olen naimisissa miehen kanssa joka silloin tällöin käyttää väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa...huora, minusta ei ole mihinkään jne..en vaan saa itseäni riuhtastua irti vaikka haluaisin...mulla on lisääntynyt alkoholin käyttö ja mokailen humalassa, kiehnäämällä muiden miesten kanssa ja haen sympatiaa niiltä..pettänyt en ole mutta baareissa tulee käytyä aika useasti..häpeän itseäni ja uskon ettei kukaan normaali/hyvä mies edes huolisi ,...
häpeän itseäni
luuseri
81343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sun kannattais tappaa ittesi. Olet hyvin tyyppillinen suomalainen sääliö-muija.
Tuolla tavalla ei ihmisille puhuta, kyseessä voi hyvinkin olla jonkun ihmisen tulevaisuus. Äitisi sietäisi pestä suusi saippualla ja kasvattaa sinua vähän. Ehkä sitten joku nainenkin sinut huolisi.
Mä olen elänyt täysin samanlaisen tilanteen ja huonostihan minulle siinä meinasi käydä, kunnes sain kaikki voimani kerättyä ja jätin sen paskamiehen joka kaikella tavalla hallitsi meikäläisen elämää. Pois vain tuollaisesta parisuhteesta, sillä mikäs parisuhde se edes on.. Valtapeliä sanon minä! Meinasin menettää työni, mielenterveyteni ja ajautua alkoholismiin. Pettänyt en koskaan mutta toisia miehiä tarvitsin itsetuntoni edes kasassa pysymiseen. Ai prkl, kun vieläkin sieppaa. Pahinta on ollut tajuta se että en rakastanut itseäni yhtään koska en lähtenyt aikasemmin ja siedin lyömistä ja haukkumista monta vuotta.
Lähde hyvä ihminen kun vielä sen ehkä jaksat tehdä. Mä lähdin viimeisillä voimillani. Nyt elämä hymyilee, olen jäämässä opintovapaalle ja olen löytänyt uuden aivan ihanan miehen jonka kanssa aion perustaa perheen joskus.
Tsemppiä!
"...mutta toisia miehiä tarvitsin itsetuntoni edes kasassa pysymiseen".
Miksi juuri miehiä? Eikö ystävättäristä olisi ollut apua? Tai terapiasta? Mietipä tätä!
Tosiasiassa te olette huomionkipeitä, petollisia narttuja ja teidänkaltaisia Suomi on täynnä. Pienikin vastoinkäyminen ja te ryntäätte baariin ryyppäämään ja etsimään jonkun miehen, joka voi vähän lohduttaa teitä, tarjota juotavaa ja mahdollisesti jatkaa lohdutusta sängyssä. On ihan oikeus ja kohtuus, että teitä rankaistaan.
Ehkä opit joskus enemmän.
Ensiksi aloitan tämän sanomalla sinulle että tiedät kolikon toisen puolen mutta et toista. Asenteesi on kaikkea muuta kuin ymmärtävä. Olet päättänyt tuomita, sen kun. Tiedoksesi että siellä missä on tutustuttu hyvin vähän omaan heikkouteensa, on sitä enemmän tahtoa tuomita. Tulee vaan mieleen että mitä on sinulle sattunut kun olet noin katkera. Jos joku on sinua joskus kohdellut paskasti, ei se tarkoita että kaikki ovat sellaisia.
Tuo lause mihin viittaat pitää paikkaansa ja olen sitä vuosien varrella paljonkin miettinyt, että miksi miehiä. No tietenkin miehiä! En ole lesbo. Siis huomion saaminen mieheltä tai ystävättäreltä on eri asia. Hyväksyntä on eri asteista. Jos oma miehesi kohtelee kaltoin ja lyö, tarvitset hyväksyntää naisena mieheltä, koska toinen ruttaa itsetuntosi, naiseutesi. Ja kyllä, puhuin myös ystävättärilleni mutta en antanut heidän auttaa, koska toivoin vielä että silloisen mieheni kanssa olisimme voineet mennä terapiaan. Joten en siis suostunut lähtemään mieheni luota pois koska elättelin toiveita paremmasta tulevaisuudesta, ja kuitenkin häntä silloin vielä rakastin. Mitä kertookaan miehestäni kun useaan otteeseen ehdotin terapiaa, hän sanoi että hän ei terapiaa tarvitse (siis vaikka löi selvin päin kun tilanne kävi tukalaksi)! Ja vähitellen ajan kanssa parisuhdehelvetti oli valmis, oravanpyörä, kierre.. Ei tietä ulos. Kunnes.. Päätin lähteä. Päätin saada uuden mahdollisuuden tässä elämässä. Päätin että haluan elää ja olla onnellinen. Rakastaa ja antaa rakkautta. Ja tiedoksesi että en koskaan väkivaltaista miestäni pettänyt, vaikka tilaisuuksista ei ollut pulaa. Syynä se että en pystynyt siihen, miestäni kuitenkin rakastin.
Että se näistä asioista sitten. Kolikolla on aina kaksi puolta hyvä katkeroitunut.
ei voi antaa naiselle sellaista itsetunnon kohotusta kuin tosimiehet. Testosteronia, tiedäthän, ja vastavoimia.
Haluan kiittää sinua ja rehellistä kirjoitustasi. Se avasi silmäni ja sain rutkasti voimia jaksaa jättää mieheni. Minä lähden ja päivämääränkin olen jo päättänyt. Mieheni ei vain tiedä sitä vielä. Huomenna kerron hänelle ja samalla kerron muutamalle ystävälleni että jos soitan ja mies lyö, tulkaa hakemaan minut pois. Toisaalta miehelläni on taipumus vedota mykkäkouluun, joten voi olla että hän ei reagoi mitenkään. Valtapeli, se ei ole rakkautta. Siinä tapauksessa vain lähden. Tiedän jo etukäteen että hän tulee syyttämään minua jättämisestä.
Toivon että sinäkin saat voimia lähteä pois miehesi luota. Hän ei sinua rakasta vaan hallitsee, vaikka tahtoisitkin itsellesi uskotella hänen rakastavan. Anna itsellesi mahdollisuus uuteen elämään. Vaikka surutyö ja väkivaltaisuudesta paraneminen saattaa viedä vuosia. Jos kaipaan tukea, kirjoittele minulle: [email protected]
Ala hyva ihminen kerro lahdostasi kotona. Tiedat jo etta miehesi on vakivaltainen, han saattaa lyoda viimeisen iskunsa sinuun, jonka jalkeen sinut viedaan ulos jalat edella.
Keraa tavarasi ja vie ne pois silloin kun miehesi ei ole kotona. Alaka enaa mene siihen asuntoon, ainakaan yksin. (Tama on ainoastaan itsesailytyksen takia.) Sen jalkeen vasta soita hanelle ja kerro ettet tule takaisin. Viela parempi jos teet sen kirjeella, taten sinun ei tarvitse enaa kuulla lokaa tai pelotuksia.
Ja pysy pois hanen ulottuvuudestaa.Vaihda puhelin numerosi alaka koskaan suostu yksin tapaamaan hanta.