Onko naiset teidän kohdallenne sattunut miestä, joka on säälittävää katottavaa vääntäessään aina suuria ongelmia mitättömistä asioista, ja ilman mitään syytä saavat älyttömiä tunnekuohuja ja itkukohtauksia?
Onhan se hyvä näyttää tunteensa, mutta missä omissa maailmoissaan ne elävät, kun reagoivat niin liioitellusti?
Omakohtaista kokemusta mulla ei ole. Mutta jostain kaikki ystäväni ovat tällaisen miehen löytäneet!
Onhan se hyvä näyttää tunteensa, mutta missä omissa maailmoissaan ne elävät, kun reagoivat niin liioitellusti?
Omakohtaista kokemusta mulla ei ole. Mutta jostain kaikki ystäväni ovat tällaisen miehen löytäneet!
Vastaukset 17
Vanhimmat
get a life
Kaikki naiset katsovat oikeudekseen käyttäytyä näin koska ovat naisia. Nytpähän tiedätte miltä se tuntuu :D
Ne miehet ovat todella rohkeita mun mielestäni. Omissa maailmoissaan he elävät kylläkin, eli mun mielestä he ovat löytäneet jumissa olleen "sisäisen lapsensa" ja nyt sen lapsen tunnelukot alkavat purkautua kun saa rakkautta naiselta. Jos he tämän tiedostavat se on ohimenevää, mutta jos ei, niin se voi jäädä päälle.
Mielenkiintoinen näkökulma. Vaan mitäpä pitäisi tehdä sellaisen miehen, jonka naisystävä on saanut nuo tunnelukot todella auki, mutta ei kuitenkaan loppujen lopuksi hyväksy miehensä herkkää käytöstä vaan odottaa häneltä kovuutta?
Minusta tuntuu, että olisin ollut juuri oikeanlainen mies naisystävälleni ennenkuin tapasimme.. Mutta nyt olen muuttunut liiankin herkäksi ja tunteelliseksi. Siitähän ei ole tietenkään mitään haittaa, jos kohtelen naistani kuin kedon kukkaa, mutta kun löydän itseni usein "pillittämässä" omia huoliani hänelle ja etsimässä liiankin usein turvallista olkapäätä ja ymmärtäjää.
Toisaalta jos nyt eroaisimme (mikä saattaa olla hyvinkin mahdollista vaikkei sentään vielä todennäköistä) niin minua pelottaa, että olisin mahdollista uutta naista kohtaan samanlainen "tyypillinen mies" kuin mitä olin ennen seurustelusuhdettani. En osaisi ainakaan aluksi arvostaa heitä riittävästi. Vai voiko näiden tunnelukkojen purkautuminen ja tilanteen vähittäinen tasoittuminen tehdä minusta tasapainoisen yksilön, jossa on sopiva sekoitus sekä miehistä jämäkkyyttä, että inhimillistä herkkyyttä?
Jotenkin hassua, ettei naisesi hyväksy sinussa /miehessä olevaa herkkyyttä. Naiset haluavat rakastua renttuihin???
Ehkä tyttösi on tottunut lapsuudessaan miehen malliin, jossa mies ei tunteita näytä, on kova. Hän hämmentyy kun näkee miehessä sitä samaa herkyyttä mitä itsessäkin/naisessa on? Ja ajattelee ettei se ole mies eikä mikään?
Oma seurustelusuhteeni on aivan aluillaan, noin puolisen vuotta ollaan yhdessä oltu. Olen pari kertaa ollut lopettamassa tätä suhdetta ihan hölmöistä syistä (ei siis siksi, ettenkö rakastaisi, vaan lähinnä omia pelkoja aiemmasta) ja saanut sillä ison miehen itkemään. Samoin hän itki, siis ITKI, koska viikonlopputapaamisen jälkeen ikävöi lapsiaan.
Itselle tuli hätääntynyt olo. Voinko tehdä mitään, helpottaa auttaa? Eipä siinä muuta kun halasi, pyyhki toisen silmäkulmaa.
Ehkä sinun tyttösi siis ei tiedä miten suhtautua sinun herkkyyteesi ja torjuu sen siksi?
Miehillä on yleensä käsitys, ettei saisi näyttää tunteita eikä kertoa omia huoliaan naiselleen, edes väsynyt ei saisi olla ja sairastaa ei saa vaikka miten kipeä olisi, tämmöiset ovat heikkoutta ja epämiehekästä ja naiset pönkittävät tätä käsitystä. Minusta se on väärin. Herkkyys miehessä on ... ehkä se saa jonkinlaisen hoivavietin esiin, tai osoittaa miehen inhimillisyyttä mutta myös kypsyyttä = uskaltaa näyttää tunteensa.
Jos teidän suhde päättyy, löydät varmaan naisen, jolle voit näyttää herkän puolesi. Älä piilota sitä, teet vahinkoa itsellesi.
...pysyvässä parisuhteessa elävät miehet ovat itkupillejä, muunlaisia ei naiset halua!
Vaikka mies paanalla on karski ja itsetietoinen on hänen oltava todellisuudessa saamaton, osaamaton, säälittävä, jaloissa mateleva, feministinen, orjamainen sekä armoton lipittäjä "päästäkseen" naimisiin!Tällaiset miehet on naisten makuun!
Tunteita on sekä negatiivisia että positiivisia. Jotta voisin kokea toisinaan iloa tai toisinaan surra, niin ihan ilomielin minua saa kutsua itkupilliksi. Kiitos vaan. Ja tervetuloa joukkoon, kunhan sinäkin siitä vähän kasvat.
Miksi tunteet luokitellaan positiivisiksi ja negatiivisiksi? Positiivisia tunteita ovat mm. ilo ja hyväntuulisuus jne. NEgatiivisia sitten kait viha ym vastaava.
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja oikeita tunteita jotka kuuluu ja tulee tuntea. Miksi joku toinen tunne olisi huonompi =negatiivinen, kuin toinen ja toinen tunnetila parempi = positiivinen.
Miksi ei puhuta vain tunteista, olipa ne mitä vain, miksi ne pitää luokitella hyviksi tai huonoiksi?
Exäni rakastui just tollaseen säälittävään itkupilliin ja naistenperässä juoksijaan,joka ei osannut päättää olisiko exäni vai oman exänsä kanssa,niinpä ruikutus jatkui molemmissa päissä ja kaiken lisäksi tuo vellihousu kielsi exältäni kaikki kontaktit muihin miehiin ja tämä raukka nuolee mamiksen varpaan välit ja ottaa vastaan kaikki solvaukset kun se on niin hyvä panemaan.
...miehessä kyltymätön seksinhimo ja itkuinen olemus!
Jep.Hylätkäämme machoilu ja etsikäämme jälleen itsestämme se ikuinen,hoivaa tarvitseva pikkupoika niin kyllä pippelistäkin potkua löytyy.
tunteita hän osaa näyttää, myös itkeä osaa ja saa jos siltä tuntuu, mutta tossukkaa ja itkupilliä hänestä ei saa tekemälläkään! tosin ei hän tuolla baanallakaan mikään "kova kundi" ole. roolia ei ole kotona eikä kodin ulkopuolella.
Mutta hei, sinähän kuvailit juuri tyypillisen naisen ;) Oletko varma ystäviesi seksuaalisesta suuntautumisesta?
Mielestäni ei enää voida luokitella naisia herkisteleviksi itkupilleiksi ja miehiä kaiken kestäviksi rautanaamoiksi, vaan nykyään se on aika yksilökohtaista. Itse esim. olen nainen ja ihan tyypillisen herkkäitkuinen, mutta jostain syystä en osaa itkeä mieheni nähden! Esim. joku leffa, joka yleensä itkettää minua ihan joka kerta, miehen kanssa ei tule tippaakaan.
Minulla on myös miehille tyypillisempänä pidetty tapa haudata asiat, enkä osaa ottaa ongelmia puheeksi kovin helposti.
Miehen ja naisen roolit eivät ole enää niin selkeän erilaiset, kuin vanhoissa mustavalkoisissa leffoissa joissa naiset vain kiljuu kun mies hoitelee rosvot. Nykyleffoissa nainenkin voi olla se miestä vahvempi sankari. Ja jos naisella on oikeus olla vahva, on miehellä vastaavasti oltava oikeus näyttää tunteitansa. Tasa-arvoahan tämä kaikki on!
Sinulle Karski nainen sanon, ettet ole ainut. Olen tavannut paljon naisia, jotka eivät halua näyttää tunteitansa miehen läsnäollessa. Olen ajatellut että pelkäävätkö he menettävänsä itsestään jotain, kun näyttävät haavoittuvuutensa. Itsekin elin yli 10 vuotta, sellaisen tunnevammaisen naisen kanssa. Pitkän päälle tunteiden pitäminen sisällä ei ole hyvästä.
Tunteidensa näyttäminen, että uskaltaa olla myös empaattinen, se on minusta vahvuutta, joka on nykyisin aika harvinaista (sekä miehissä että naisissa).
Kerron oman tapani olla tunteellinen mies. Eli tunne-elämäni on vauhdikasta vuoristorataa sen kummemmin sitä kommentoimatta, mutta homman juju on, että hyväksyn tunteeni mutten anna niille valtaa. Sen sijaan annan järjen tehdä tärkeät päätökset. Elämä ei ohjaa minua, vaan minä päätän omasta elämästäni.
Sitä minä en usko, että ihan silkalla järjellä tekisi kukaan päätöksiä. Pelkästään se, minkä näkee järkeväksi, perustuu ainakin osin omiin tunteisiin. Yksinkertaisesti: ei tunteet ja järki nyt ole niin etäisiä asioita.
Toisinaan järjellä näköjään tarkoitetaan loogista päättelyä. Ongelma on siinä että ympäröivä maailma ei kaikin ajoin noudata formaalin logiikan sääntöjä. Muut ihmiset tekevät toisin kuin odotamme, sattumat muuttavat suunnitelmia.
Kun ottaa huomioon että sattuma ja monet muut asiat joista emme itse voi päättä väistämättä vaikuttavat päätöksiimme, tuntuu loppyväite aika naurettavalta. 'minä päätän omasta elämästäni' Toivottavasti et pety kauheasti kun joku sotkee päätöksesi.
Joo, kavereina on näitä. Rasittavaa on kuunnella niitten päättymätöntä tarinaa. Mieleen tulee Frendeistä se yks surkuteltava tyyppi. Valittaa ja valittaa ja voivoi uitettua kissanpentua ku se valittaa.