Kun IKÄVÄ yllättää

Ihastuin, ehkä rakastuin... En enää osaa edes sanoa. Kesällä joka tapauksessa. Tapasimme itävallassa, hän on Espanjassa... ja pysyy Espanjassa... ja minä olen täällä harmaassa Suomessa kaikkien ystävieni ja elämäni kanssa yksin ja toivoton. Hmmm...

On jotenkin niin tajuton tilanne. Enhän mä vaan voi mennä sinne?! En kai mä voi toisen ihmisen takia muuttaa maasta? Liian ylpeä... Liian "järkevä" idiootti. Pahinta on se, että ei vaan voi päästää irti... Kohta on kulunut vuosi, kun viimeksi nähtiin. Mä en tiedä mitä mä etsin, mitä mä haluan, mitä mä teen. Ei tästä voi kenellekkään puhua, kun ei kukaan ymmärrä. ÄRSYTTÄÄÄÄ!!!!!

"If it makes you happy, it can´t be that bad
if it makes you happy, then why the hell are you so sad"

Tossa on mun tunteet pähkinänkuoressa! TEKEE VAAN MIELI HUUTAA JA JUOSTA NIIN KAUAS KUIN PÄÄSEE JA UNOHTAA IHAN KAIKKI... En mä halunnut rakastua, siinä vaan kävi näin.
61392
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Et ole ainoa, jolla on kulta Espanjassa. Minunkin kulta on siellä... Ollaan oltu melkein vuos yhessä, vaik eihän se nyt niin pitkä aika loppujen lopuksi oo.
Varmaan muutan Espanjaan, kunhan oon saanu opiskelut päätökseen täällä Suomessa. Tai sit työn perässä jonnekin... Mut siihen on vielä pitkä aika ja ei voi tietää mitä yllätyksiä matkan varrella ehkä tapahtuu... Toivon, että tää suhde kestää tän välimatkan,koska kyseessä on niin ihana ja ymmärtäväinen mies!! Kaiken lisäks oon hulluna häneen... ;)

Äänestä

sama tilanne. tosin kultani oli suomessa jonkin aikaa. nyt muutaman kuukauden kaukosuhde ja sit muutto portugaliin. Täytyy vaan toivoo, että molemmat jaksaa odottaa. tuntuu vain että ahdistus ei lähe pois millään. ikävä vain kasvaa.

Jos oikeasti haluat olla hänen kanssaan, lähde kokeilemaan Espanjaan. sieltä aina töitä löytyy! ei kannata jättää tilaisuutta väliin. myöhemmin kuitenkin katuu ja miettii mitä jutusta olisi tullut. tsemppiä ja jaksamisia!

Äänestä

Jos olette niin rakastuneita niin mikä teitä estää? Minäkin olin, niin paljon että lähdin sinne espanjaan! Ja kohta kaksi vuotta ollaan oltu yhdessä, joka päivä edellistä parempi.

Äänestä

Olen tosissani miettinyt muuttamista... Pelottaa vaan, jos en saakkaan koulutusta vastaavaa työtä tai jotain. Opiskelut on ihan täysin kesken... Vaihtovuottakin olen ajatellut, ehkä siinä saisi solmittua jonkunmoisia suhteita ja sais töitä.. en tiedä. Oikeastaan olen jo luvannut mennä Espanjaan vuodeksi vaihtoon :) Se oli mun salainen suunnitelma, josta kerroin Espanjalaiselleni.. heh... Mutta kun kaikki on niin AUKI! En osaa sanoa mitään päivämääriä aikoja, en mitään. Pelottaa, että onni menee sivusuun. Mutta, jos on kyse tosirakkaudesta, ei kai pitäisi olla mitään pelättävää?

Miten perheenne ja ystävänne ovat suhtautuneet Espanja-Suomi akseliin??? Millaista oli tavata rakkaanne perhe ensimmäistä kertaa, vai oletteko tavanneet?

Välillä on ihanan jännittävää ja iloista, kun tietää että edessä saattaa olla aivan toisenlainen elämä kuin mitä olisi koskaan voinut kuvitella... mutta pitäisi vaan uskaltaa ensin lähteä...

Eniten pelkään, että minut unohdetaan, jos en pian tee jotain... Turha pelko varmaan, mutta niin... ÄÄääääh, asioista ei pitäisi tehdä niin MONIMUTKAISIA, mutta kun on nainen! HM.

Äänestä

asuu kanssa Espanjassa. Kesällä mun pitäisi muuttaa sinne. Päätöksen takana ei ole pelkästään ihminen, vaan luulen olevani onnellisempi Espanjassa joka suhteessa.
Poikaystäväni on Guatemalasta ja itse olen Ukrainasta- että sellainen monikansallinen sillisalaatti tuli.
Perhettä tulee kauhean ikävää ja opinnot on ihan auki, mutta unelmointi ja paikalla pysyminen ei ole mun juttu.

Äänestä

niinhän siinä tosiaan kävi...en halunut, mutta rakastuin :(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ja tekee mieli huutaa.. kirjoitti:

Ihastuin, ehkä rakastuin... En enää osaa edes sanoa. Kesällä joka tapauksessa. Tapasimme itävallassa, hän on Espanjassa... ja pysyy Espanjassa... ja minä olen täällä harmaassa Suomessa kaikkien ystävieni ja elämäni kanssa yksin ja toivoton. Hmmm...

On jotenkin niin tajuton tilanne. Enhän mä vaan voi mennä sinne?! En kai mä voi toisen ihmisen takia muuttaa maasta? Liian ylpeä... Liian "järkevä" idiootti. Pahinta on se, että ei vaan voi päästää irti... Kohta on kulunut vuosi, kun viimeksi nähtiin. Mä en tiedä mitä mä etsin, mitä mä haluan, mitä mä teen. Ei tästä voi kenellekkään puhua, kun ei kukaan ymmärrä. ÄRSYTTÄÄÄÄ!!!!!

"If it makes you happy, it can´t be that bad
if it makes you happy, then why the hell are you so sad"

Tossa on mun tunteet pähkinänkuoressa! TEKEE VAAN MIELI HUUTAA JA JUOSTA NIIN KAUAS KUIN PÄÄSEE JA UNOHTAA IHAN KAIKKI... En mä halunnut rakastua, siinä vaan kävi näin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu