Heissan!
Mistäköhän se johtuu,että vaikka oon onnellisesti seurustellut kohta 1,5v., ollaan puhuttu tulevaisuudesta,suunniteltu kihlausta,ja muutenkin oltu tosi onnellisia, niin kaikesta siitä onnellisuudesta ja turvallisuudesta huolimatta mulla on tunne,että haluaisin jotain muuta, en välttämättä uutta suhdetta, mutta sitä "sinkkuelämän ihanuutta"...? Toisaalta musta tuntuu,että jos pistän poikki, niin se on virhe... ja toisaalta...en oo kovin onnellinen, jos koko ajan mietin,että olisiko ruoho vihreämäpää aidan toisella puolella...?
Kohtalotovereita..?
Mistäköhän se johtuu,että vaikka oon onnellisesti seurustellut kohta 1,5v., ollaan puhuttu tulevaisuudesta,suunniteltu kihlausta,ja muutenkin oltu tosi onnellisia, niin kaikesta siitä onnellisuudesta ja turvallisuudesta huolimatta mulla on tunne,että haluaisin jotain muuta, en välttämättä uutta suhdetta, mutta sitä "sinkkuelämän ihanuutta"...? Toisaalta musta tuntuu,että jos pistän poikki, niin se on virhe... ja toisaalta...en oo kovin onnellinen, jos koko ajan mietin,että olisiko ruoho vihreämäpää aidan toisella puolella...?
Kohtalotovereita..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
oon seurustellu nyt puol vuotta, kuinka monta kertaa oonkaa halunnu pistää poikki. on tuntunu että ei jaksa, homma vakiintuu jne. välillä menee hermot ja kaikki ois paremmin jos pistää poikki, ois niinku ennen kun oli vapaa tekemään mitä tahtoi. nyt on liian sidottuna. mutta ainakun on siltä tuntunu, oon koittanu sinnitellä mukana ja pian kaikki on aina menny paremmin, aina on kannattanut jatkaa. en toki pysty ihan vielä nieleen että ton kans pitäs elää vielä kauan. tokihan suhde muuttaa luonnettaan. vierasta tekee mieli, on ehtiny pysähtyä miettimään niitä muita jotka ois mahollisesti kiinnostu musta.. on helvetin mustis, en sais kavereitakaan nähä, onhan sit vähä jäänytki,mut jos seurustelu katkee mitä jää? ystävät on jo etäisiä ja niitä on ikävä ehkä kerran kuussa juon kaljaa tai jotain niiden kanssa mut..... oisin silti mieltä että jatkaa kannattaa, ettiä vaik uusia ulottuvuuksia, mitä sitte tarkotankaa....
tilanne on ihan sama. ja monta kertaa on tullut mietittyä,että kannattaakohan sitä jatkaa vai ei, mutta oon koittanut keksiä jotain piristävää ja se on aina auttanut. Mustasukkaisuutta löytyy täältäkin puolelta. ongelma on vaan ehkä tavallista suurempi, sillä valtaosa mun ystävistä (varsinkin ennen meidän seurustelua) oli miespuolisia.. ja sitähän herra ei oikeen sulattanu. hmm.. no, mutta kompromisseja,kompromisseja....
Ota ihmeessä tunteesi puheeksi - jonkun kanssa. Jos jäät haikailemaan ja miettimään, saatat myöhemmin aiheutaa suurempaa harmia toteutumattomilla toiveillasi tai haaveillasi.
Ei sinun tarvitse heti poikki pistää, vaan selvitä tunteesi itsellesi ja jossain vaiheessa kerrot miehellesi ja mietitte yhdessä, mitä haluatte ja mikä olisi paras ratkaisu.
musta tuntuu että mun tyttöystävästä tuntu tolta. oltiin 1v 10kk yhessä ja oltiin onnellisia ja yhtäkkiä se jätti mut. vielä samana aamuna se käyttäyty ihan normaalisti. sattu aika helvetisti. aion kuitenkin selvittää asiat ja saada sen takaisin.
Mielestäni on turhaa jatkaa suhteessa johon ei suurimman osan aikaa ole tyytyväinen. Jatkuva jahkailu erotako vai ei on molemmille osapuolille rasittavaa. Joku ratkaisu täytyy tehdä. Ei kaikessa aina voi tehdä sitä oikeaa päätöstä mutta jokin päätös täytyy tehdä jos haluaa elämältä vielä jotain muuta kun tässä ja nyt on.
Mun mielestä oltiin koko ajan molemmat tyytyväisiä ja onnellisia. en ymmärrä. aion selvittää asian!
Selvästikään tyttöystäväsi ei ollut koko ajan tyytyväinen, tuskin hän olisi muuten jättänyt sinua, päätös kun on varmaan ollut todella vaikea. Ehkä hänen on olut vaikea puhua sinulle hänen mieltään painaneista aisoista. siitä et voi syyttää itseäsi.
Sinun kannattaisi antaa hänen ymmärtää että kuuntelet mitä tahansa hänellä on sydämellään, myös sellaista mitä et välttämättä haluaisi kuulla.