En tiedä miteä mun pitäis tehdä. En ole vielä puhunut tästä avomiehelleni. Ollaan asuttu noin neljä vuotta yhdessä, tää on meidän eka yhteinen asunto, ja nyt ollaan siinä tilanteessa että meidän pitäis muuttaa täältä isompaan kämppään. Ongelma on vaan siinä, että kovasti tekisi mieli muuttaa yksin vaan johonkin, siksi en ole oikein jaksanut kunnolla katsella yhteisiä asuntoja, kun en ole lainkaan varma siitä että haluan tämän ihmisen kanssa enää elää. Olen vain jotenkin kyllästynyt kaikkeen, turhautunut ja haluaisin elää omaa elämää. Mun elämässä on ollut suuria vastoinkäymisiä ja tunnen oloni masentuneeksi, enkä jaksa olla kunnon kumppanina toiselle kun omat ongelmat vie kaiken ajan. Ei vaan jaksa toisen ongelmia enää siihen päälle, en jaksa koko ajan puhua tai tehdä jotain. Haluisin vaan olla. En kaipaa muita miehiä, eikä se ole syynä siihen että haluaisin erota.
Olen oikeastaan koko suhteemme ajan epäillyt tätä, mielestäni olemme edenneet liian nopeasti ja nyt huomaan olevani kuin tukahdutettu. Välillä on paremoia aikoja, ja olen tyytyväinenkin että on kumppani ja seuraa enkä voisi kuvitella olevani ilman häntä, mutta välillä taas tuntuu että kaikki kaatuu päälle, ja että hän ei ole se oikea mies minua varten.
Suhteemme alussa tietysti oli himoa jne. mutta en ollut korviani myöten rakastunut. Jotenkin kuitenkin ajauduimme yhteen aasumaan jne.
Tunnen oloni hirveäksi kuin vain ajattelenkin jättäväni hänet. Hän on ollut tukenani kaikessa ja on maailman kiltein ja ihanin ihminen. Mutta en vain tunne häntä kohtaan enää oikeastaan mitän muuta kuin ystävyyttä.
Toivoisin niin kovasti että voisimme kaikesta huolimatta olla ystäviä, vaikka eroaisimmekin, silloin se ei tuntuisi niin pahalta, koska välitän hänestä ihmisenä niin paljon.
Onko olemassa mitään pehmeää laskua, esim. koeasumusero tai joku, ettei tuntuisi niin pahalta ja vaikealta.
Olen oikeastaan koko suhteemme ajan epäillyt tätä, mielestäni olemme edenneet liian nopeasti ja nyt huomaan olevani kuin tukahdutettu. Välillä on paremoia aikoja, ja olen tyytyväinenkin että on kumppani ja seuraa enkä voisi kuvitella olevani ilman häntä, mutta välillä taas tuntuu että kaikki kaatuu päälle, ja että hän ei ole se oikea mies minua varten.
Suhteemme alussa tietysti oli himoa jne. mutta en ollut korviani myöten rakastunut. Jotenkin kuitenkin ajauduimme yhteen aasumaan jne.
Tunnen oloni hirveäksi kuin vain ajattelenkin jättäväni hänet. Hän on ollut tukenani kaikessa ja on maailman kiltein ja ihanin ihminen. Mutta en vain tunne häntä kohtaan enää oikeastaan mitän muuta kuin ystävyyttä.
Toivoisin niin kovasti että voisimme kaikesta huolimatta olla ystäviä, vaikka eroaisimmekin, silloin se ei tuntuisi niin pahalta, koska välitän hänestä ihmisenä niin paljon.
Onko olemassa mitään pehmeää laskua, esim. koeasumusero tai joku, ettei tuntuisi niin pahalta ja vaikealta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäisenä sinun pitää ns. "nostaa kissa pöydälle" ja puhua miehesi kanssa tilanteesta. "Hyvällä tuurilla" miehesi ajattelee samoin kuin sinä. Toisekseen on julmaa tavallaan valehdella toiselle, että kaikki on hyvin, vaikkei todellisuudessa olekaan.
Toiseksi sinun pitää tehdä juuri niin kuin haluat. Sinä olet vielä nuori ja mikäli tunnet, että mies ei ole sinulle oikea, niin parempi erota nyt. Epätyydyttävässä suhteessa on inhottava elää vielä jotain 60 vuotta. Mieti sitä, pitkä elämä vielä edessä.
Kolmanneksi sinun on ehkä parempi unohtaa haaveilu siitä, että voisit kokeilla vapaana olemista ja palata sitten miehesi luo, jos ei ollutkaan hauskaa. Jos miehesi rakastaa sinua yli kaiken, niin hän saattaa hyvinkin jäädä odottamaan sinua. Se on julmaa jos mikä... antaa ihmisen joka rakastaa sinua eniten maailmassa odottaa tuskissaan tulisitko sinä joskus takaisin. Entäpä sitten jos et palaakaan enää koskaan? Entäpä jos olet tehnyt eron aikana jotakin sellaista, mitä miehesi ei voikaan hyväksyä?...
Neljänneksi sinun ei kannata ottaa paineita siitä, oletteko eron jälkeen ystäviä vai ette. Erossa varsinkin jätetty osapuoli käy läpi kaikki mahdolliset tunnetilat, joten eron hetkellä ja sen jälkeen miehesi ajatukset tulevasta muuttuvat päivittäin. Ajan kuluessa sen sitten huomaa, oletteko enää missään tekemisissä vai ette.
Kyllä sinä tiedät mitä sinun pitäisi tehdä. Koville kaikki tulee ottamaan joka tapauksessa. Helppoa eroa ei olekaan, ja jos on, tuska on jo aikaisemmin käyty läpi. Aseta itsellesi deadline ja jos olosi ei siihen mennessä parane, tee ratkaisusi. Sitten et voi muuta kuin toimia. Mutta juttele ensin toisen kanssa tunteistasi. Puhuminen voi joskus laukaista asian laidan ja molemmat "heräävät" tilanteeseen.