Rakastunut ystävään

Joo, klassinen tapaus ystävyyshelvetistä. Totuus on että sä et voi olla ystävä naisen kanssa jota rakastat. Sun kannattais mennä avoimesti juttelemaan tunteistasi ja jos nainen ei ole kiinnostunut suhteesta niin katkaiset kaiken yhteydenpidon häneen.

Tsekkaa myös:
http://www.solveyourproblem.com/ask_dr_neder/friendship_and_dating.shtml

Nykyinen kuvionne on epäterveellä pohjalla ja tajuat sen itsekin.

Tilanteeni on lähes sama, paitsi että pahempi. Olen ollut rakastunut miespuoliseen ystävääni jo vuosia. Ilmaisin kiinnostukseni vuosia sitten, mutta en saanut tunteilleni toivottua vastakaikua, ja vaikenin niistä sittemmin. Sen verran hyvin meillä synkkasi, että jatkoimme ystävinä, jopa erittäin hyvinä sellaisina ja pystyin tyytymään siihen, koska tämä mies on todella hieno ihminen, jonka kanssa on todella paljon yhteistä ja viihdyn hänen seurassaan erinomaisesti. Välillä oli helpompaa ja välillä vaikeampaa pitää tunteet syrjässä ja tukahdutettuna. Erityisen vaikeaa oli aina kun hän seurusteli ja tarvitsi minua ystävänä tukemassa parisuhteiden karikoissa. Nyt hän seurustelee taas ja ajattelin, että tilanne on taas mikä on ja häntä en koskaan saa ja siihen on tyytyminen. Näin olisi jatkunut varmaan vaikka kuinka pitkään, kunnes hän äskettäin yllättäen suuteli minua humalapäissään. Ajattelin, että se on jotakin kännisekoilua ja työnsin sen herättämät tunteet taas syrjään ja jatkoimme niin kuin ennenkin. Mutta hän on sen jälkeenkin vihjaillut kaikenlaista, edelleen humalassa tosin ja nyt olen ihan sekaisin ja tuskainen ja pää räjähtää, kun tiedä mitä hän haluaa, kun hän ei kerro tunteitaan suoraan, mutta on saanut heräteltyä taas minun tunteet pintaan joita olen vuosia tukahduttanut.
Ei kai ole enää kuin yksi vaihtoehto eli puhua suoraan ja jos se on ystävyyden menoa, niin sitten se on. Ja toisaalta jos pitkä ystävyys ei kestä rehellistä puhetta tunteista, niin ei sellainen ole syvä ystävyys. Mutta en voi jatkaa enää näinkään varsinkin, kun hän on alkanut kiusaamaan minua, eikä sano suoraan jos haluaa edetä meidän suhteessa ystävyyttä syvemmälle. Neuvoisin sinuakin "Onneton" kohtaamaan totuuden mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, eli älä tee niin kuin minä, koska eivät väkisin tukahdetut tunteet minnekään häviä. Eivät näköjään edes ajan kanssa.

mulla kävi samoin. vaikka minulla oli ihana mies niin ensin ihastuin omaan ystävään. alussa kaikki oli ihan viatonta.nukuttiin vierekkäin tekemättä mitään. monta kuukautta jatju samoin hyvinä ystävinä vain.sitten aloimme vaan yhtäkkiä suutelemaan ja pidimme toisiamme lähellä,seksiä emme kuitenkaan koskaan harrastaneet.olin aivan rakastunut häneen ja puhuimme asiasta. hänellä myös tunteita minua kohtaan,silti päätimme olla pelkkiä ystäviä.olemme paljon tekemisissä ja välillä tuntuu et vaikea olla koskematta. en ole enää mieheni kanssa,kylläkin eri syistä.

Vähän myöhässä olen, mutta samapa tuo.

Itse olen siis hetero nuorimies ja rakastunut lesboystävääni. Suunnilleen pari vuotta tässä on tullut päivittäin hakattua päätä seinään, kun en tätä ystävääni koskaan tule saamaan, mutta yli en tunnu pääsevän sitten millään. En ollenkaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, muut naisetkaan ei kiinnosta pätkääkään. En ole sikäli kovin herkkä kaveri, harvat asiat saavat minut tolaltaan, mutta tämän ystäväni ja tilanteeni vuoksi on tullut porattua kun pikkutyttö lukemattomia kertoja. Tämä epätoivo on niin järkyttävän masentavaa.

Mutta ei se ilmeisesti auta kun kärsiä ja toivoa, että mahdollisimman pian saisin kuihdutettua nämä tunteet. Miksei vaan voisi sormia napsauttamalla muuttaa tunteitaan? :(

Yksipuolinen rakkaus varmasti on aina hankalaa, mutta omasta tilanteesta tekee aika karun jo sekin, että tämä ystävä on tyttöihin päin, joten mahdollisuuteni on aika tasan 0%.

Kovin tutulta kuullostaa, helvettiähän tämä on!

Mitäpä tuota kertaamaan mitä teikäläiset kirjotteli, samaa koetaan.
Omista päätöksistähän tää on kiinni, eiköhän kerätä voimia ja tehdä ratkasumme tahoillamme, kyllä se tästä itkuks vielä muuttuu ;)

Tsemppiä kohtalotoverit!

Juuri näistä syistä en pidä miehiä ystävinäni. Säilyy mielenrauha molemmilta.

Miten kävi? Kerroitko?