Minä en halua naimisiin, pitkä avoliitto takana, en halua naimisiin. Ahdistaa koko ajatus, taas kesä lähenee, ja taas mies kysyy, mennäänkö naimisiin.En vain voi, ajatuskin siitä, menisin ja lupaisin tahdon tahdon loppuiäksi, kuristaa ja ahdistaa. Ei, paras näin.
onko muita?
Ahistunut
141468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kaikki haluu sinne alttarille oiken tyrkkää itteesä jos joku ottas, outoo jos joku ei haluu!!! ;|
Mikä lie vialla ajatusmaailmassa.Näin on elettävä, mutta en muita miellyttääkseni mene naimisiin!
Joo on.
Mun 44v "tyttöystäväni" ei kanssa halua enää naimisiin vaikka itse olisin vielä halunnut.
No pitää toivoa että joskus hänen ajatuksensa siitä muttuis. Mutta en ala painostamaan kuitenkaan häntä siinä asiassa.
Ymmärrän oikein hyvin aloittajan tunnot. Itselläkin aikoinaan eron jälkeen tuntui pitkään tuolta. Mutta vissiin sitä on nyt vanhoilla päivillä tullut käytyä "liian" monissa häissä, että asia on alkanut uudestaan tuntumaan hyvältä.
Katsotaan :-)
Mutta ihan hyvin se menee näinkin..
Hyvin sujuu elämä ilman mitään avioliittoja.
Toiseen voi sitoutua ilman mitään vihkimisiä. Mulla ei ole edes toisten häiden jälkeen tunnetta, "jospa minäkin", ei koskaan. Mutta se ahistaa, että mies luulee että tämä tästä jollain väsytystaistelulla muuttuu joksikin, ei muutu.
Toivottavasti tässä en maalaile piruja seinille, retkahdan "huomenna" johonkin itteeni nuorempaan namuun joka on saaaatava vihille ;)))) Vitsi, vitsi, vitsi!
Selvä merkki siitä että sulla on väärä mies! Jos se Oikea osuu kohdalle niin naimisiin menoa ei tarvitse epäröidä eikä ahdista.
Siskoni oli kaltaisessasi tilanteessa ja meni lopulta naimisiin. Ero tuli 4 kk:n päästä kun se "oikea" sattui kohdalle...
Tai sitten on niin että olen jo "sitoutunut" vain yhteen ihmiseen koko loppuelämäkseni. Tapasin hänet 16- vuotiaana, 5 v. itseäni vanhempi. Se oli rakkautta, sitä ns. sielunkumppanuutta, mutta hänen tyttöystävänsä tuli raskaaksi ja lopun voi arvata. Kaikki nämä vuodet ollaan oltu ystäviä, naureskeltu että ollaan ne toistensa ikuiset kakkoset. Ei mitään suhdetta, kun ollaan niin kunnollisia.Ei edes pidetä säännöllisesti yhteyttä, mutta ajalla ei ole ollut mitään merkitystä, aina kait sitten "läsnä" kuitenkin. Hänen kanssaan olisin voinutkin mennä aikoinaan naimisiin! Jos minä odottelenkin tässä sitten häntä,uskollisesti, ihmettä tapahtuvaksi :)))
puukkoa haavassani itse. Ihmiset silloin totesivat, ilkkuivat, että niin on, mikä siinä onkin, että kun on suurta rakkautta, niin eivät toisiaan saa, ei saatu... vai saadaanko vanhainkodissa :)))) ihan piruuttaan!!!!!
avioliitto on vakava sitoumus, älä vastaa kyllä jos et halua.Olen kokenut pakkoavioliiton.
Järjellä olen miettinyt.
Lähdetään kauas pois arkiympyröistä, mietintää...
muista,vain rakkaudesta!
..ja kaikista muista hyvistä syistä =) (siis ei, jos niitä hyviä syitä ei tunnu olevan..)
pakkoavioliiton kokeneena, tiedän vain rakkaudesta naimisiin, muita syitä ei saa olla!
Sinun taytyy kertoa miehelle ettet halua sitoa itseasi haneen lopuksi elamaa. On sinun velvollisuutesi kertoa. Tana mies on selvasti valmis aloittamaan perheen ja vakiintumaan paikoilleen. Han nayttaa uskovan etta sina tekisit sen hanen kanssaan.
On hyvin vaarin hanta kohtaa pitaa hanta tuossa vaarassa uskossa. Tassa hanelta menee kallis aika hukkaan, aika jonka hanen tulisi kayttaa hakemaan elinkumppaniaan.
Ei ole lainkaan vaarin ettet halua viettaa loppuelamaasi hanen kanssaan mutta sinun on kerrottava se ja viela siten etta han sen aivan varmasti ymmartaa.
Meillä on rehellinen suhde. Huvittuneesti hän suhtautuu näihin minun liikoihin miettimisiin tätänykyä.Meillä on kuitenkin jo niin pitkä avoliitto takana.
Hyvin hän minut tuntee, hyväksyy ja sanoo SILTI
rakastavansa! Ahistunut olen lähinnä siitä, etten tavoita avioliiton merkitystä omassa elämässäni.
Mulla on sellanen eräs lempimielikuva, mikä tulee, ajoittain hyvinkin stressaavassa arjessa mieleen. -Kuvittelen vanhana asuvani yksin jossakin karussa kalliosaaressa kaukana merellä vain kaksi saksanpaimenkoiraa seurana. Siellä seison kalliolla, haistelen tuulia, pitkä harmaa tukka tuulessa hulmuten. Niin riippumaton, siellä itsekseen luoden ja kirjoittaen...,mies tähän sitten jatkoi, että niin ja hän sitten tulee jonnekkin sinne piilopoukamaan hiljaa veneellä, tuo ruokaa ja valmistaa sen, lämmittää saunan, siivoaa...ja minä vain haaveilen siellä kalliolla, muka niin riippumattomana :)) Tämä kuvasi niin hyvin tätä suhdetta, että mikäs tässä ollessa, realiteeteissa :D
Onnellista elämää ja kaikkea hyvää kaikille avioon aikoville! Päätän tämän pohdiskelun täällä tähän!