liian suuri

...eihän sitä kaikilla ole tunteita. Mm. tiettyihin psyykkisiin sairauksiin kuuluu tuollainen kylmyys. Eipä taida sullakaan kaikki olla kunnossa.

kiinnostava. Jos rakastaa niin on kiinostunut mitä minun tärkeimmässä suhteessani tapahtuu.
Mutta eihän aina näin ole

Sittenpä et todennäköisesti ole oikeasti ketään koskaan rakastanutkaan. Harmi, säälin sinua.

Mulla on aivan samantyyppisiä ajatuksia. Olen naimisissa miehen kanssa, joka on uskollisuuden, kunnollisuuden, rehellisyyden ja koti-ihmisyyden perikuva. Hän ei koskaan viivy pikkujouluissa puoltayötä pidempään, eikä käy ikinä baareissa. Miehelläni ei siis ole koskaan ollut erityistä vientiä naismaailmassa: ei välitä pukeutumisesta, tanssimisesta jne. Joka päivä mieheni vakuuttaa, kuinka hän rakastaa minua, eikä halua koskaan erota jne.

Avioliittoni on siis kuin suoraan satukirjasta. Olen ilmeisesti hullu, kun minulle tämä ei riitä. Minua ärsyttää, kun mieheni on käyttäytyy minulle kuin "itsestäänselvyys", eikä hän vaadi / anna mitään erityistä. Haluaisin enemmän miestäni, jos hän olisi tietyllä tavalla vähän sykähdyttävämpi, arvaamattomampi ja salaperäisempi. Joskus minua innostaisi ajatus, että joku muukin vilkaisisi häneen päin ja mieheni huomaisi asian. Luulen, että se antaisi tervettä potkua ja erotiikan sekaista säpinää välillemme.

Joskus raivostuttaa, että minkä vuoksi juuri minä olen päätynyt yhteen moisen "tossukan" kanssa, kun olen kuitenkin vetävännäköinen, menevä, hauska, sosiaalinen ja aktiivinen nainen. Mieheni vain passivoi ja ärsyynnyttää minua. Naiset, jotka tällä palstalla hautovat itsaria miehensä uskottomuuden takia, hakkaisivat kai oikean kätensä poikki jos saisivat minun turvallisen elämäntilanteeni.