Järkyttävää mikä tulevaisuus minulla on. Suhde päättyi, olen yksin. En halua yhden illan juttuja , varsinkaan kun luen tämän palstan tarinoita. Miten selviydyn tästä. Tulevaisuus näyttää aika kurjalta. Miten minulle näin kävi?
Tämä on kamalaa
Surullinen!!!!
135740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo, kellekään muulle ei ole koskaan käynyt noin. Ja jos on, niin ei siitä ole kukaan selvinnyt edes runoja lukemalla...
Sehän helpottikin minua tässä masentavassa tilanteessani. Yksin, pimeässä, itkettää. Olen oikein hyvilläni että annoit noin yltiöpositiivisen kuvan selviämisestä. Voisin sanoa että et ole kokenut mitään kovin kamalaa elämässäsi. Vielä se tulee sinunkin kohdallesi. Ehkä silloin muistat että toiselle voi olla empaattinenkin.
Juuri niin: ero on kamalinta mitä voi kokea eikä saiitä selviä. Ja huumori, pieni ironia varsinkin, on ehdottomasti kiellettyä.
Minä olen sitten se edellinen epäempaattinen kirjoittaja. Olen elämäni aikana kokenut monta eroa, ensimmäisenä vanhempieni, kun olin alle 10-v. Ensimmäinen varsinaimnen oma eroni oli, kun erosin ensirakkaudestani, joka oli väkivaltainen, alkoholiongelmainen narsisti. Erosin lääkärin määräyksestä, voit itse päätellä, miksi lääkäriin jouduin. Samaa suositteli muuten poliisikin. Seuraava mieheni jätti minut ja muutti parhaan ystäväni luo. nykyään menee jo paremmin miesten kanssa. Ensi viikolla on lähisukulaisen hautajaiset, viime vuonna oli kahdet. Minut on muuten myös raiskattu kaksi kertaa, toinen alaikäisenä. En olisi selvinnyt ilman huumoria. Kovien kokemusten jälkeen luonnollisesti ryvetään jonkun aikaa, mutta julkinen valittaminen on mielestäni jo vähänliioittelua. Toibottavasti se auttaa sitten sinua.
Sure rauhassa ja kuvittele, ettei kellekään muulle käy mitään, kukaan muu ei ole kokenut mitään eikä ymmärrä mitään. Ota sentään vähänopiksi, niin et hamki itsellesi lisää kärsimyksiä ihan silkkaa typeryyttäsi. Vähän suhteellisuudentajua, noon ewiköhän helpottaisi sullakin.
t. kokenut ja oppinut aikuinen
vai että oikein kokenut ja oppinut aikuinen? tuollainen epäempaattisuus kertoo siitä, että sinulla on edelleen terapia kesken tai ainakin kovasti sen tarvetta. jos sinä et oppinut sitä, että ihminen jolla on paha olla saa pyytää apua ja hänellä on oikeus myös sitä saada. luet toisen tekstiä kuin piru raamattua. et kuulosta aikuiselta, etkä varsinkaan mitään oppineelta. katkeralta kylläkin. tekstistäsi päätellen sinunkin olisi syytä valittaa "julkisesti" ja saada tukea ja ymmärrystä kokemuksillesi.
tsemppiä surullinen. ero koskee vain aikansa. päivä kerrallaan.
Vähän huumoria sentään, se piristää. Turha valittaminen ja negatiivisuus on huvittavaa, sorry.
Mitä tää keskustelu edes tekee yhden yön jutut - otsikon alla? Tahatonta huumoria!
Joo, kukaan ei ole ikinä kokemut mitään niin hirvittävän kammottavaa kuin suhteen loppu, eihän toki, siis ei kukaan.
Jotain rajaa typeryydelle, vaikka olisi kuinka surullinen. Fiksu muuten tuo edellinenkin kommentti, kirjoittajahan kertoi esim. että hänet on raiskattu ja että hän on menossa hautajaisiin. Teidänkö surut on suurempia ja parempia? Olettepas tooosi empaattisia itse!!!!!!!! Katsokaa peiliin, mormaali-ihmiset kestää suhteen loppumisen aika pienin kolhuin ja tietää ilman muuta, ettei elämä siihen lopu. Surusta nousee kauneimmat kukat ja paras huumori.
t. toinenkin oikeasti kovia kokenut, monta kertaa eronnut ja 40-vuotias akateemisesti koulutettu ja ammatikseen ihmisiä auttava :)
Jos olisin kirjoittanut jolloin muulla nimimerkillä ensimmäisen viestin olist varmaan kokenut sen ihan toisin. Tosiasia on että juuri eron jälkeen kommenttisi vaikutti minusta, myönnän, aika loukkaavalta. Mutta empaattisena ihmisenä varmaan ymmärrät suhtautumiseni ja tilanteeni, eikös vain?
Huomaan että sinulla on ollut kovia kokemuksia, paljon kovempia kuin minulla. Minun elämäni näet on ollut hyvin suojattua, ei ole alkoholi- tai väkivaltataustoja kumppaneilla joten pumpulissa olen osittain elänyt ja siksi myös varsinkin tämä viimeinen ero on vaikuttanut minuun niin voimakkaasti.
Erosin aviomiehestäni 20 vuoden jälkeen koska hän löysi toisen, shokkihan se oli. Silloin olin vihainen ja selvisin erosta helpommin. Seuraava eroni tapahtui 12 vuoden jälkeen hyvin tasaisesta elosta yhteisellä sopimuksella. Joten kaipasin häntä aikani mutta ero ei ollut näin hirveä kuin nyt. Sitten tapasin elämäni rakkauden joka osoittautui todella sitoutumiskammoiseksi omien elämänkokemustensa takia. Hän jätti minut odottamaan josko voisimme yrittää uudestaan mutta lopetin suhteen itse. Vain 8 kk olimme yhdessä ja nyt tämä tuntuu hajottavan minut. Tulevaisuus on mustaa.
Tiedän kyllä, näkeehän sen näistä kirjoituksistakin että meitä samankokeneita on paljon enkä mitenkään väheksy toisten pahaaoloa. Kirjoitin tälle palstalle koska lueskelin viestejä ja yhden-illan-jutut alkoivat ahdistamaan.
Pidän itseäni kyllä aikuisena mutta myöskin tuntevana ihmisenä. Siihen tunne-skaalaan kuuluu myös surut kuin ilot ja myöskin empaattisuus. On hyvä jos sinä olet selvinnyt huumorilla voit siltikin antaa tilaa myös toisille selvitä omilla keinoilla tahi olla selviämättä. Ihan hyvää jatkoa sinullekin.
tai sitten kaikkea muuta. Mitä sinulle kuuluu mihin palstalle näitä kirjoituksian laitetaan. Pysyisit nahoissasi.
Voisitko kertoa minulle miksi ajattelet näin """"""Joo, kukaan ei ole ikinä kokemut mitään niin hirvittävän kammottavaa kuin suhteen loppu, eihän toki, siis ei kukaan.
Jotain rajaa typeryydelle, vaikka olisi kuinka surullinen.""""""
Käsittääkseni minun aloitusviestistäni ei voi löytää sanaakaan siitä että minä epäilisin toisten onnettomien olemassaoloa taikka muuta vastaavaa. Viesti kertoo vain minusta ja minun omasta tulevaisuudenpelostani.
"""""Järkyttävää mikä tulevaisuus minulla on. Suhde päättyi, olen yksin. En halua yhden illan juttuja , varsinkaan kun luen tämän palstan tarinoita. Miten selviydyn tästä. Tulevaisuus näyttää aika kurjalta. """"
Olet kyllä vähemmän empaattinen ihminen minua sekä myöskin *aikuista* kohtaan jutussasi.
Tottakai tiedän minäkin että uusi elämä joskus koittaa mutta nyt kaikki tuntuu vain mustalta. Enkä sille voi mitään. Tämä on kolmas eroni joten myös minä tiedän kestäväni sen mutta tämä on siltikin vaikein eroni sulattaa. Loppukaneetiksi en viitsisi laittaa ansioluetteloa koska se aika naurettavalta tuntuisi mutta sinähän oletkin sellainen humoristinen henkilö.
sulla sympatiota on??No sielläpä tietysti!!!
Sustapa hyvinkin sain käsityksen ettet pahoja puolia ole nähnyt elämästä!!Tuon oli pakko olla provo!
Ei kukaam voi olla noin kylmä jos on itse kokenut elämässään jotain pahempaa!!
Itsellani kyyneleet valuu jos luen jotain pahaa jota on toiselle sattunut ja sitä pahaa on mullekkin sattunut,todellakin!
joo tulevaisuus näyttää kurjalta samanlaisia syistä.
Miksi tulevaisuutesi näyttää kurjalta? Miten sinulle sitten oikein noin kävi? Ja miten? Oletko kovin nuori?
Suhteen päättyminen on kova paikka (jokaiselle), mutta ei maailma siihen kaadu. Muista se kuitenkin, vaikka mieli onkin paha.
Itselleni kävi ainakin niin, että kun suhde loppui, opettelin elämään yksikseni ja viihdyinkin vähitellen hyvin. Yksinkin pitää osata olla ja on siinä puolensa: ei sydänsuruja eikä parisuhdeongelmia. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja lopulta elämäni rakkaudenkin. Monta epäonnistunutta suhdetta on takana, mutta selvisin kuitenkin ja opin valitsemaan seurani paremmin.
Jos sinulle on sattunut jotain erityisen kurjaa ja elämäsi on muutenkin sekaisin (esim. väkivaltaa, huumeita, rikoksia), kannattaa hakea ammattiapua, että jaksaa ja selviää. Ongelmien kasautuminen on kovaa. Tällä palstalla voit löytää kohtalotovereita, mutta et varmastikaan saa kovin henkilökohtaista ja tehokasta apua juuri omaan ongelmaasi. Ihmisten näkemykset asioista ovat niin erilaisia ja jollekin (em. viesteistä päätellen) suhteen päättyminen murheista pienin.
Muuten olen samaa mieltä, että asioiden asettaminen oikeisiin mittasuhteisiin ja positiivisen etsiminen synkimmistäkin asioista auttaa ja pelastaa. Sitten kun siihen on valmis. Murheeseen ja itsesääliin ei saa jäädä piehtaroimaan, vaan suruajan jälkeen pitää elää rohkeasti eteenpäin. Muuten vain pitkittää turhaan kärsimystään. Onhan niitäkin, jotka pilaavat loppuelämänsä yhden suhteen loppumisen takia. mutta silloin on kyse ihan muista, isommista ongelmista. Muille sellainen kuuluu osana normaaliin elämään: todella harva ei ole kokenut suhteen päättymistä montakin kertaa. Ja on parempi rakastaa ja kärsiä kuin olla kokonaan ilman.
Ei kun onnea ja voimia! Vaikka kuulostaa tyhmältä, aika parantaa. Todennäköisesti olosi on paljon parempi jo pian ja muutaman kuukauden päästä voit hyvin. Siihen asti on vain sinniteltävä. Ehkä löydät kohtalotovereita lohduksesi esim. avioerot- ja sydänsurut - keskuteluista paremmin kuin täältä.
t. kokenut aikuinen
kirjoitettu *aikuiselle* en ole nuori. Elämääni ei kuulu myöskään väkivaltaa huumeita tahi rikoksia. Siihen on kuulunut 8 kk ajan rakkautta, hellyyttä huolenpitoa välittämistä ja yksi maailman ihanin sitoutumiskammoinen mies joka pyysi miettimisaikaa jotta saisi ajatuksensa järjestykseen. Tiedän että tuo miettimisaika on sama kuin suhteen lopetus joten katkaisin suhteen itse. Ja vielä tuntuu pahalta. Niin pahalta että olen jo monasti katsellut puhelinta soittaakseni, vaan tiedän sitä en saa tehdä. Enkä tee. Senkin tiedän että tämä rakkaani hävisi tässä enemmän kuin minä koska ilman sitoutumiskammoa joskus kun kipu hellittää voi joku astua elämääni mutta hän nosti taas kammoaan korkeammalle. Avioeron jälkeiset naissuhteet kymmenen vuoden ajan on olleet vain 1-3 viikkoa. Minä olin mukana 8 kk ja sitten kaikki loppui. On hyvin todennäköistä että tilanne jatkuu ennallaan minun jälkeeni. Minusta täysin turha ero. Mutta hän teki päätöksen haluamalla miettimisaikaa. Kiitos sinulle kauniista viestistäsi. Aikuinen minäkin.
Vakipano on ihan hyvä valinta, jos ei halua sitoutua. Turvallinen ja tyydyttävä.