Moips!
Mä olen 11 vuotias tyttö, ja 152 cm pitkä, ja painoa onkin sitten muille jakaa.. 72 kg!!
Pari vuotta sitten (2. luokan lopussa) aloin pihistellä kotoota aivan kaikkea mässyä.. ja kävin joka päivä kaupassa ostaa pari pussia karkkia, ja söin ne ihan hetkessä.Jo kolmannen luokan lopussa olin aika pyöreä, lihava. Koulussa muo kiusattiin, mutta en välittänyt siitä paljoa. Ostin vaan lisää mässyä kaikella rahalla, mitä mulla oli. Vanhemmat kyllä huomas, mutta nekin on TOSI lihavia, molemmat. Mä harrastin sillon vielä jumppaa, mutta sekin jäi, kun ei vaan jaksanu. Nelosluokan puolivälis aloin kuulla jo puolelta koululta herjaa, ja se masensi muo. Masennukseen vaan söin ja söin. En jaksanu pitää yhteyttä/olla kamujen kanssa, kotona vaan makailin sängyllä. Monet (MONET) vaatteet kävi pieniks, mä vaan söin.. Sitten kuukauden ajan ryhdistäydyin ja käveni juoksemassa lenkeillä, mutta nekin jäi. Musta tuli kamala syöppö, ja opettaja patisti mut terkkarille, mut en mä sinne jaksanu mennä. Nyt kun oon viidennellä, oon vasta alkanu tarkkailla painoani, ja huomannu, miten paljon ylimääräistä massaa mulla on. Oon käyny juoksemas, mut kunto ei kanna. Jo liikkatunnilla pienikin kurkottelu alkaa hengästyttää.Liikkatunnin jälkeen suihkussakkin kaikki pilkkaa muo mun makkaroista ja "lisätisseistä". Mä oon yrittäny nyt kaikkini, mutta aina vaan pöllin kotoota rahaa ja mässään. Mikä vois auttaa muo?Alkaa jo häiritä tää ihra mun ympärillä.. Nytkin mulla on tuoli pöydästä liian kaukana, että maha mahtuis.. Ois kiva saada neuvoja!Tänne voi myös vastailla ne, jotka on samassa tilanteessa kun mä!
Nyt chipsejen kimppuun..
Mä olen 11 vuotias tyttö, ja 152 cm pitkä, ja painoa onkin sitten muille jakaa.. 72 kg!!
Pari vuotta sitten (2. luokan lopussa) aloin pihistellä kotoota aivan kaikkea mässyä.. ja kävin joka päivä kaupassa ostaa pari pussia karkkia, ja söin ne ihan hetkessä.Jo kolmannen luokan lopussa olin aika pyöreä, lihava. Koulussa muo kiusattiin, mutta en välittänyt siitä paljoa. Ostin vaan lisää mässyä kaikella rahalla, mitä mulla oli. Vanhemmat kyllä huomas, mutta nekin on TOSI lihavia, molemmat. Mä harrastin sillon vielä jumppaa, mutta sekin jäi, kun ei vaan jaksanu. Nelosluokan puolivälis aloin kuulla jo puolelta koululta herjaa, ja se masensi muo. Masennukseen vaan söin ja söin. En jaksanu pitää yhteyttä/olla kamujen kanssa, kotona vaan makailin sängyllä. Monet (MONET) vaatteet kävi pieniks, mä vaan söin.. Sitten kuukauden ajan ryhdistäydyin ja käveni juoksemassa lenkeillä, mutta nekin jäi. Musta tuli kamala syöppö, ja opettaja patisti mut terkkarille, mut en mä sinne jaksanu mennä. Nyt kun oon viidennellä, oon vasta alkanu tarkkailla painoani, ja huomannu, miten paljon ylimääräistä massaa mulla on. Oon käyny juoksemas, mut kunto ei kanna. Jo liikkatunnilla pienikin kurkottelu alkaa hengästyttää.Liikkatunnin jälkeen suihkussakkin kaikki pilkkaa muo mun makkaroista ja "lisätisseistä". Mä oon yrittäny nyt kaikkini, mutta aina vaan pöllin kotoota rahaa ja mässään. Mikä vois auttaa muo?Alkaa jo häiritä tää ihra mun ympärillä.. Nytkin mulla on tuoli pöydästä liian kaukana, että maha mahtuis.. Ois kiva saada neuvoja!Tänne voi myös vastailla ne, jotka on samassa tilanteessa kun mä!
Nyt chipsejen kimppuun..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa syömishäiriöltä. Ahmiminen ei ole normaalia. Puhu koulusi terveydenhoitajalle asiasta. Eivätkö vamhempasi puutu syömiseesi mitenkään?!
Olin pienenä eli ala-aste ikäisenä hyvin lihava. Kiusattiin ja pilkattiin jatkuvasti. Se loukkasi tottakai! Älä anna sanojen satuttaa, olet erilainen, niinhän me kaikki. Laihduin koska laihdutin, väärällä tavalla. Lopetin syömisen ja sairastuin. Hölmöä. Tänä päivänä 21-vuotiaana olen hyvin hoikka ja syön kaikkea ja paljon. En enää liho. Joka tapauksessa, ei kaikkien tarvitse olla malli mittaisia. Mieti itsellesi joku harrastus mistä pitäisit. Sen ei tarvitsisi edes olla liikuntaa. Pääsisit kotoa liikkeelle ja ei tulisi popsittua koko ajan jotain hyvää. Jätä rasvaiset leikkeleet leivän päältä pois, vaihda metvursti keitto kinkkuun. Pidä yksi karkki päivä viikossa, ei joka päivä. Syö perunaa, se ei lihota ja on terveellisempää kuin makaroni. Jätä hampurilaiset ja limsat. Lisää vihannesten syöntiä. Syö normaalia koti ruokaa. Ja syödähän pitää, muista se! ja ne jotka pilkkaavat "lisätissejäsi"..hölmöjä ihmisiä vaan!
on kyllä ehdottomasti tarpeen näiden hyvien neuvojen lisäksi. 11-vuotias on vielä NIIN nuori, ettei sitä itsekuria välttämättä omasta takaa löydy tarpeeksi. ELi mieluummin omsta perheestä oleva aikuinen (isä/äiti), joka todella ymmärtäisi tilanteen.
Joo, kiva kun laitoitte neuvoja.
Mutta mulla ei vain ole pintaa. Mulla ei oo voimaa panna vastaan. Tänäänkin oon vetänyt poskeen 2 iso Fazerin suklaalevyä. Ja nyt oon huomannu, että mä oon kohta sentitön, kaikki raha on taas menny herkkuihin.. Nytkin tekis mieli edäs levy ostaa, mutta ei.. Olin jo sen viikonloppuna ostamassa, mutta mun mielestä järkevämpi ostos oli 800 g irtokarkkeja ja muita. Mun syöminen on ihan hillitöntä, en voi sille. Isä ja äiti on jo siitä huomautellu, mutta ei tee mitään asian hyväks. Pitäiskö mun iskeä niitä puulla päähän, tehkää mulle jotain? Nytkin mulla on pussi sipsejä tässä edessä, syöminen on vaan niin ihanaa.. On tässä taas pitäny siirtyä pelkkiin collage-vaatteisiin, ihra kun ottaa vastaan.. Mun harratuksiksi koulun lisäksi on noussut vain löhöily, sekä tietysti syöminen. Mä haisenkin kauheelle, en oo käyny pariin viikkoon suihkussa, kun liikkatunnille en ees osallistu. Ihan totta, mä haluaisin lopettaa tän painajaisen, mutta se ei onnistu.. Antakaa neuvoja!
On tässä 3 makkaraakin viikon aikana tullut lisää.