhteesta...Itse olen ollut niin onnellinen,kun vihdoinkin oon löytäny täydellisen miehen itselleni. Kunnes.....kaikki romuttui.Mieheni suku Turkissa oli järjestänyt aivan yllättäen matkaliput miehelleni,et hänen pitää tulla Turkkiin ja mennä naimisiin turkkilaisen naisen kanssa.Vaikka hän kuinka keroti omat mielipiteensä ettei halua jne..suku ei kuunnellut vaan painostamalla painosti hänet lähteen sinne...uhaten sillä,et muuten he hylkäävät hänet kokonaan jos et tule....Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?Mitä ootte tehny silloin?Vai onko mitään tehtävissä?MITÄ TEEN??Elämästäni on viety mulle rakkain ja tärkein ihminen,tunne on sama kuin hän olisi kuollut...vieläkin kauheampi!!
Koko ihana elämäni on kadonnut
kalbim
405304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sä elät harhaluulossa että onni löytyisi jonkun toisen ihmisen kautta, josta seurauksena infantiilia objektin menettämisen pelkoa. Onni löytyy sinusta itsestäsi kun vapaudut noista harhaluuloistasi.
Luuletko, että tuosta sun viisastelustasi oli paljonkin hyötyä aloittajalle?
Kiitos tuestasi 1000kala...
tosiaan luule,että siitä turkkilaisesta onni löytyisi??
Kaipaat silittelyjä, no mikäs siinä. Mutta se joka ei opi virheistään on tuomittu toistamaan niitä.
Riippuvuus toisesta ihmisestä on lapsellista. Infantiilia. Säälittävää. Henkisen kasvun seisauttavaa. Yhtä onnetonta kuin jokin päihde- tai huumeriippuvuus. Mutta eipä näissä asioissa ole oikoteitä, sun on vaan toistettava virheitäs riittävän pitkään ennen kuin tulet järkiisi ja toteat että nyt riittää.
Ehkä sinäkin joskus vielä saat ja osaat ottaa vastaan rakkautta.
niin Mies ei kuuntelisi sukulaisiaan vaan sinua. No sukulaiset ovat tärkeämpiä heille. Olen itse puoliksi ulkomaalainen, mutta en ottaisi muuta kuin suomalaista miestä. Ne (suomalaiset) osaavat ajatella omalla päällään. Siis yläpäällään, eivätkä anna kenenkään sukulaisen vaikuttaa omiin tunteisiin. Unohda se herra ja suosi suomalaista.
Itse olen ollut samantyyppisessä tilanteessa,mieheni sukulaiset(ei äiti ja isä)yrittivät tyrkyttää morsian ehdokkaita ja siihen miesystäväni sanoi että ei tarvitse apua morsiamen löytämisessä ja ei häntä kukaan voi pakottaa naimisiin kenenkään kanssa,sitä paitsi hänen mielestään on typerää mennä naimisiin naisen kanssa jota ei edes tunne eikä ole häneen rakastunut.
onni löytyy.. ja jos yksi jättää niin aina löytyy toinen tilalle..
...olet oppinut näköjään hienon sivistyssanan: infantiilia...voihan jeesus...viljele sitä nyt joka viestissäs...
Valitettavasti näyttää siltä, että miehesi on jo valintansa tehnyt; ei häntä kukaan väkisin lentokoneeseen raahannut. Suvun voima joissakin kulttuureissa on uskomaton. Teoriassa hän saattaa vielä muuttaa mielensä ja valita sinut, mutta en luottaisi siihen. Järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa nainen joka suostuu esiaviollisiin suhteisiin ei ole kovinkaan kunnioitettava otus.
Varo vain, että et päädy olemaan suomalainen jalkavaimo sillä aikaa kun se “oikea” vaimo on Turkissa. Ymmärrät varmaan, että sellaisessa tilanteessa mies ennemmin tai myöhemmin palaisi Turkkiin tai toisi vaimonsa Suomeen, eikä haluaisi enää olla tekemisissä kanssasi.
Toivotan sinulle onnea ja voimia, ja niin ärsyttävän viisastelevia kuin “asdasdan” kommentit olivatkin, niin niissä oli totuuden siemen. Mies ei vienyt mukanaan kykyäsi olla onnellinen, kunhan pääset tämän järkytyksen yli. Lopuksi vielä toinen ärsyttävä viisaus: mikä ei tapa, se vahvistaa.
Ei ole kauaakaan, kun palstalla oli viimeksi samanlainen kirjoitus. Onko tämä oikeasti näin yleinen ongelma vai halutaanko aloituksilla vain herättää keskustelua. No, siinä on ainakin onnistuttu.
Monikulttuurisissa suhteissa tuppaa olemaan kulttuurieroja. Yksi suurimmista on suhtautuminen perheeseen ja sukuun. Minut jo kertaalleen suomalaisen naisen taholta haukuttiin, kun en ymmärrä tarpeeksi sukurakkauden perään. Enkä ymmärrä tässäkään tapauksessa.
Jos haluaa seurustella kumppanin kanssa, jolle suku ja sen mielipiteet ovat tärkempiä kuin oma kumppani, niin on oltava valmis olemaan ikuinen kakkonen. Tosin siinä tilanteessa kannattaa punnita, saako suhteestaan yhtä paljon kuin siihen on itse valmis panostamaan. Jos ei saa, ei kannattane itkeä menneitä, vaan etsiä samanlaisella arvomaailmalla varustettu kumppani.
Kuten joku jo kirjoittikin, vlinta ei viime kädessä ole miehen vanhempien vaan miehen itsensä. Rakastunut ihminen vain ei halua nähdä läheisensä puutteita tai epämiellyttäviä päätöksiä, vaan haluaa syyttää niistä jotakuta muuta. Esimerkiksi sitten vaikka sukua.
jauhaa joka palstalla?
"First recognize and know yourself,
Embrace your heart,
Then love me," she said.
"We're all lonely on this road.
They say that life is a game,"
She said, "First find yourself, then find me."
Don't break, don't do this, my heart.
Don't be angry.
There's a reason for everything.
Don't look for someone to blame.
Don't ask, don't ask, my heart.
Actually, deep down, you know that
When it comes to love, no one loses.
My innocent tears will secretly stain me from inside.
I won't say anything at your justified departure.
She said, "We're all lonely on this road.
They say that life is a dream."
Be by my side, don't make love captive to time.
Artists : Tarkan
Luin laulun sanat..ne kosketti mua,melkein sai jopa itkemään keskellä yleistä kirjastoa,tällä hetkellä itken vähän liiankin helposti.Tiedän myös tuon laulun turkin kielisen version...en vain ymmärrä niin hyvin kieltä..Oletko itse turkkilainen,kun osasit noin hyvin kääntää tekstin?
Ihan mielenkiinnosta täytyy oikein ihmetellä, että ovatko suomalaiset naiset oikeasti näin idiootteja vai oletteko te jonkinlaisia poikkeuksia? Sydämestäni toivon tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta en oikein jaksa uskoa siihen...
Mietipä sitä ennen kuin jatkat jauhamistas.
veikkaan, että sen äiti ei kirjoittele jonkun suoarabin laulujen sanoja tälle forumille.
veikkaan vaan. en ole varma.
"Taas lapset pihalla näät
Ikkunas alla leikkivän leikkejään
Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät,
Siihen ikkunaan jäät
Lennät vuosien taa
Ne muistot päivittäin sut valtaansa saa
Ne Joutsenlauluun etsii taas laulajaa,
Etsii taas laulajaa
Nuo hetket syntymästä kuolemaan
Kun silmäluomiin heijastuu
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan,
Toiset Saatanaan, tai mihin vaan
Muttei kuitenkaan tähän maailmaan
Sä kerran löysit myös sen
Tuon puolen vuosisadan rakkauden
Sun oli helppo olla onnellinen,
Olla onnellinen
Nyt mitä vaistoillas teet
Kun linnut pesästään on pois lentäneet
On enää valokuvat kellastuneet,
Ne selaat taas uudelleen,
Ja taas uudelleen
Et ehkä sääliäni kaipaa,
Ei se saa tuskaa puutumaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa
Tuo tuska kiinni saa kenet vaan
Tuo tuska kiinni saa
Suruhuntusi nään,
Se viisi vuotta sitten sai hengittää
Sut Joutsenlaulu silloin sai itkemään,
Sut sai itkemään
Tahtoisit olla niin kuin silloinkin,
Kun peityit huntuun valkoiseen
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin
Niin kuin sinäkin
Tahtoisin yrittää
Ma että silloin veden pinnalle jään
Kun joen tulvivan mä uomista nään,
Kun joen tulvivan nään
Nuo naiset marketeissa kärryineen
Ja miehet kantabaareissaan
Nuoruuden lähteestä kai haaveilee,
Ja tuska laimenee, tai miten vaan
Taas hetken lähempänä kuolemaa,
Ei haihdu tuska milloinkaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa,
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vaan,
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vain haluaa
"Artists: YÖ
"ovatko suomalaiset naiset oikeasti näin idiootteja vai oletteko te jonkinlaisia poikkeuksia? "
Eiköhän se äiti kuitenkin ole suomalainen? Menikö perille?
Hei, aika paha juttu kyllä, ei varmaan ole kivaa, mutta kun mies kerran sinne itse on lähtenyt, ei sulla ole tehtävissä enää mitään.
Se turkkilainen morsian kun on kuvioon mukaan otettu, sitä ei enää jätetä,se olisi suuri häpeä poikaystävällesi ja hänen perheelleen. Olen nähnyt samanlaisia tapauksia turkissa. Jalkavaimonhan voivat ottaa mutta mitä sellainen kin olisi...?
Älä vaivaa päätäsi moisella asialla, unohda, et voi muuta tehdä. Monesti oma kulttuuri ja sen maalaiset painaa muita enemmän,ei aina tietenkään.
Mutta eikä islamin uskoisilla miehillä ole valtaa vaikuttaa omilla mielipiteillänsä eri asioihin,kuten nyt täs meidän tapauksessa..oon koko ajan luullut,et pojat saavat sanoa vanhemmillensa jos eivät halua jotain suvun valitsemaa tuntematonta tyttöä vaimokseen..ja et hän voi kertoa heille haluavansa mennä mun kans naimisiin ja haluu elää mun kans loppuelämänsä..sen tiedän,et perheen tytöillä eitäs tilantees ole sanavaltaa...mutta eikö pojillakaan???Ihmettelen tätä..Kyllähän Koraanissakin sanotaan,et kun sydän on löytänyt sen oikean,sen ei pitäisi/saisi luopua siitä rakkaudesta(en nyt sanatarkkaan muista kyseistä lauseen pätkää).Rakkaushan on tärkein asia avioliitossa..mitä on avioliitto ilman sitä??Ei mitään...eihän kukaan pysty elään rakkaudettomas liitos lopun elämäänsä...Mieheni haluu olla mun kanssa eikä mennä kotimaahansa,mut hänen veljensä ei anna edes hetken rauhaa hänelle täälä Suomes...soittelevat perään koko ajan ,et missä hän on jne...Mieheni käy "salaa" tapaamas mua...aika toivoton tilanne kuitenki...Hänkin on stressaantunu siitä kun koko suku painostaa...No saa nähä,miten käy...odotan...vaikka onkin ihan älyttömän vaikeeta...sydän itkee joka päivä ikävää ja sitä kun ei saa olla rakkaansa kanssa niin kuin ennen...
Uskohan vaan, hän on valintansa tehnyt. Mies käy salaa luonasi tarkoittaa samaa kuin saamassa seksiannoksen johon on tottunt? Hän yrittää lopettaa suhteen kanssasi laittamalla suhteen loppumisen suvun syyksi. Kuten kirjoitit, ei kai kukaan tosissaan rakastunut mies ole noin selkärangaton ja muiden vietävissä.
Meidän tapaamiset ei oo ollu mitään seksitapaamisia,kertaakaan sen jälkeen,kun hän mulle ekan kerran tästä asiasta ilmoitti. Olemme vain jutelleet ja yrittäneet keksiä mahdollisia keinoja suhteemme pelastamiseksi...Pystyisitkö itse jättään sukusi,jos sama tilanne sattuisi sun eteen?Valitsisitko rakkaan ihmisen ja vai rakkaan suvun?Kummatkin ovat tärkeitä...suku vain on vahvempi ja monilukuisempi painostaan yhtä ihmistä...Uskaltaisitko olla se eka ihminen suvussa joka vastustaa omaa perhettään tekemällä niin kuin itse haluu??
Paskan vertaa välittää suvusta, näinhän yleisemmin Suomalainen mies tekisi. Nyt se "rakkautenne" syvyys testataan.
En ole kyllä ikinä kuullu vastaavaa, vaikka varmasti tapauksia paljon onkin...Itsellä turkkilainen mies ollut jo pian 5vuotta, 2 lasta ja kolmatta odotellaan :) Olemme vierailleet puolin ja toisin turkissa, ja tunnen itseni ainakin hyväksytyksi. Miehen vanhemmat ovat sen verran nykyaikasia, että ovat antaneet tehdä miehen oman päänsä mukaan eikä ole tarvinnut katua :) Kaveripiirissä monta suomi-turkki perhettä eikä kellään ole vastaavia ongelmia eteen tullut..Kultturieroja toki on, mutta niistähän selviää vain puhumalla. Yhtään paria en tiedä eronneen, paitsi suomi-suomi suhteissa ;) Molemmat olimme 24v kun avioiduimme. Voimia sulle, mutta älkää muut todellakaan yleistäkö kaikkia turkkilaisia samanlaisiks. Ihania ihmisiä!
Oliko se nyt niin, että 80 % suomityttöjen ja Turkin poikien avioliitoista päätyy eroon, yleensä ekan viiden v. sisällä. Ylipäätään vähän surullisia nämä liitot, hyväksikäyttäjä-rasvatukat kimpassa ylipainoisten blondien kaa...
Kumma juttu, kaikki kaveripiirissänikin joilla turkkilainen mies kaikki nättejä hoikkia normaaleja naisia..Onpa jopa keskivertoa paremman näkösiä..Eikä ihme, että ollaan kaikki saatu komea TURKKILAINEN mies! :D Pidä sä vaan se kaljamaha suomijunttis...
Helppohan se on verkossa uhota. :) Tosiasia kuitenkin on, että näistä Turkki-Suomipareista aika harva ylittää kauneuden (tai komeuden) kynnyksen. Yleensä molemmat ovat ylipainoisia ja vähän sellaisia halvan näköisiä. Pistä kuvaa peliin niin vois uskoakin, muuten luotan enemmän omiin silmiini.
Mut eipä tuossa mitään, oman pään sisältähän se onni löytyy. ;)
Uskokaa mitä tahdotte. suomimiesten on niin Uskokaa mitä tahdotte. Suomalaisten niin vaikea tajuta että joku tummaihoinen vois olla parempi kuin suomalainen, ottaa niin itsetunnon päälle. Minultakin monet kysyneet, miten noin kaunis nainen haksahti johonkin turkkilaiseen, mutta minä en katso ihonväriä tai kansallisuutta vaan ihmistä itseään. Suomipojat on ollu kateellisia miehelleni, aikoinaan puhelinnumeroitaan tuputti ym. mutta itse olen valintani tehnyt, enkä tähän päivään mennessä ole valintaani katunut. Päinvastoin. Tuntuu, että oli elämäni paras ratkaisu. Palasimme miehen ja lasten kanssa pari viikkoa sitten kuukauden lomalta Turkista, ja heti Vantaalla tuli taas eteen ajatus, että mikä helv...i näiti suomalaisia vaivaa??!! Ynseitä nyrpeitä itseensäsulkeutuneita suurin osa, varsinkin miehet. Kaikki tuijottavat vain omaa napaansa. Turkissa on toista, meistä pidetään hyvää huolta kaikki hoitaa lapsia yhdessä ja me saimme miehen kanssa kaivattua kahdenkeskistä aikaa. Miehen suku innoissaan lapsista, eikä väliä onko tyttö vai poika (meillä molemmat) vaan samanlaista kohtelua saavat osakseen. Tyttö vielä ehkä enemmän paapomista johtuu tosin siitäkin että on paljon nuorempi. Auttavaisia ovat ja erittäin ystävällisiä. Mitään pahaa sanottavaa en mieheni suvusta löydä. Voi kun päästäis pian taas takasin käymään turkissa, mutta pitää odotella vielä muutama kuukausi. Meheni vanhemmat ovat hyvissä suhteissa myös omien vanhempieni kanssa :) Eli näinkin voi olla.
Jos avio-onni perustuu suomalaisten miesten mollaamiseen, se ei ole kovin vakaalla pohjalla. ;)
VOIHAN se olla että joku ihan kaunis, koulutettu ja älykäskin suomityttö olisi turkkilaisen kanssa. Kunnes näen tälläisen taruolennon, uskon tosin mieluummin omia silmiäni: turkkilaisten miesten perässä pyörii suomalaisten naisten pohjasakka. Ne, joilla on valinnanvaraa, ottavat itselleen länsimaisen miehen (ei välttämättä suomalaista).
Oletko koskaan muuten miettinyt, miksi asutte Suomessa ettekä Turkissa? Aivan, olit miehellesi pääsylippu sossun luukulle hyvinvointiyhteiskuntaan.
Mies oli asunut jo vuosia suomessa, ennenkuin tavattiin. Kouluttautunut täällä mm.kielenkääntäjäksi/tulkiksi ja nuorisotyönohjaajaksi ulkomaalaisten ongelmanuorien parissa. Kotimaassaan on sairaanhoitajan paperit. Päivääkään ei ole työttömänä tarvinnut olla. Mieheni sanookin, että leipä maistuu paremmalta kunhan se tulee omasta pussista! Miksen mä saa olla tyytyväinen mieheeni, hiukan suvaitsevaisuutta kiitos. Joo, ja ollaan todellakin mietitty esim.kesäasunnon ostoa turkista kunhan lapsetkin vähän isompia.
Taisi käydä täällä suomessa vaan ansaitsemassa rahoja häihin, näinkin on käynyt..Itse tiedän tälläisia tapauksia kuitenkin vain libanonilaisten keskuudesta
Mieheni ei ole vielä lähteny Turkkiin.Selvittelee asioita viel täältä käsin...hän on ihan kypsyny sukuunsa ja katkera heille,koska eivät lopeta painostamista...Ja hän on ollut täälä kohta 8v...pian saa Suomen kansalaisuuden ja mä en oo siihen vaikuttanu vaan hän itse,olemalla kunnon kansalainen tekemällä töitä,hänkään ei ole päivääkään ollut työtön...Hän ei suunnitellut elämänsä menevän näin...Ja mä en lukeudu mihkään suomalaisnaisten pohjasakkaan,oon työssä käyvä,pidän kunnostani huolta treenaamalla 5:sti viikos,oon brunette...ja tulen hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa...En ymmärrä miksi joidenki pitää heti alkaa haukkumaan naista jos hän valitsee ulkomaalaisen miehen suomalaisen sijaan..miettisivät itekseen,et mistäköhän se vois johtua???Rakkaus ei katso ihonväriä,uskontoa tai kulttuuria...sen voi löytää mistä tahansa...
Ei sinun tarvitse itseäsi puolustella ja myöskään hävetä. Miehesi sen sijaan saa hävetä. Älä kuitenkaan ole liian luottavainen mieheesi, hän kun voi puhua sinulle mitä sylki suuhun tuo, ja pistää suvun piikkiin tuon kaiken. Miehesi on kuitenkin saamassa Suomen kansalaisuuden, eli kyllä uskon miehesi tienee, että hän avioituu vielä oman maan kansalaisen kanssa. En usko että tuli yllätyksenä hänelle.
Nyt yrität katsoa tulevaisuuteen, sinulla on vielä elämää edessä ja uskon että vielä elämäsi muuttuu parempaa, älä jää roikkumaan tuohon mieheen, olet ansainnut parempaa. SINUN ei todella tarvitse puolustella itseäsi, et ole sen huonompi kuin ketään muukaan!!!
Kivat fantasiat sulla. :)
Ai työttömät naisetko ovat sitten pohjasakkaa??? Itsellä korkeakoulututkinto, hyvät paperit mutta töitä en saa kun olen joihinkin paikkoihin liian hyvin koulutettu! Joudun siis pakostakin välillä olemaan työttömänä, saadessani vain pätkätöitä. Onneksi olen saanut nämä ihanat lapset, jotka menevät kaiken muun edelle. Töitä kyllä ehdin paiskia ihan tarpeeksi myöhemminkin, mutta nyt viihdyn vallan mainiosti kotona lasten kanssa. Eikä se tarkoita kotona istumista, vaan käymme kerhoissa harrastuksissa ja ihana huomata kuinka omat lapset koko ajan kasvaa ja oppii uutta. Tätä en vaihtaisi mihinkään. En ikinä tule katumaan, että vietin aikaani lasten kanssa kotona. Tottakai turkkilainen mies ilomielin pitää treenattua kaunista naista tyttöystävänään, jonka kanssa kiva leikkiä ja näytellä kavereilleen...mutta, mutta..Loppupeleissä valitsevat kuitenkin aina sen kiltin tytön, joka tykkää olla kotona laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. Sellaista he arvostavat paljon enemmän kuin jotain treenattua, koko ajan menossa olevaa itseriittoista naista. Näin oon ainakin itse todennut. Itse olen tälläinen kotiäiti tyyppi. Harrastan minäkin toki liikuntaa ym. mutta tärkeintä on perhe ja ihana mieheni. Ja en todellakaan ole mitenkään miehen tossun alla, vaan mies osallistuu yhtä lailla kotitöihin ja lastenhoitoon. Kerran kuussa viemme lapset hoitoon ja käymme mieheni kanssa kunnolla syömässä ja juhlimassa, tai kylpylälomalla ;) Se on sitä suhteen hoitoa, ja ehkä siksi liittomme on näin kauan kestänytkin.
Ensimmäisen 3 vuoden aikana! Näin on näreet.
Ei hän varmaan tarkoittanut tuota ihan mitä kirjoitti, olet ihan hyvä äiti ja vaimo varmasti, niinkuin on hänkin, ketjun aloittaja.
Yrittäkää ymmärtää, että hänen on paha olla, ja kaikki täällä kuitenkin vi...lee. Se oli vain hänen puolustus, että hän ei ole huono eikä ruma nainen, koska luulen että hänen itsetuntonsa on tällä hetkellä pohjalukemissa.
Menet ja etsit seuraavan turkkilaisen. Suomalaiset miehet ovat juntteja paskoja. Haluat monikulttuurisen prinssin.
Kun hänet löydät, synnytät mulattilapsia, ja hoidat perhettä. Myös jalkavaimoja.
Kun maailma repeää, niin mietit ihmeissäsi mille puolelle kuulut. Mutta puolet on jo lyöty lukkoon.