Olen mies 24v. Tapasimme erään 23v tytön kanssa jokin aika sitten deittipalstalla. Nyt ollaan tavattu jo useita kertoja. Hän tuntui kiinnostuneelta minusta ja minä hänestä. Kaikki tapaamiset ovat menneet aina suuteluksi ja sänkypuuhiksi. Tyttö ehdotti seksiä jo toisella tapaamiskerralla, ja vikitteli minut sänkyyn. Muutaman kerran olen yrittänyt puhua tunteista, ja ihastumisesta. Tällöin tyttö aina torjuu puheeni leikillisesti ja alkaa viljelemään lapsellista huumoria ja pitämään minua raasuna. Tuntuu, että hän haluaa vain seksiä.
Tapaamme aika harvoin, pari kolme kertaa viikossa lähinnä seksin merkeissä. On kova työ suunnitella tapaamisia, koska hänellä on niin paljon kavereita. Aina on tulossa Laura käymään, pitää mennä Jonnan luo, Päivillä on illanistujaiset, Hennan kanssa kaupungille, Jaanan kanssa lenkille, pitää lähteä Outin luo, jne jne... Eilenkin jouduin jäämään yksin, kun tyttöystäväni luokse tulikin Niina seuraamaan vaaleja. Huomenna ehditään tavata, mutta vain pari tuntia, sitten hänen pitää lähteä iltatöihin. Tuntuu aika epätoivoiselta löytää yhteistä aikaa. Toki tyttö sanoi jo alussa, että hän ei ehdi juuri kämpilllään käydä kuin nukkumassa. Hän on liikkeessä koko ajan, töistä kavereille, ja sieltä toisiin töihin, sitten nukkumaan ja aamulla taas töihin. Ei edes viikonloppuisin tunnu olevan aikaa muuta kuin joku hikinen sunnuntai iltapäivä.
Nou hätäkö siis???
Tapaamme aika harvoin, pari kolme kertaa viikossa lähinnä seksin merkeissä. On kova työ suunnitella tapaamisia, koska hänellä on niin paljon kavereita. Aina on tulossa Laura käymään, pitää mennä Jonnan luo, Päivillä on illanistujaiset, Hennan kanssa kaupungille, Jaanan kanssa lenkille, pitää lähteä Outin luo, jne jne... Eilenkin jouduin jäämään yksin, kun tyttöystäväni luokse tulikin Niina seuraamaan vaaleja. Huomenna ehditään tavata, mutta vain pari tuntia, sitten hänen pitää lähteä iltatöihin. Tuntuu aika epätoivoiselta löytää yhteistä aikaa. Toki tyttö sanoi jo alussa, että hän ei ehdi juuri kämpilllään käydä kuin nukkumassa. Hän on liikkeessä koko ajan, töistä kavereille, ja sieltä toisiin töihin, sitten nukkumaan ja aamulla taas töihin. Ei edes viikonloppuisin tunnu olevan aikaa muuta kuin joku hikinen sunnuntai iltapäivä.
Nou hätäkö siis???
Vastaukset 11
Vanhimmat
tytöllä vielä identiteetti hakusalla ja tulevaisuuden kuvat hämäränä.
Sehän kyllä pompottelee niin kauan kuin annat sen pompotella. Vedä raja, että et hyppää aina kun hän pyytää, vaan vedät itse omat linjasi ja näytät, että et ole pompoteltavissa mihinkään.
Tyttöystäväsi voi toki olla ns. pelinainen tai nymfo - tai mikä ettei molempia. Mutta asia voi olla myös ihan toisin...
Itse olin kunnon ikisinkku ennen kuin tapasin nykyisen avopuolisoni - yllättäen juuri netin deittipalstalta. No oli miten oli, kiinnostuin hänestä toki alusta alkaen, mutta pelkäsin että ahdistun. Jokainen siihen mennessä ollut parisuhteenalkuni oli näet kuihtunut melko nopeasti siihen että koin miehen ahdistavan minut nurkkaan, että menetän nyt jollekin miehennulikalle oman ihanan vapauteni ja itsenäisyyteni. Ylireagointia, toki, mutta silloin vapaudestani nauttivana nuorena naisena se todella tuntui siltä.
Jostain syystä nykyinen mieheni (elämäni mies :) tosin sai minut puhumaan asiasta ja varoitinkin häntä suoraan siitä, että saatan ahdistua. Varoituksesta viisastuneena hän tietoisesti pysytteli suhteemme alkuaikana sopivan etäisyyden päässä, antoi "minun viedä". Kyllä, se tarkoitti sitä että kuljin tuolloin paljon ystävieni kanssa, menin kahville tai katsomaan leffaa tai juhlimaan tms, vaikka ajoittain olisin ollut paljon mieluummin mieheni kainalossa. Minulla oli näet suunnaton tarve näyttää kavereilleni (ja etenkin itselleni) ettei parisuhde muuttaisi minua "tylsempään" suuntaan ja muuttuisin rempseästä sinkkunaisesta kotona nyhjääväksi nössöksi - niin hupaisalta kuin se nyt kuulostaakin.
Parin kuukauden päästä aloin tosissani väsyä koska revin itseäni liian moneen paikkaan. Ja toki ystäväni huomasivat minusta, että jokin oli vialla. Long story short, onneksi mieheni "odotti" minua ja ystäväni saivat minut tajuamaan kuinka typerää todisteluni oli, sillä nyt minulla on sekä maailman ihanin mies elämänkumppaninani että parhaimmat ystävät - joita en ehkä näe enää niin useasti mutta he ovat sitäkin enemmän mielessäni :)
En tässä tarkoita nimenomaisesti edellisen viestin lähettäjää vaan yleisesti:
Te jotkut ihmiset kans elätte elämäänne ystävillenne tai tutuille. Elätte niin että pitää muille jotakin aina "todistaa".
Aivan älytöntä.
Ja mikä pakko niille ystäville ja tuttaville on kaikki asiat pakko raportoida, jos ei olekaan elänyt juuri siten kun he ovat sattuneet toivomaan? Oikeasti hyvät ystävät ymmärtää kyllä teidän jokaisen päätöksen vaikka se olisi kuinka omituinen, ei heille tarvitse mitään esittää.
En tietenkään voi olla täysin varma, mutta luulenpa että kyseessä on ns. pelinainen, joka pompottaa ja käyttää sinua hyväkseen mikäli annat tilaisuuden. Tyypillisiä piirteitä ovat ylikorostunut seksuaalisuus, suuri määrä pinnallisia ystävyyssuhteita, kyvyttömyys käsitellä tunteita ja jatkuva tekemisen tarve. Muista, että sillä naisella on persoonallisuushäiriö, eikä se tule tuosta muuttumaan. Leikittelee vain tunteillasi ja hyötyy sinusta niin kauan kuin mahdollista, sitten vaihtaa sinut kylmästi toiseen.
Ainakin (tulevaan) exääni.Kertoisitko lisää, minkähän niminen häiriö vois kyseessä olla? ..Tämä ainakin myös arvaamaton ja väkivaltainen sen kaiken viehättävyyden alla.
kyseisen naisen kans et saa välttämättä mitään järkevää aikaiseksi. Vaikka naisilla on vapauden menettämisen pelko, oikeasti he "oikean" miehen tavatessaan eivät tee enää tuollaista. Luulen että nainen ei välttämättä ole kiinnostunut nyt muusta kuin seksistä. Mutta kannattaa tunnustella ja ottaa asia suoraan HÄNEN kans puheeksi, ja silleen se selviää. Ei välttämättä ensimmäisenä kannata kysyä tunteista, vaan lähteä siitä, että mitä hän haluaa sinusta. Jo siinä vaiheessa toisen ilmeistä ja eleistä voi päätellä yhtä sun toista vaikka vastaus olisi millainen tahansa.
Vastaan tähän, ja hieman samalla edellisiinkin viesteihin. Niin, toisinaan tuntuu että hän ei halua päästää liian lähelle, mutta toisinaan taas tuntuu että häntä kiinnostaisi. Ota siitä nyt sitten selvää. Joku puhui pelinaisesta, tyttö ei meikkaa eikä hirveästi käy baareissakaan, eikä hänen puheista päätellen ketään miestäkään ole ollut pitkiin aikoihin kuvioissa. Luulen että kyse onkin juuri tästä kavereille pätemisestä, kuten joku sanoi. Eli kavereiden mukaan eletään, ja minä kun en vielä kuulu kovin hyvin hänen sisäpiiriinsä, niin jään ulkopuolelle melko helposti. Toki silloin kun tavataan, niin tyttö kyllä aina on se osapuoli joka järjestää kivoja illanviettotapoja, elokuvat yms. Eli minä olen se joka seuraa. Vai onko vika minussa, enkö vain pääse samalle aaltopituudelle, en tiedä. Mutta tapaamme ihan liian harvoin ja pikaisesti, joka kerta lopputuloksena on sänkypuuhat, sitten joko jään yöksi tai lähden ennen yötä. Mutta jotenkin tuntuisi että sitoutua hän ei halua, ehkä hän vain haluaa minusta jonkinlaisen seksuaalisen tyydytyksen tms, ja ehkä illanviettoseuraa. ---
Tytön käytös kuullostaa omalta käytökseltäni, niinpä vastaan omasta näkökulmastani.
Elämäni sinkkunaisena on ollut hyvin seurallista ja tekemisentäyteistä, tutustun helposti uusiin ihmisiin, on tuttuja ja myös paljon Ystäviä. Muutamia rakkaita, aikaavieviä harrastuksia, joita en halua enää jättää kenenkään takia, harrastuksiin käyttämäni aikaa voin kyllä vähentää.
En kuitenkaan tarvitse enkä halua aina seuraa, oleskelen silloin tällöin itsekseni.
Näin ollen kun olen tapaillut miestä, hänelle kyllä löytyy aikaa, mutta ei jatkuvasti pitkiä illan viettoja eikä suinkaan joka päivä. Joustan mielelläni menoissani, jos jotain yhteistä sovitaan.
Mutta: jos en välitä miehestä tarpeeksi, ei joustovaraa löydy ja harrastus menee miehen edelle. Eli jos jätän harrastuksia omaehtoisesti väliin kerran pari viikossa, se on jo merkki, että välitän ko miehestä.
Eli minä sanoisin, että tyttö välittää sinusta, ei sinulle löytyisi aikaa noinkaan paljon, jos ei välittäisi. Hän löytäisi kyllä muutakin tekemistä illoiksi, eli pelkkä illanviettoseura et ole.
Tunteista puhuminen ei kaikille naisille ole aina helppoa, allekirjoitan sen. Itse tarvitsen aikaa ja osoituksen siitä, että voin luottaa mieheen ja hänen tunteisiinsa. Ahdistun helposti, jos ensimmäisinä tuntemisviikkoina mies väittää rakastavansa ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, sillä en luota sanoihin, vaan tekoihin.
Minulle siis ei ole kyse kavereiden edessä pätemisestä, vaan halu viettää aikaa myös ystavien kanssa, hekin ovat minulle tärkeitä.
Jos tyttösi on ajatuksiltaan samaa kaliiberia minun kanssani, niin sanoisin, että ole luotettava, osoita että välität, tutustu rauhassa. Pikku stepeillä eteenpäin ja nauti samalla omasta elämästäsi ja harrastuksistasi!
Vai oletko sinä läheisyysriippuvainen ja haluat nähdä koko ajan.... :)
Niin, puhuit asiaa. Läheisyysriippuvainen en (kai) ole, mutta ihastun ehkä liian helposti. Varsinkin kun tyttö on antanut ymmärtää kaikenlaista, välillä tuntuu että hän pitää minua miehenään, mutta sitten toisinaan taas tulee etäisyyttä. Tuntuu jotenkin karmivalta olla ihastunut, mutta samalla pitää jonkinlaista etäisyyttä ja yrittää olla neutraali. Toisaalta taas jos pitää liikaa etäisyyttä, niin suhde jää melko varmasti lyhyeksi, mitä en halua.
Mutta pitäisikö sitten kylmentää tunteet ja keskustella vain pinnallisesti? Entä jos tyttö käsittäisikin tämän niin, että en enää ole kiinnostunut hänestä. Pitäisi kai kysyä suoraan, minkälaisen suhteen hän haluaa, ettei tarvitsisi miettiä..
Eihän se tyttö sinua enää kunnioita eikä voi ajatella vakavasti otettavana sulhasehdokkaana, kun menit heti antamaan! Olit liian helppo. Ei pitäisi jakaa niin kevytkenkäisesti...
Mita ihmetta valitat? Sinullahan on unelmatilanne: paaset tyhjentamaan kassit maaravalein eika sinun tarvitse kuunnella mitaan v*n ihmissuhde- tai muita jaarituksia, eika erityisesti v-ttuilua mita moni muu mies joutuu kuulemaan.