Olen usein miettinyt miten saisin miesystävän muualta Suomesta. Olen kokeillut tuolta treffipalstan kautta mutta miehet vain kohteliaasti vastaavat etteivät usko kaukorakkauteen.
Oma elämäntilanteeni on sellainen että voisin helposti siirtyä asumaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Minä en näe siinä ongelmaa. Toki alku sellaisessa suhteessa merkitsee vähemmän tapaamisia (1 vrk vain kerran viikossa jos välimatka olis vain 200km) mutta jos kemiat synkkaa niin miksi tuhlata aikaa "tunnusteluun" ja "katsotaan nyt rauhassa?"
Onko täällä ketään yli 40 vuotiasta jolle ajatus muuttamisesta ihan muualle ei olis kaaoksen paikka? Onko ketään joka ajattelee minun tavallani, että tässä vaiheessa elämää ei auttais enää kauhean kauan "ootella rauhassa" sillä ihminenhän vaan vanhenee ja viriili aika vähenee...
Onko ketään, jolla olisi terveys-, asuminen- ja raha-asiat niin hyvässä kunnossa ettei tarvitsis ainakaan nistä syistä pelkästään etsiä jotakuta? En, nimittäin, nyt miksikään miehen hoitajaksi aio vaan haluan vähintäänkin terveen ja hyväkuntoisen miehen kaverikseni. Ja mielestäni sellainen mies voisi olla muualta Suomestakin.
Viimeksi menin naimisiin puolen vuoden sisällä tutustumisesta ja se liitto kesti melkein 17v. Se on pitkä aika... En arastellut silloinkaan, nuorena, suinpäin liittoon menoa sillä olihan meillä aikaa tutustua liittomme aikana ja jotenkin se aiheutti sen, että pienetkin riidatkin tuli helpommin sovittua kuin vain poikaystävän kanssa olisi tullut tehtyä. Avioliitto kun on paljon enemmän kuin pelkkä suhde.
En minä nyt aviomiestä välttämättä hae vaan tosiaankin suhdetta, johon voisin helposti sitoutua jopa muuttamalla elinympäristöni ihan toiseksi.
Olisiko sinusta siihen?
Oma elämäntilanteeni on sellainen että voisin helposti siirtyä asumaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Minä en näe siinä ongelmaa. Toki alku sellaisessa suhteessa merkitsee vähemmän tapaamisia (1 vrk vain kerran viikossa jos välimatka olis vain 200km) mutta jos kemiat synkkaa niin miksi tuhlata aikaa "tunnusteluun" ja "katsotaan nyt rauhassa?"
Onko täällä ketään yli 40 vuotiasta jolle ajatus muuttamisesta ihan muualle ei olis kaaoksen paikka? Onko ketään joka ajattelee minun tavallani, että tässä vaiheessa elämää ei auttais enää kauhean kauan "ootella rauhassa" sillä ihminenhän vaan vanhenee ja viriili aika vähenee...
Onko ketään, jolla olisi terveys-, asuminen- ja raha-asiat niin hyvässä kunnossa ettei tarvitsis ainakaan nistä syistä pelkästään etsiä jotakuta? En, nimittäin, nyt miksikään miehen hoitajaksi aio vaan haluan vähintäänkin terveen ja hyväkuntoisen miehen kaverikseni. Ja mielestäni sellainen mies voisi olla muualta Suomestakin.
Viimeksi menin naimisiin puolen vuoden sisällä tutustumisesta ja se liitto kesti melkein 17v. Se on pitkä aika... En arastellut silloinkaan, nuorena, suinpäin liittoon menoa sillä olihan meillä aikaa tutustua liittomme aikana ja jotenkin se aiheutti sen, että pienetkin riidatkin tuli helpommin sovittua kuin vain poikaystävän kanssa olisi tullut tehtyä. Avioliitto kun on paljon enemmän kuin pelkkä suhde.
En minä nyt aviomiestä välttämättä hae vaan tosiaankin suhdetta, johon voisin helposti sitoutua jopa muuttamalla elinympäristöni ihan toiseksi.
Olisiko sinusta siihen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun tapaan jonkun ajattelen aina heti että kumpiko muuttaisi toisen luo... itsellä olisi helpohkoa ottaa työt mukaansa ja mennä minne mieli tekee, vaikka Eurooppaan. Kun tapailin muutamii naisii ihan etelästä, vaikka asun Jyväskylän yläpuolella, olisin siinä paikassa muuttanut naisenluo, jos olisi pyytänyt. Ja luulen että jos nainen tulisi minun luo asumaan, ihmeotus pitää olla jos ei pärjätä. Tiedän kyllä ettei kaikkien kanssa tule toimeen.
"Tiedän kyllä ettei kaikkien kanssa tule toimeen."
..niimpä, ei se niin helppoa ole naisen kaa tulla toimeen.
Ja on kyllä myös kokemusta, vaikka antaa osan pois;)
Aluksi kaikki on kuin olis taivaassa, mutta sitten se alkaa...
muistelkaa vain, ja miksi??? itse en osaa sanoa syytä siihen..
Sattuneista syistä on tullut pohdittua aihetta...
Ajatus muuttamisesta on houkutellut, mutta useista perustelluista syistä taidan nyt vaan jatkaa täällä "ylämailla". Muutto merkitsisi melkoisen pitkälle luopumista elämäntavastani. Siitä on varma tieto, että viriiliys ei ikääntyessä lisäänny, joten olisi varsinaista uhkapeliä heittää hukkaan itselle parhaiten sopiva elinympäristö jonkin epävarman rakkaussuhteen perään säntäämällä. Liekö historian taakalla osuus asiaan, sillä on tässä aikanaan tullut heittäydyttyä ja siinä kävi todella köpelösti.
Ei se aina niin herkkua ole yksinään kärvistellä, mutta elämän realiteetit on viisasta ottaa huomioon. Tämä meikäläisen elämisen tyyli merkitsee näköjään valintaa parisuhteen ja asuinpaikan välillä.