Olin sitä treffeissä mäkin... löysin sieltä mukavan tuntuisen miehen. Kirjoittelimme pari kuukautta ahkerasti ja kävimme läpi monenlaisia asioita. Monesti hän pyysi mua käymään mutta tuli aina kaikenlaisia juttuja esteeksi. Kun sitten vihdoin viimein pääsin käymään, tajusin että hän ei ole se oikea. Halusin hänen olevan. Vietin osan viikonlopusta hänen kanssaan ja lähdin kotiin. Matkalla itkin. Musta ei ollut sanomaan suoraan että tää ei toimi. Mä vaikenin ja lopetin yhteydenpidon. Monesti hän yritti soitella, tekstailla ja kirjoitella mulle meilejä. En vastannut vaikka tiesin sen olevan väärin.
Lähdin eteenpäin ja löysin toisen. Nyt olen onnellinen kun mulla on se oikea kaveri. Mutta sitten mietin häntä, jota satutin eikä mulla enää oo hyvä olo. Haluaisin kertoa hänelle totuuden, mutta en halua satuttaa häntä enempää.
Hän sai jostain tietää että olen menossa naimisiin. Sain onnittelut julkiselta puolelta.
Jos luet tämän ja tiedät että puhun sinusta: olen pahoillani. Tämä on totuus.
Lähdin eteenpäin ja löysin toisen. Nyt olen onnellinen kun mulla on se oikea kaveri. Mutta sitten mietin häntä, jota satutin eikä mulla enää oo hyvä olo. Haluaisin kertoa hänelle totuuden, mutta en halua satuttaa häntä enempää.
Hän sai jostain tietää että olen menossa naimisiin. Sain onnittelut julkiselta puolelta.
Jos luet tämän ja tiedät että puhun sinusta: olen pahoillani. Tämä on totuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tullut mieleen että tuollainen peli satuttaa paljon enemmän kuin suoraan sanominen..
Tideän että on vaikeaa sanoa mitä tuntee ja mitä ei. Itselläkin kokemusta suhteesta joka oli päättynyt, eikä minulle (tietääkseni olin suhteen toinen osapuoli) viitsitty asiasta ilmoittaa. Tarkoitukseni ei ole nalkuttaa, mutta omasta kokemuksestani se tuntui todella raukkamaiselta tempulta..
Enää ei kannata vääntää veistä haavassa, joten anna miehen olla kaikessa rauhassa ja jatka vaan elämääsi, se on helpompaa kummankin kannalta.
on käynyt aikanaan minulle. ja silloin olisin toivonut, että toinen osapuoli kertoo tunteistaan avoimesti. olimme monesti puhuneet siitä, kuinka tärkeää on sanoa asiat suoraan jottei toinen joudu arvailemaan... kun suoran puheen aika tuli, ei se sitten ollutkaan niin helppoa. parempi tekstiviesti tai sähköpostikin, kuin ei mitään. vaikka edellämainitutkin ovat mielestäni raukkamaisia.