Luulin jo että ikävä ja tuska alkaisivat pikku hiljaa helpottaa, mutta niin ei käynytkään. En ymmärrä mikä minua vaivaa. Lopetin suhteen jossa kärsimme molemmat, minä ilmeisesti vielä enemmän sillä toinen olisi halunnut vielä yrittää. Kun muistelen vaikeita hetkiämme, mulle tulee yleensä helpottunut olo siitä, että se on nyt vihdoin ohi. Silti ikävöin ihan mielettömästi.
Eikä pahinta ole se ikävä, vaan se, että exäni on melkoisen suosittu, ja vientiä kyllä riittää. Tiesin tietenkin kun tämän päätöksen tein, että exä ei ehkä ihan koko elämäänsä pyhitä mun muistolle ja jatkaa varmasti elämäänsä, mutta silti sattuu ihan helvetisti se että sillä on naisia joka sormelle. Mikä mua oikein vaivaa? Itsehän tämän päätökseni tein...
Eikä pahinta ole se ikävä, vaan se, että exäni on melkoisen suosittu, ja vientiä kyllä riittää. Tiesin tietenkin kun tämän päätöksen tein, että exä ei ehkä ihan koko elämäänsä pyhitä mun muistolle ja jatkaa varmasti elämäänsä, mutta silti sattuu ihan helvetisti se että sillä on naisia joka sormelle. Mikä mua oikein vaivaa? Itsehän tämän päätökseni tein...
Vastaukset 7
Vanhimmat
IHAN tuore ero..
ja täytyy vaan aatella, että se riski :), että toinen löytää uuden kumppanin, on otettava.. ei sitä aivan hepposin perustein erottu kuitenkaan, joten..
niin ja toki toivon itsekin uuden löytävän, kun aikaq on siihen kypsä. tiedän, että olen itsekin sangen viehättävä ihminen. toki.. ei niitä helmiä joka oksalla ole, mutta mutta
Tiesin kyllä aivan tasan tarkkaan että tilanne tulee olemaan tämä. Mulla vaan on vielä sekin ongelma, että itse en ole niin hirveän kiinnostava, on todella harvinaista että joku vastakkaisen sukupuolen edustaja minua lähestyy. Ottaa vielä enemmän päähän kun tiedän että exän perässä juoksee sata naista mutta itselläni voi kestää vuosia että edes joku kiinnostuu. Mikähän siinäkin muuten on? Olen ihan ok näköinen, ystävällinen ja iloinen, mutta silti kukaan ei lähesty?! Sekin sattuu...
Ääh... Tuntuu että kaikki kaatuu nyt päälle enkä löydä ulospääsyä tästä kärsimyksestä!
..tosi typerästi?????????????osanottoni...
En tehnyt typerästi, enkä kadu tekoani. Exäni kun oli tämän muutaman vuoden aikana ehtinyt tehdä niin monta paskamaista juttua mulle... Se että hän on suosittu, perustuu siihen ettei muut näe pintaa syvemmälle. Itselleni kaikki valkeni vasta vuoden seurustelun jälkeen...
Niin,kaikki paska mitä minulle toistamiseen aiheutit ja miten kohtelit minua, mitä kaikkea annoin anteeksi ja yritin ymmärtää ja olla kärsivällinen, kaiken jälkeen mikä helvetti siinä on kun en pääse ikävästä vieläkään. Seuraat päivästä toiseen ajatuksissa,oli paikka ja aika mikä hyvänsä. Toivoisin,että loppuis jo tämä piinaava tunne.
Ja sinä keräät seuraa muista, siinähän sinä oot taitava.. Ja seki vituttaa. Mitä sillä oikeasti voitat? Jäät yksin kuitenkin.. Sillä sinä oot kuin toinen ihminen,kun näkee mitä on pinnan alla. Se selvis ainaki minulle,tosin paljon oli silloin jo vahinkoa tapahtunut, käyn läpi sita sotaa vieläkin.
ole niin,että jokainen on sieltä pinnan alta erilainen ja ne ulkomaailman vaatimukset pakottaa tietynlaiseen käytökseen.Ole onnellinen ,jos olet nähnyt pintaa syvemmälle.Sinäkin olet erilainen sisältä katsottuna.
Mitä täällä märistään. Ehkäpä minä en ole sisältä yhtään kummempi kuin sinäkään. Kun ihmistä jaksaa ärsyttää tarpeeksi niin saahan sieltä pengottua esiin mitä vaan. Ehkä sä vaan ansaitsit sen omalla käytöselläsi. Eli pata kattilaako soimaa?
Jatka eteenpäin ja lopeta se mun elämän seuraaminen, enhän minä tahallani mutta meidän välinen kanssakäyminen nyt ajautui karikkoon. Ei se mun ihmisyys vaan meidän välinen kemia, joka mätti pahemman kerran. Katso asioita rehellisesti, äläkä etsi syyllistä. Ota virheistäsi opiksesi niinkuin minäkin. Tsemppiä muttei olla yhteyksissä. Son moro!