.. teistä jotka nyt tätä luette, perin kyllääntyneitä avio/avoliittoonne?
Mutta jatkatte vaan typerästä päivästä toiseen, kun ette keksi mitään muutakaan tilalle, ja päätös lähteä tuottaisi niin paljon käytännön ja muita hankalia ongelmia, että tässä sitä nyt sitten vaan möllötetään?
Joskus, kuten tänään, tälläistäkin mietin...
Itselläni kait vastaava tilanne... älkääkä vain sanoko, että parisuhteen eteen pitää tehdä työtä..niin, työtä ja työtä... miksei se voisi sujua hiukan helpommalla?
Oletteko ajatelleet, että jospa vaikka jonkin ihmeen ja kumman kautta rakastuisi johonkin toiseen.. sitten varmaan olisi voimaa lähteä ja laittaa kaikki uuteen uskoon.. mutta yksin..ei.
Täällä kirjoitetaan näköjään paljon siihen tyyliin, että olisi niinku ainut onni ja autuus vain pysyä liitossaan, petturit ainakin saisi lähettää hornan tuuttiin, mokomatkin itsekkäät olennot, tyytymättömät haihattelijat. Ainut kunnioitettava olomuoto on olla uskollinen...
Voin kyllä sanoa, että mitä ihmeen hienoa on olla uskollinen?
Että on kivempi katsoa itseään peiliin?
Ja jatkaa onnetonta elämäänsä? Tyytyväisenä ja siveänä?
Luulisin, että jos rakastuisin, en miettisi hetkeäkään; rupeaisin suhteeseen, ja jos synkkaisi, ottaisin ja rakentaisin uuden elämän. Oli se sitten kuinka petturimaista hyvänsä.
Tämmöisiä mietteitä parin siiderin jälkeen.
Mutta jatkatte vaan typerästä päivästä toiseen, kun ette keksi mitään muutakaan tilalle, ja päätös lähteä tuottaisi niin paljon käytännön ja muita hankalia ongelmia, että tässä sitä nyt sitten vaan möllötetään?
Joskus, kuten tänään, tälläistäkin mietin...
Itselläni kait vastaava tilanne... älkääkä vain sanoko, että parisuhteen eteen pitää tehdä työtä..niin, työtä ja työtä... miksei se voisi sujua hiukan helpommalla?
Oletteko ajatelleet, että jospa vaikka jonkin ihmeen ja kumman kautta rakastuisi johonkin toiseen.. sitten varmaan olisi voimaa lähteä ja laittaa kaikki uuteen uskoon.. mutta yksin..ei.
Täällä kirjoitetaan näköjään paljon siihen tyyliin, että olisi niinku ainut onni ja autuus vain pysyä liitossaan, petturit ainakin saisi lähettää hornan tuuttiin, mokomatkin itsekkäät olennot, tyytymättömät haihattelijat. Ainut kunnioitettava olomuoto on olla uskollinen...
Voin kyllä sanoa, että mitä ihmeen hienoa on olla uskollinen?
Että on kivempi katsoa itseään peiliin?
Ja jatkaa onnetonta elämäänsä? Tyytyväisenä ja siveänä?
Luulisin, että jos rakastuisin, en miettisi hetkeäkään; rupeaisin suhteeseen, ja jos synkkaisi, ottaisin ja rakentaisin uuden elämän. Oli se sitten kuinka petturimaista hyvänsä.
Tämmöisiä mietteitä parin siiderin jälkeen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kunnon suhde kestää ylä ja alamäet.
Jokainen suhde kestää silloin ku menee hyvin ja kaikki on niinkuin pitää....
mut suhteen laatu mitataan siinä, miten reagoidaan, kun ei menekkään hyvin ja kaikki on vaikeeta. Se jos pysyy pystyssä, ni voi olla ylpee ittestänsä!
kunnon suhde....
12 vuotta on tässä painiskeltu, on ollut todella kovia vastoinkäymisiä elämässämme... ei siis yhtään ruusuilla tanssimista -meistäkin riippumattomista syistä.
Ehkä on niin, että kun on elämässä vastusta, ei riitä aika keskittyä siihen suhteeseen puolison kanssa, en tiedä.
Jos parisuhteen eteen pitää tehdä työtä ja työtä ja vielä enemmän rankkaa työtä jotta vois pitää toista "tyytyväisenä" niin ei kuule, toi ei stemmaa!
Parisuhde kuuluu sujua itsestään,ainakin minun mielestä!
Hyvä parisuhde on, hyvä henkinen yhteys partneriin,he ovat kuin kaksi perhosta jotka lentävät ympäri toisensa seurassa,ja ovat tyytyväisiä yhdessä,eikä tarvitse mitään showta laitta pystyyn,se menee itsestään!
on eletty jo pitemmän aikaan-nyt ollaan käyty pari kertaa perheterapeutilla. Tuntuu kuin upottais yhä syvemmälle erehdysten ja väärinymmärrysten suohon.Asutaan samassa talossa ja hoidetaan lapsia,varotaan koskettamasta toistaan muuten kuin muutamalla lauseella .Yleisin retorinen kysymys on:mikä nyt taas on? Kaikki mitä vain voi käyttää toisen ivaamiseen toki käytetään.
Ei tämä näin voi jatkua,tänäkin yönä valvon ja miten saisin itseni muuttumaan. Ole siinä sitten virkeä päivän töihin....
Olen kuulemma liian määräilevä, okei vähensin ohjeistuksen minimiin,mutta aina vaan kaivellaan vanhoja tyyliin taas sä syytät mua.
Mikä neuvoksi?
sullakin.
Kun on noin katkeruuden kierteessä, miten siitä sitten pois?
Samaa meilläkin ollut..
Tuntuu, että miehen on parasta silloin olla, kun sen elämään ei puutu mitenkään, antaa sen mennä ja tulla ja tehdä ihan mitä sen mieleen juolahtaa, kiittelee vaan jos se joskus vie roskat ulos.....
voi V..tu mitä elämää...
Ja sitten tämä sankari pitää vielä avioliittoaan onnelisena ja rakkaudellisena... pimeä tyyppi. Ei tajua vaikka rautalangasta vääntää.
En tiedä sinullekaan apua, kun ittekin oon tämmönen onneton. Kaipa sitä pitäs kaikkensa ensin yrittää, ennenkuin luovuttaa, ja sitte on varmaan parasta olla katumatta.
Toivon sulle parempia päiviä.
Käytte siis terapeutilla ja jatkatte toistenne ivaamista, vai? Ei hyvä.
Mistä tämä kaikki alkoi? Eihän teillä aina noin ole voinut olla, koska on lapsiakin...
Moi!
Ovatko mietteet vielä samat vai tuntuuko välillä paremmalta?
Joskus henkilökohtaiset mielialanvaihtelut tulee laitettua suhteen piikkiin. On niitä hyviä ja huonoja päiviä, mitkä ei johdu suhteesta vaan omasta itsestään. Eikä ne lopu uudessakaan suhteessa (no ehkä aluksi kun on niin rakastunut) mutta sitte kun arki...
kirjoitit ihanasti..
Juu, kyllä mietteet on samat tänäänkin, nyt jo töihin lähdössä virkeänä...
Kyllä tuntuu välillä paremmalta silti, ei kai ihminen voi koko ajan olla huolissaan, tai pitäiskö sanoa surullinen.. täytyy antaa joskus lomaa aivoille.
Olen huomannut, että yleensä ihmiset huomauttelee siitä, että aina se arki tulee joka suhteeseen, niinkuin se olisi jokin kammottava peikko, joka on täysin meidän hallintamme ulkopuolella.. Luulen silti, ettei sen tarvi olla välttämättä puuduttavaa ja kuolettavaa, vaikkakin vähän ponnetonta olisikin.
En ihan pikkutyttö ole, 12 vuotta on tässä jo kuljettu arkea ja juhlaa..
Kivaa syksyä sulle.
"Monikohan lienee
oho,"
että varsin moni suomalainen on.
tahtominen on nykyaikana yllättävän vaikeata, nimittäin tahto rakastaa toista niin myötä kuin vastamäessä.
miksei se voisi sujua hiukan helpommalla?
hyvä kysymys. välillä se tuntuukin sujuvan kuin itsestään, välillä taas tuntuu ettei mistään tule mitään ja helpompi olisi nostaa kytkintä. niimpä.
siinä se rakkaus punnitaankin.
alkuhuuman jälkeen tulee väkisinkin arki vastaan.
arki ei ole mitään herkkua itsessään. mutta arki on myös loppujenlopuksi sellaista, millaiseksi sen itse teemme. oma asenne vaikuttaa paljon.
toisaalta joskus yrittäminen selvitä arjesta tuntuu vastenmieliseltä.
mieti kannattaako vielä yrittää vai onko eroaminen parempi vaihtoehto. älä jahkaile liian pitkään, ajattele kumppaniasi ja myös itseäsi.
valinta on sinun.
asiallisesta kannanotostasi!
Mietin usein, että mitä se rakkauskin sitten oikein on; pelkkä tahtojen taisto; tahdon nyt vain rakastaa; tahdon tehdä oikein ja hyvin ja mitä kaikkea vielä...
Entä kun ei tiedä haluaako enää...?
"onko järkee vai ei"?
Mutta valinta on minun, tiedän sen ajatuksineni.
Hyvää syksyä.
Jos et jaksa ajatella, että suhde on jokapäiväistä hommaa ja vaatii duunia, silloin se onkin sinulle kertakäyttökamaa. Sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aina kyllästymisen jälkeen lätkiä pois ja löytää uusi. Siinä vain voi käydä niin, että sinut jätetään ja oletkin yksin pimeässä.
Mieti, elätkö tänään vai kuvitteletko vain huomisen onnea epärealistisesti. Elämä on vuoristorataa, jota pitää osata ajaa.
En tiedä oliko tarkoituksesi, mutta ärsytti viestisi!
Minulla ei ole koskaan ollut yhtäkään kerakäyttökamasuhdetta! Olen pysyvien kannalla! Tätä liittoa on nyt kestänyt 12 v. kuten jo ennemminkin tuolla kirjoitin.-uskollisesti ja hoivaten....joo.Silti en tiedä tällä hetkellä kuitenkaan mitä pitäisi tehdä, aika näyttää.
En todellakaan jaksa ajatella että suhde on jokapäiväistä raatamista!
Mistä sitten nauttii, siitäkö, että on hiki?
Osaatko sinä ajaa sitä elämäsi vuoristorataa? Onko elämässäsi kaikki hallinnassasi?
Entä jos sattuukin jotain mitä et ole laskelmoinut?
Ja vielä: minähän juuri paraikaa mietin elänkö tänään!
Enpä hoitanut eka liittoani, ja tulos oli se, että emme enää voineet keskustella, vaan panna kamat jakoon. Totta kai kyllästytään, mutta ei suhde hoitamatta tokene. Vaihtamisella ei voita mitään, jos et osaa ajatella, missä nyt olet ja minne haluat mennä. Samat virheet tekee uudelleen. Toisen ihmisen pitää olla niin tärkeä, että haluaa kestää ongelmia ja haluaa myös niistä selvitä. Elämäsi on tässä ja nyt. Kysy itseltäsi, mitä oikeasti haluat, mitä sinun pitää tehdä, mitä tekosi vaikuttavat nykyiseen olotilaasi ja vaimoosi. Kyllä nämä ovat vakavasti mietittäviä asioita. Ei kannata tehdä tuskissaan vääriä juttuja, vaan mietittävä, mitä mikäkin tekosi vaikuttaa läheisiin.
Olen sitä mieltä , jos pitkäikäisessä parisuhteessa ei ole mitään loukkaavaa ongelmaa: alkoholi, väkivalta ymm. muita, suhdetta raastavia juttuja, ei se suhde puolisoa vaihtamalla parane. Kyllä se onni on yritettävä ENSIN hakea siitä vanhasta suhteesta.
Olen sitä mieltä , jos pitkäikäisessä parisuhteessa ei ole mitään loukkaavaa ongelmaa: alkoholi, väkivalta ymm. muita, suhdetta raastavia juttuja, ei se suhde puolisoa vaihtamalla parane. Kyllä se onni on yritettävä ENSIN hakea siitä vanhasta suhteesta.
Olen sitä mieltä , jos pitkäikäisessä parisuhteessa ei ole mitään loukkaavaa ongelmaa: alkoholi, väkivalta ymm. muita, suhdetta raastavia juttuja, ei se suhde puolisoa vaihtamalla parane. Kyllä se onni on yritettävä ENSIN hakea siitä vanhasta suhteesta.
Olen sitä mieltä , jos pitkäikäisessä parisuhteessa ei ole mitään loukkaavaa ongelmaa: alkoholi, väkivalta ymm. muita, suhdetta raastavia juttuja, ei se suhde puolisoa vaihtamalla parane. Kyllä se onni on yritettävä ENSIN hakea siitä vanhasta suhteesta.
Tekstissäsi oli paljon perää.
Minuakin vähän tympii, kun parisuhdetta pitää hoitaa. Miten se tapahtuu? Kyllä pitäisi riittää, että puolison kanssa tulee toimeen ja välillä on hauskaakin!
Yleensä on kiva vain lukea kirjaa tms. tuntien, että se toinen on viereisessä huoneessa katsomassa telkkaria.. Tai kun hiipii aamuyöllä kotiin ja saa mennä sängyssä kuorsaavan miehen viereen nukkumaan niin se on parisuhteen onnea ja autuutta!
Sivumennen kysäistynä: Lähtisitkö todella suhteestasi heti jos rakastuisit toiseen vai oliko se siiderin vaikutuksenalainen lause?? Entä jos rakastaisit omaakin miestäsi?
Niin.
Olen nyt selvempi kuin eilen...
Silti ajattelen, että tämä liitto on katsottu, on yritetty, on sitä ja tätä.Välillä helppoa välillä helvettiä...
Rakkaus.- En tiedä onko sitä enää, enkä totisesti tiedä haluankokaan. Olisiko aika vaihtaa levyä. Vai jatkaa samaa staattista elämää.
Luulenpa, että jos rakastuisin, minun täytyisi ensin katsastaa tuo rakkaus, ja sehän olisi sitä paljonparjattua pettämistä; eihän se hetkessä ole katsottu sopiiko jonkun kanssa yhteen vaikka rakastaisikin, täytyy synkata henkisesti ja ruumiillisesti. Ja sitte...
Monet sanoo, et sinä, ettei se vaihtamalla parane. Kysynkin että oletteko kokeilleet? Vai onko tuokin lause pelkkää paskan jauhantaa! Ja luulottelua itselleen, että paras vaan pysyä kiltisti kotona kun kuitenkaan kukaan toinen ei voi olla parempi .. huh huh.
Ei ku nauti miehestäsi jos kerta sen viereen on kiva mennä; se on jo jotain!
En väitä, etteikö missään tapauksessa kannattaisi puolisoa vaihtaa.
Yleensä se vaan tuppaa olemaan niin, että itse vie omat virheensä edellisestä suhteesta uuteen: Lopputulos on sama: Suhde ei toimi ja erotaan. Tämä on erityisen huono juttu silloin jos on lapsia.