Olen sievä, hoikahko naisihminen, kolmenkympin tietämillä ja pyydänkin teiltä kanssaihmiset mielipiteitä tällaiseen asiaan:
Mikä on, kun toivoo kovasti kunnon suhdetta toiseen sukupuoleen siis miehiin, että aina a) retkahdan renttuihin tai naistenmiehiin, jotka nostavat nokkaansa ja jättävät kuin nalli kalliolle halolla päähän lyötynä
tai b) vaikka olen tavannut ihan kivoja ja mukavia kunnon miehiä, ei natise, kolahda, rutise missään päin kehoa!
Syytän itseäni kylmyydestä ja kovuudesta, sillä jollen tunne yhtään vetoa mieheen, en voi muuta kuin valittaa!
Sitä veikeää, iloisenpuoleista vekkulia löytyy sitten sellasista miehistä, jotka eivät minusta kiinnostu. --ja just sellasta kaipaisin kumppaniksi!
Kertokaa nyt jokanen kynnelle kykenevä mielipiteitä, sillä menetän uskoni täysin koko parisuhteen rakentamiseen kohta...välillä sapettaa, masentaa ja surettaa niin p...keleesti
En ymmärrä, en sitten ollenkaan
Mikä on, kun toivoo kovasti kunnon suhdetta toiseen sukupuoleen siis miehiin, että aina a) retkahdan renttuihin tai naistenmiehiin, jotka nostavat nokkaansa ja jättävät kuin nalli kalliolle halolla päähän lyötynä
tai b) vaikka olen tavannut ihan kivoja ja mukavia kunnon miehiä, ei natise, kolahda, rutise missään päin kehoa!
Syytän itseäni kylmyydestä ja kovuudesta, sillä jollen tunne yhtään vetoa mieheen, en voi muuta kuin valittaa!
Sitä veikeää, iloisenpuoleista vekkulia löytyy sitten sellasista miehistä, jotka eivät minusta kiinnostu. --ja just sellasta kaipaisin kumppaniksi!
Kertokaa nyt jokanen kynnelle kykenevä mielipiteitä, sillä menetän uskoni täysin koko parisuhteen rakentamiseen kohta...välillä sapettaa, masentaa ja surettaa niin p...keleesti
En ymmärrä, en sitten ollenkaan
Vastaukset 26
Vanhimmat
Moi, eipä hätää, sitä varten on järkiavioliittoja. Kyllä se siitä. Onhan sulla vielä viisi vuotta armonaikaa.
Mikäs se viiden vuoden raja oikeen on?? Ja haluan mennä naimisiin sitten rakkaudesta kiitos vaan, mitään järkiavioliittoja en kannata.
Asia on minulle aika raskas, kun en tajua, millä kaavalla toimin, kun menee aina väärinpäin, joten otan mielelläni ihan mielipiteitä tai kannanottoja vastaan asialliseen tyyliin(en nyt sentään tosikko kuitenkaan ole..;)
Katsos,alat oola jo melko vanha nahka. Vai oletko vain suhteellisuudentajun menettänyt optimisti. Kuvitteletko vielä viiden vuoden kuluttua tarjoilevasi eltaantunutta tavarasi miesmarkkinoilla. Kuule,kyllä sinä alat olemaan ehtoopuolen jentta,jonka ohi nuoret ja vähemmän tiukkapipoiset "viivat" huristavat. Koita tyrkytellä sillitorttuasi intensiivisesti. Äläkä ole liian ronkeli,saatat vielä päästäkin miehelään.
Täytyy myöntää että itseäni ei omani ikäiset niin miellytä - en kyllä saa nuorempaakaan, enkä vanhempaa, kun työtön mies (lopunelämää, valtio niin päätti, omia tekosia ei taustalla mitään vaan aivan toisenlaisia pyrkimyksiä) ei ole mikään haluttu markkinoilla, mutta
silmämääräiset havainnot on semmoisia että siinä 25 on rajana.. ..mieluummin sitten vaikka yksin ettei hävetä tarvii.
Eli mielestäni kannattaa ottaa sellainen joka ei kiinnosta ennemmin kuin olla ilman.
En tyrkytä itseäni, minä kun en paljoa tarjolla ole, en käy kaljoilla, enkä tapaa missään naispuolisia ihmisiä, eikä ole aikomustakaan perhettä enää perustaa. Ei johdu mielenkiinnon puutteesta mun kohdalla. Nuorempana olin varma että siinä 22-23 on jo lapsia, kun niitä aina halusin mutta kun varaa ei ole, ei mahda mitään.
näämmä puuttuu noilta muilta, jotka ovat ottaneet kantaa. voisi kyllä jättää kokonaan ottamatta, jos haluaa vain loukata.
mä olen 38 v nainen, ja en toivoani menettänyt.
olen vain hyväksynyt itselleni seuraavan tilanteen, jos minua varten on jouku tarkoitettu, hän tulee kyllä. en enää hirveesti nää vaivaa asian eteen. kapakat ovat jo aikoja sitten jääneet mun elämästä siinä mielessä. miehiä olisi kyllä tulossa, sillä olen kaunis nainen, mutta minä edellytän luottamusta ja välittämistä puolin ja toisin, ennen kuin suhde etenee sukupuoliseen kanssakäyntiin.
jonkun mielestä, itse asiassa monenkin, olen pihtari. mutta tiedän toimineeni oikein. olen säästänyt itseni monelta kivulta, ja teen näin koska arvostan itseäni!
olen myös ottanut huomioon, että ehkä mua varten ei ole enää ketään. takana on 16 v. kestänyt avioliitto, erosta kolmatta vuotta. sen yksi rikas anti on neljä lasta, heissä on minulle elämänsisältö. jos sopivaa elämänkumppania rinnalleni ei löydy, mulla on kyllä rikkautta elämässä kuolemaani asti, lasteni kautta.
toivon sulle avointa mieltä, anna mahdollisuus vilpittömälle kaverille, vaikka ei juuri siltä unelmien prinssiltä näyttäisikään. ja toisaalta, katsele rauhassa. sinähän olet nuori!!!!
sulla on jollainlailla liian kärsimätön mieli miesten suhteen...en tiedä?Ihastus tulee pikaisesti,mutta se todellinen rakkaus syntyy ajan kanssa,ei viikossa eikä kahdessa.Tai sitten
odotat liian suuria miehiltä?
Itselläni on samanlainen tilanne parisuhteen muodostumisen kanssa.Valitettavasti kohdalleni ei ole sattunut kun pelleilijöitä,eikä todellisia halukkaita kunnolliseen parisuhteeseen...siitäkään huolimatta etten ole kohdistanut liian suuria vaatimuksia naisten suhteen.Kieltämättä alkaa tilanne jo itseänikin masentamaan ja sapettamaan...mutta kyllä se kehosi rutisuttaja ja natisuttaja vielä kohdallesi kolahtaa,kunhan maltat hetkisen odotella.
-sinä alkaisit kaveriksi minulle? Tutustumisen kautta?? Jos laitat mailiosoitteesi, voisin lähettää postia Sinulle.
Kaksi alapäätä kohtasi jälleen. Vittu olikin vain vailla pientä "hoonausta". En ihmettele että jos tuolla tendensillä tavaraasi luukutat,niin aito rakkaus kyllä jää kokematta.
Mitään alapäitä tässä ei ole tarkotus kohdatuttaa, kun en harrasta yhden yön juttuja, joten ihan asiallisia kommentteja, kiitos.
Ihastuminen renttuun ei tarkota, että riisuu vaatteet veks...
Pihtaan sitten happamana hautaan asti. Ja kyynisyys eikun lisääntyy
Muuten tässä onkin esiintynyt roskapostia. Kiitän ja lopetan koko keskustelun omalta osaltani.
kyllähän minä olisin sitä todellista kaveria vailla...sellasta kivaa ja huumorintajuista:)
Missäpäin suomea mahtanet elellä ja asustella?
vaan:)Se on ikävää kun joidenkin ihmisten on aivan välttämättä nähtävä vaivaa kirjoittaakseen jotain loukkaavia kommenttejaan...mutta sehän kertoo heidän "fiksusta" ajatusmaailmastaan jo
paljon,ja kannattaa jättää omaan arvoonsa.
asustelen hesassa, kotoisin karjalasta, asunut monessa paikassa viettänyt vuosia-elämään mahtuu myös suruja ja pikkuluurankoja, jos tahdot kuulla lisää: [email protected]
Kirjoitin sinulle viestin,mutta se palautui bumerangina takaisin...ilmeisesti mailiosoitteesi ei toiminut????
Osoitteeni on kyllä oikein kokeile uudelleen!
valitettavasti posti ei tainnut lähteä toisellakaan kertaa postilaatikkoosi...?
Kokeilepa vielä kerran: [email protected], pitäisi olla oikea osoite, ainakin muut ystäväni pääsevät sinne.
Ehkä jokin piste tai ykkönen on jäänyt huomaamatta??
Niin,en tiedä mikä siinä lähettämisessä oikein mättää...sieltä tulee aina "bumerangi"vastaus.
Yritän lähettää jippiistä,ja ainakaan muualle ei ole sieltä mitään ongelmaa.Olen kyllä tarkastanut tarkoin ton osoitteesi,joten senkin pitäisi olla oikein kirjoitettu???Yritän kuitenkin vielä.
-mutta laita omasi, jospa täältä päin sitten toimisi!
toimi niin ei toimi se postiosoitteesi.Otin sen takia jopa uuden osoitteenkin aivan toisesta paikasta...mutta sama juttu,viesti tulee takaisin...että täytyyhän siinä osoitteessasi olla jotain pielessä?Jokohan täytyy luovuttaa.
No,jos oman osoitteeni tähän laitan,niin eihän se poista sitä ongelmaa,etten voi edelleenkään laittaa sinulle viestiä takaisin.
tuopa on uutta että naisetkin pohtivat samaa..
tervehdys!
lupasit jo keskustelun omalta osaltasi lopettaa. laitanpa silti viestiä. ja ihan siksi, että olet saanut suhteellisen naurettavaa palautetta, vaikka tiedän, että tilanteesi ei ole mitenkään naurettava...
itse olisin voinut tekstisi kirjoittaa, valitettavasti ;-) eli samaa miettii jokunen muukin kuin vain sinä.
mutta koettakaamme jatkaa etiäpäin, ja jos jaksat niin laitahan viestiä, pohditaan vaikka yhdessä mikä h-vetti tässä systeemissä mättää!
lämmintä syksyä sinulle jokatapauksessa!
-jota-
Kiva kuulla, myös selvää palautetta. Tosiaan, tämä eron jälkeinen elämä on oppimista(2,5 v sitten eronnut) En ehkä itse osaa enää seurustelusääntöjä, ja olen tullut varovaiseksikin kokemusteni jälkeen.
juu, kait tässä itse kullakin jäänyt jotain oppimatta seurustelu/suhde- kehityksestä.
itse erosin n.3,5v sitten suhteesta joka kesti 6v. ja ihan vain siksi, etten halunnut uskoa, että rakkauden kuuluu laimettua ihan niin paljon...
ilmeisesti avoliittoni aikana nämä kuviot muuttuneet! ja eipä voi kieltää, etten itsekin olisi muuttunut. nyt vaan ajoittain sisäinen usko horjuu siihen, että jossakin voisi oikeasti olla SE joku. ja sitten luonnollisesti alkaa se itsensä arviointi, se se vasta sairasta onkin! ihan kuin kaikki vika olisi itsessään. toki itsekritiikkiä pitää olla, mutta mitä vikaa on siinä, että kurottaa kuuta taivaalta? miksi pitäisi tyytyä vähempään?
mutta varovaiseksi tässä tulee, ei voi kieltää. ja kyyniseksi. -ei toivomani kehitys suunta elolleni, joten pakko taistella vastaan, kivempi luottaa elämään, joskaan helppoahan se ei aina ole!
Tämä on tuttu ongelma monelle, jostain jos kiinnostuu niin hän ei kiinnostu ja jos itseä ei kiinnosta pätkääkään niin vastapuoli vamppaa melkein väkisin.
Miksi joillakin on niin vaikeeta löytää se oikea, vuositolkulla saa juosta ja katsella eikä sopivaa löydy.
Sitten on niitä onnellisia jotka pystyy pitämään kenestä tahansa, pari löytyy yhden raflaillan jälkeen!
Olen omalta kohdalta ajatellut että ehkä sitä kelpuuttaisi vain itseään fiksumman, siis vaatimukset kumppanista on liian korkeat.
Kurjinta on tietää että on ihan turha edes aloittaa ja yrittää jos ei oikeaa tunnetta synny, se on kuitenkin tuhoon tuomittu yritys ja jälestäpäin on entistä kurjempi olo.
Minulla on sellainen maku naisten suhteen että naisen pitäisi olla itsenäinen ja määrätietoinen mutta sellainen joka osaisi pysähtyä ja kuunnella kuitenkin toistakin.
Monet naiset ovat liian kilttejä, myöntelevät joka asiassa ja sitten kuitenkin eivät haluaisi tehnä niin kuin sanovat ja sitten puolen vuoden päästä saa kuulla mitä oikeasti olivat silloin ajatelleet...voisivat olla suorempia ja rehellisiä.
Sitten on niitä naisia jotka ovat todellisia riivinrautoja ja tukahduttavat miehen elämänhalun ensin ja sitten jonkin ajan kuluttua alkaa valitus kun mies jää sohvaperunaksi.
Ihmisessä pitää olla selkärankaa ja kovuutta ja sitten kuitenkin sydäntä ja taito kuunnella ja ilmaista omat mielipiteensä.
En tietä mitä sanoa sinulle " Tää on väärin...",kun en vastausta tiedä itsekään, se on kyllä sinulla ongelma jos miehen pitää olla renttumainen, mikä rentussa oikein viehättää, onko se ainoa piirre joka saa sinut syttymään?
Kohdalle on sattunut naisia jotka ovat olleet rentun kanssa naimisissa ja sen kokemuksen jälkeen on maku kummasti muuttunut...
moikka caaleppi!
positiivista lukea asioita miettineen miehen kommentteja! onhan meitä naisia ja miehiä niin kovin moneen junaan, sehän tuo oman mausteensa elämiseen, vaan ei se siitä helppoa tee.
ja mainitsemasi vaatimukset naisellesi eivät mielestäni ole mitenkään erikoisen korkeita, ihan asiallisia! pidä vain haluamastasi tasosta kiinni.
jostain kun löytyisi vain mies jolla olisi samoja piirteitä....
lämmitä syksyä sullekin!
-J-